Kaverini on välillä todella töykeä.
Välillä taas todella mukava ja hyvällä tuulella.
Olen huomauttanut hänelle hänen ajoittaisesta töykeydestään,
mutta sama meno jatkuu.
Nyt olenkin alkanut käyttäytymään välillä häntä kohtaan samalla tavalla.
Uskon hänen kyllä ymmärtävän että matkin vain häntä.
Itseasiassa ollaan puhuttu asiasta ja hän on sanonut että ymmärtää kyllä minun vain matkivan häntä.
Onko tämä mielestänne oikea tapa?
Sillä puhuminen ei tunnu tepsivän.
Vai pitäisikö reilusti kysyä onko hänellä ajoittaista masennusta?
Jopa jokin kaksisuuntainen mielialahäiriö on käynyt mielessä.
Tai sitten vain käytöstapojen puuttuminen..
Onneksi hän on kuitenkin osoittautunut sen verran hyväksi ja hienoksi tyypiksi, että olen huomannut hänessä kyllä joitain muutoksia asioissa joista olen huomauttanut.
Toisaalta ihmisistä täytyisi pitää sellaisina kuin he ovat,
mutta toisaalta taas mielestäni ei minun tarvitse sietää ajoittaista töykeyttä.
Töykeys on tosiaan vain ajoittaista, mikä tekee siitä todella omituista ja hämäävää.
Ensimmäisenä päivänä hän voi soittaa iloisena kuulumisia,
mutta päivän tai parin päästä kun soittelen hänelle, on vastaukset vain tyyliin "en", "joo"... jne. Ja välillä taas todella hyvällä tuulella.
Mielipiteitä?
Mitä kannattaisi tehdä?
Välillä taas todella mukava ja hyvällä tuulella.
Olen huomauttanut hänelle hänen ajoittaisesta töykeydestään,
mutta sama meno jatkuu.
Nyt olenkin alkanut käyttäytymään välillä häntä kohtaan samalla tavalla.
Uskon hänen kyllä ymmärtävän että matkin vain häntä.
Itseasiassa ollaan puhuttu asiasta ja hän on sanonut että ymmärtää kyllä minun vain matkivan häntä.
Onko tämä mielestänne oikea tapa?
Sillä puhuminen ei tunnu tepsivän.
Vai pitäisikö reilusti kysyä onko hänellä ajoittaista masennusta?
Jopa jokin kaksisuuntainen mielialahäiriö on käynyt mielessä.
Tai sitten vain käytöstapojen puuttuminen..
Onneksi hän on kuitenkin osoittautunut sen verran hyväksi ja hienoksi tyypiksi, että olen huomannut hänessä kyllä joitain muutoksia asioissa joista olen huomauttanut.
Toisaalta ihmisistä täytyisi pitää sellaisina kuin he ovat,
mutta toisaalta taas mielestäni ei minun tarvitse sietää ajoittaista töykeyttä.
Töykeys on tosiaan vain ajoittaista, mikä tekee siitä todella omituista ja hämäävää.
Ensimmäisenä päivänä hän voi soittaa iloisena kuulumisia,
mutta päivän tai parin päästä kun soittelen hänelle, on vastaukset vain tyyliin "en", "joo"... jne. Ja välillä taas todella hyvällä tuulella.
Mielipiteitä?
Mitä kannattaisi tehdä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.