erikoista

Itsenäisyyspäivän siivittämän pidennetyn viikonlopun kunniaksi päätimme naiseni kanssa viettää tämä aika hänen luonaan. Muutamaa tuntia ennen lähtöäni hän tuli syliini ja alkoi hiljaa itkemään, oltiin sitten vain hiljaa ja hän itki pitkään sen jälkeenkin. Kaikki mitä saatoin sanoa, mitkä oli aivan tavallisia asioita saattoi saada hänet uudestaan kyyneliin. Ei hervottomasti vollottamaan, mutta liikuttuneeksi.

Tilanne oli suhkoht koskettava, koska hän sanoi,että hänelle tulee vain ikävä, kun lähden. Olemme suhteemme alusta asti asuneet eri kaupungeissa, joten pidän erikoisena, että nyt tilanne, jonka olemme kokeneet jo muutama kymmenen kertaa aikaisemmin sai hänet nyt niin liikuttuneeksi. Rakkaus ja myötätunto ei ole aikaisemmin ollut meillä näin todentuntuista, varsinkin kun olemme molemmat aikamoisia kovanaamoja olleet.

En ole täysin uuno näissä tilanteissa, joten en kysy käyttäytymiseni tarkkailuun vinkkejä, vaan lähinnä kiinnostunut tietämään, että mitähän vaihde meidån suhteessa on nyt menossa... tai pikemminkin alkamassa?

Viikonloppu meni semi-mukavasti, eikä me loppujen lopuksi tehty mitään erikoista. Oltiin vaan keskenämme ja puuhasteltiin niitä näitä. Niinku aina aikaisemminkin.

Itseäni pidän jokseenkin välittävänä ja kunnioittavana ihmisenä, mutta en ole antautunut tunteiden vietäväksi ainakaan 7 vuoteen. Elän tietynlaista roolia, joka on eniten lähinnä sitä persoonaa , joka on lähinnä aitoa itseäni, ja joka pitää sisällään sellaista käyttymistä, joka on yleisesti hyväksyttävää, mutta ei aina välttämättä toivottavaa. En ole siis mikään ihannemies.

En oikeastaan tiedä voinko oikeasti uskoa siihen, että minua rakastetaan (kenties), koska pidän kylmää järkeä rakkautta ylevämpänä osana ihmistä. Siksi oikeastaan ehkä sääli, että en tunne tätä tunnetta, mutta ajattelemaan se on nyt kyllä ajanut.

Huomenna töissä jatkuu kelaaminen.

Eipä mulla muuta. Hyvät joulunalut kaikille rakastetuille ja muillekin :)
292
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Suosittelen lämpimästi sinua tutustumaan netissä oleviin rakkaudesta kertoviin sivustoihin..

Tässä joitakin näin alkuun:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Rakkaus

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kehra/rakkaus/

http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/parisuhde/voiko-rakkaus-kestää


Rakkaus on ainut järkevä asia koko maailmassa, muu on ihmismielen hömppää, jolla silläkin on tietysti oma paikkansa. Mutta onneksi olkoon sinulle ja kumppanillesi, kun olette aloittaneet matkan rakkauden ihmeelliseen ja ihanaan maailmaan! :)

Äänestä

Niin ja kiitos paljon toivotuksista, sinulle ja rakastetullesi myös oikein ihanaa joulunaikaa!

:)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


itsenäisyys-M86 kirjoitti:

Itsenäisyyspäivän siivittämän pidennetyn viikonlopun kunniaksi päätimme naiseni kanssa viettää tämä aika hänen luonaan. Muutamaa tuntia ennen lähtöäni hän tuli syliini ja alkoi hiljaa itkemään, oltiin sitten vain hiljaa ja hän itki pitkään sen jälkeenkin. Kaikki mitä saatoin sanoa, mitkä oli aivan tavallisia asioita saattoi saada hänet uudestaan kyyneliin. Ei hervottomasti vollottamaan, mutta liikuttuneeksi.

Tilanne oli suhkoht koskettava, koska hän sanoi,että hänelle tulee vain ikävä, kun lähden. Olemme suhteemme alusta asti asuneet eri kaupungeissa, joten pidän erikoisena, että nyt tilanne, jonka olemme kokeneet jo muutama kymmenen kertaa aikaisemmin sai hänet nyt niin liikuttuneeksi. Rakkaus ja myötätunto ei ole aikaisemmin ollut meillä näin todentuntuista, varsinkin kun olemme molemmat aikamoisia kovanaamoja olleet.

En ole täysin uuno näissä tilanteissa, joten en kysy käyttäytymiseni tarkkailuun vinkkejä, vaan lähinnä kiinnostunut tietämään, että mitähän vaihde meidån suhteessa on nyt menossa... tai pikemminkin alkamassa?

Viikonloppu meni semi-mukavasti, eikä me loppujen lopuksi tehty mitään erikoista. Oltiin vaan keskenämme ja puuhasteltiin niitä näitä. Niinku aina aikaisemminkin.

Itseäni pidän jokseenkin välittävänä ja kunnioittavana ihmisenä, mutta en ole antautunut tunteiden vietäväksi ainakaan 7 vuoteen. Elän tietynlaista roolia, joka on eniten lähinnä sitä persoonaa , joka on lähinnä aitoa itseäni, ja joka pitää sisällään sellaista käyttymistä, joka on yleisesti hyväksyttävää, mutta ei aina välttämättä toivottavaa. En ole siis mikään ihannemies.

En oikeastaan tiedä voinko oikeasti uskoa siihen, että minua rakastetaan (kenties), koska pidän kylmää järkeä rakkautta ylevämpänä osana ihmistä. Siksi oikeastaan ehkä sääli, että en tunne tätä tunnetta, mutta ajattelemaan se on nyt kyllä ajanut.

Huomenna töissä jatkuu kelaaminen.

Eipä mulla muuta. Hyvät joulunalut kaikille rakastetuille ja muillekin :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu