Moikka. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa pian puolivuotta, ja se aika mennyt nopeasti:). Ollaan molemmat piakkoin täysi-ikäisiä ja seurustelu on vakavaa. Voi nauraa menneille "suhteilleni" kun ajattelen niitä, ja kuika nuori ja tetämätö olinkaan tulevasta. Olen määrätietoinen ja minulla on tavoitteet. Seurusteluki on minulle todella suuri osa elämää, ja poika jonka kanssa jaan nuoruuteni. Mietin todella paljo, asioita ehkä liikaakin.
Noh, aloitin seuruteluni hiukan epävarmasti. En juuri silloin osannut odottaa aloittavai seurustelua, koska erot ovat minulle todella inhottavia ja itsetunto laskee. Siksi. Ajattele kaiken aina loppuun asti, esim suhteet. En yksinkertaisesti jaksa eroja. Sillähetkellä en osannut sanoa ei, enkä tavallaan juuri silloin halunnutkaan. Olin ihastunut.
No asiaan..Olen vähän miettinyt suhdettamme, ja sitä sopiiko hän minulle todella. (haluanko olla hänen kanssaan AINA..:D) Huumorintajuttomuus ja liian asiallinen. Nämä asiat pyörivät päässä. Olen itse todella huumorintajuien, ja rento. Hmm..mutta HÄN. Hän on tosikko, tainno huumorintajua löytyy mutta..mutta..liian vähän. Miten sellaiset ihmiset voivat tulla toimeen? Hauskuus ja mukavuus pitävät minut iloisena ja jaksan. Olenhan horoskoopiltani leijona GRRR! joo-o.
Voiko ihminen muuttua suhteessa? Haluan jatkaa hänen kanssaan..mutta se ei välttämättä ole niin helppoa. Teksti näyttää pöhkölle:O..mut kertokaas!:)
Noh, aloitin seuruteluni hiukan epävarmasti. En juuri silloin osannut odottaa aloittavai seurustelua, koska erot ovat minulle todella inhottavia ja itsetunto laskee. Siksi. Ajattele kaiken aina loppuun asti, esim suhteet. En yksinkertaisesti jaksa eroja. Sillähetkellä en osannut sanoa ei, enkä tavallaan juuri silloin halunnutkaan. Olin ihastunut.
No asiaan..Olen vähän miettinyt suhdettamme, ja sitä sopiiko hän minulle todella. (haluanko olla hänen kanssaan AINA..:D) Huumorintajuttomuus ja liian asiallinen. Nämä asiat pyörivät päässä. Olen itse todella huumorintajuien, ja rento. Hmm..mutta HÄN. Hän on tosikko, tainno huumorintajua löytyy mutta..mutta..liian vähän. Miten sellaiset ihmiset voivat tulla toimeen? Hauskuus ja mukavuus pitävät minut iloisena ja jaksan. Olenhan horoskoopiltani leijona GRRR! joo-o.
Voiko ihminen muuttua suhteessa? Haluan jatkaa hänen kanssaan..mutta se ei välttämättä ole niin helppoa. Teksti näyttää pöhkölle:O..mut kertokaas!:)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ihminen muuttuu kokoajan , mutta ei kannata odottaa, että toinen muuttuisi just siihen suuntaan mihin itse haluaisi hänen muuttuvan.
Aivan aivan..mutta aina voi toivoa ja odottaa=)
moi ite oon jo hiukka yli 30 3v lapsen isäkin vielä ja en vieläkään ole huumorintajuani kadottanu enkä aikuiseksikaan kasvanut. varmaksi olen sen huomannu että totiset muuttuu totisemmiksi vuosien mittaan. hyvällä huumorintajulla sun iässä olevistakin tulee parinvuoden aikana totisia kun ne "kasvaa aikuisiksi"
Nonii. Kyllä sitä aikuistua voi ja pitääkin, mutta ei huumorintajun pidä kadota. Silloinhan on tylsää.
Lapsellisuus ja huumorintaju ei ole sama asia. Tokkopa sitä kannattaa "tylsäksi" ruveta, vaikka ikää tuleekin. Elämäkin sujuu usein paremmin jos on asioita joille voi vain nauraa..ja niin edelleen. Itse sen olen ainakin huomanut! Ois vain kiva että henkilö josta välittää, olisi samanlainen. TAI EI TIETENKÄÄN TÄYSIN.HUHHUH!..Mutta olisi jotain yhteistä, ja se samanlaisuus olisi jokin näkyvä piirre, ei kasvoissa!!!huom!!!:o huumorintaju on asia josta minut tunnetaa, olen vähän sellainen.
Lapsellisuus ja huumorintaju kulkee hieman käsikädessä. Kun olet porukassa jossa on näitä "aikuisia" ja heität pientä kaskua "aikuisia huumorintajuisia" saattaa naurattaa mutta samalla he pitävät sinua lapsellisena. itse eivät muita viitsi nauratella ettei pidetä lapsellisena. mulle ihan sama.
Kumppani ei muuten voi olla samanlainen. ei toimi. nähty
Kumppani ei voi olla sellainen joka häpeää toisen juttuja. nähty
toi toistensa täydennys hölöpölö sitten kuitenkin on kai se juttu vaikka se plääh mit
Nojuuuh. Niinkin se vähän on. Mutta ei tarvitse ryhtyä pelleksi ja räkättäjäksi jos on huumorintajuinen, lapsellistahan se enemmän on. Onneksi en sentään sellainen ole:D. Huumorin tajua todellakin tarvitaan, eihän se elämä olisi hauskaa ilman sellaista luonteenpiirrettä, Hmm, en tosiaankaa ymmärrä ihmisiä jotka ylipäätään jaksavat olla kokoajan "tylsistyneitä" tai miksikä he ikinä kokevatkaan oman olotilansa. Nooh..olisihan se vähän outoa jos toinen olisi tosikko ja nauraa harvoin, toinen taas nauraa vähän liiankin usein ja on iloinen. HUHHUH kuinka tylsä juttu " lehmät lentää" -"HAHAHAHA". :\
Niin. Eikös se meneekkin niin että vastakohdat täydentävät toisiaan. Joskus ei vain tunnu että se olisi toimiva aate! NIINKUIN käytännössä. .kun ajattelee..!
"Voiko poikaystävä muuttua? "
-Ei.
Ainoa ihminen jota pystyt muuttamaan olet sinä itse.
Oikeesti? HAHA, en tienny!:) .. En laita vastaan, mutta miun mielestä itseasiassa kuka vaan voi muuttua jos vaan tarpeeks haluaa, mutta jos ei halua niin se on sit eri. Kyll mä ainaskin oon muuttunu JA paljonkin. Hyvään suuntaan!
" Hyvään suuntaan! "
-Vähintäänkin suhteellinen käsite. Se mikä sulle on "hyvä suunta" ei välttämättä ole sitä sun kumppanille.
Ylipäätään kielii melkoisesta itsekkyydestä ja kypsymättömyydestä, että haluaa/toivoo/vaatii toista muuttumaan mieleisekseen. Onko suurempaa parisuhdeklisettä edes olemassa..?!
Aina kun lähdetään linjalle: "sun pitäis muuttua", ni parisuhteen lopun lähtölaskenta on alkanut.
Hmm.. NIIN ainakin mun mielestä. Oikeestaan, olen saanut jokapuolelta kehuja kuinka paljon olen muuttunut, aikuistunut ja itsenäistynyt. Ei kai se nyt voi poikaystävääni haitata..mutta luonteeni on pysynyt samana. Hyvä.
Muutenkin, olen tässä viimeisimpien vuosien aikana kokenut suurimman muutoksen. Tutustuimme vasta tuossa niihin aikoihin kuin olin jo muuttunut todella paljon, eikä hän tiedä millainen olin ennen.NIIN TYHMÄ:D.
En todellakaan VAADI että hän muuttuisi, mutta ei se olisi pahitteeksikaan jos niin pikkuhiljaa kävisikin. Päinvastoin. Tiedän että minussakin on paljon pikkuvikoja, vaikka en niitä itse huomaa, ja se voi ärsyttää poikaystävääni. Noh, en voi mitään koska en asiasta itse oikeasti tiedä. "Sun PITÄÄ muuttua"... nimenomaan jos ilmaisee asian näin voimakkaasti ("PITÄÄ") , eihän se johda mihinkään. Luuletko nyt tosissasi että vaadin häntä muuttumaan, en VAADI,PAKOTA,KÄSKE.EN. Mutta hartaasti toivon koska pidän hänestä
Me vaikutetaan ulospäin siltä että mä oon aina ilonen, huumorintajunen ja innokas ja mies vaikuttaa hiljaselta ja vähä tosikolta. Mutta tämä ei haittaa mua siksi, että mies on ihan erilainen mun kans, pelleillään usein yhessä ja siksi oonki niin onnellinen sen kans. Mutta en kyllä kestäis jos mies ois oikeesti tosikko
Miehes on tylsä. Luultavasti jätät sen ja otat tilalle jonkun juoppo narsistin joka huorittelee ja pahoinpitelee sua usein. Kuten suurin osa naisista tekee. Tylsää miestä monikaan ei jaksa vaikka tylsä kohtelis hyvin.
Ehkä vähän tylsä. Emmä kyllä aatellu...:D On toi kyll niin hemmetin totta silti, useet tekee sen virheen. Kiitti, toi sai mut ajatteleen.
Ihminen muuttuu vain ja ainoastaan, jos hän itse sitä tahtoo ja halajaa. Jokainen voi muuttaa vain itsensä, ei ketään muuta, toista ihmistä vaikka kuinka toivoisi tai käskisi. Eikä varsinkaan parisuhteissa, jotka ovat yleisesti vallankäytön taistelutantereita.
AIvan!
Vuosien kuluttua saatat huomata eläväsi halveksuvamasi typeryksen kanssa. Todennäköisesti menetät oman huumorintajusikin. Vähitellen se vain jää pois koska toinen ei tajua mitään. Elämästäsi tulee harmaata möllöttämistä.