Olen aloittelemassa suhdetta erittäin puheliaan miehen kanssa.
Aina valitetaan kun mies ei puhu, mut nyt minä valitan sitä kun en saa suunvuoroa mieheltä, enkä kohta pysty kuulemaan edes omia ajatuksiani.
Olen nyt kuunnellut jo kuukauden päivät jatkuvaa puheripulia hänen tutuistaan, koko läänin ihmisistä, naapureistaan... joka halvatun kadun tallaajasta, iänkaikkisen vanhoja juttuja, eilisen juttuja.... Olis edes jotain syvällistä, mut pelkkää höpötystä.
Edes nukkumisesta ei meinaa tulla mitään kun jätkän suuvärkki vaan suoltaa aina uutta ja uutta juttua. Mua ei vois mikään vähempää kiinnostaa kuin kaikenmaailman pikkutarkat selonteot ties mistä olemattomista tapahtumista... Oikeasti olemattomista. Juoruiluunkaan kun en ole koskaan ollut taipuvainen, eikä mua todellakaan kiinnosta juorukerhot yms.
Mies sanoo vähän väliä etten saa puhua eteenpäin kuulemiani asioita. Miks hitossa sit puhuu, jos ei luota. Eikä edes usko kun olen jo monesti sanonut ettei mua kiinnosta ihmisten vanhat eikä uudet asiat ja etten tunne sitä ja tätä henkilöä.
En osaa edes kuvailla tilannetta.
Kun yritän keskustella jotain omiani tai meistä kahdesta, on kuin puhuisi seinille jotka kumisevat omaa kuminaansa ilman että mitään tarttuu tapettiin.
No, kysyy hän joskus minusta ja menneisyydestäni jotain ja hädin tuskin kerkiän vastata kun hän paasaa taas jo omiaan. Hän saattaa kysyä minulta monta monituista kertaa, esim. kuinka monta sisarusta minulla on. Vastaustani hän ei taida koskaan keretä kuulemaan edes itsensä kysymiin kysymyksiin.
Mulla kun on semmoinenkin epäilys käynyt jo nuoresta iästäni huolimatta mielessä, että tolkuttoman puheliaaseen ihmiseen ei pidä itsekään luottaa!!!!
Kuvittelin aluksi että puheripuli on jännityksestä aiheutuvaa hölötystä ja että mies rauhoittuu ihan just.
Häneltä saamani tekstiviestit voivat olla hyvinkin lemmekkäitä, puhelut ovat hölötystä ja kun hän on luonani taas samaa pölöpölöhölöhölö -touhua.
Parisuhteen rakentaminen ei oikein etene muista ihmisistä puhumalla ja/tai sit pelkän makuukammarin kautta.
Odotin sentään jonkinlaista vuorovaikutusta sinkuuteni jälkeen.
Tyhmä oon!
Siinä olis monin tavoin kunnollinen mies, mutta eihän tästä tule mitään. Olen tyhjiössä ja pää on revetä moisesta hölötyspölötyksestä.
Onko mitään muuta neuvoa kuin pistää homma poikki? Kertokaas!
Aina valitetaan kun mies ei puhu, mut nyt minä valitan sitä kun en saa suunvuoroa mieheltä, enkä kohta pysty kuulemaan edes omia ajatuksiani.
Olen nyt kuunnellut jo kuukauden päivät jatkuvaa puheripulia hänen tutuistaan, koko läänin ihmisistä, naapureistaan... joka halvatun kadun tallaajasta, iänkaikkisen vanhoja juttuja, eilisen juttuja.... Olis edes jotain syvällistä, mut pelkkää höpötystä.
Edes nukkumisesta ei meinaa tulla mitään kun jätkän suuvärkki vaan suoltaa aina uutta ja uutta juttua. Mua ei vois mikään vähempää kiinnostaa kuin kaikenmaailman pikkutarkat selonteot ties mistä olemattomista tapahtumista... Oikeasti olemattomista. Juoruiluunkaan kun en ole koskaan ollut taipuvainen, eikä mua todellakaan kiinnosta juorukerhot yms.
Mies sanoo vähän väliä etten saa puhua eteenpäin kuulemiani asioita. Miks hitossa sit puhuu, jos ei luota. Eikä edes usko kun olen jo monesti sanonut ettei mua kiinnosta ihmisten vanhat eikä uudet asiat ja etten tunne sitä ja tätä henkilöä.
En osaa edes kuvailla tilannetta.
Kun yritän keskustella jotain omiani tai meistä kahdesta, on kuin puhuisi seinille jotka kumisevat omaa kuminaansa ilman että mitään tarttuu tapettiin.
No, kysyy hän joskus minusta ja menneisyydestäni jotain ja hädin tuskin kerkiän vastata kun hän paasaa taas jo omiaan. Hän saattaa kysyä minulta monta monituista kertaa, esim. kuinka monta sisarusta minulla on. Vastaustani hän ei taida koskaan keretä kuulemaan edes itsensä kysymiin kysymyksiin.
Mulla kun on semmoinenkin epäilys käynyt jo nuoresta iästäni huolimatta mielessä, että tolkuttoman puheliaaseen ihmiseen ei pidä itsekään luottaa!!!!
Kuvittelin aluksi että puheripuli on jännityksestä aiheutuvaa hölötystä ja että mies rauhoittuu ihan just.
Häneltä saamani tekstiviestit voivat olla hyvinkin lemmekkäitä, puhelut ovat hölötystä ja kun hän on luonani taas samaa pölöpölöhölöhölö -touhua.
Parisuhteen rakentaminen ei oikein etene muista ihmisistä puhumalla ja/tai sit pelkän makuukammarin kautta.
Odotin sentään jonkinlaista vuorovaikutusta sinkuuteni jälkeen.
Tyhmä oon!
Siinä olis monin tavoin kunnollinen mies, mutta eihän tästä tule mitään. Olen tyhjiössä ja pää on revetä moisesta hölötyspölötyksestä.
Onko mitään muuta neuvoa kuin pistää homma poikki? Kertokaas!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.