Naistenlehdet ja muut suhdejulkaisut ovat viime vuodet hehkuttaneet pettämistä luonnollisena asiana ja viime aikoina on esiin noussut pettämisen anteeksiantaminen se, ettei se pettäminen oikeasti olekaan kovin iso juttu ja petetyn tulisikin antaa pettäminen anteeksi.
Olen kyllä täysin eri mieltä siitä, että suhteen loppuminen pettämisen jälkeen olisi petetyn päätös. Hyvin usein varsinkin, jos pettäjä on nainen, nainen jättää pettämänsä miehen, koska ei voi antaa pettämistä itselleen anteeksi ja elää pettämisasian kanssa loppuelämäänsä.
Olen kyllä täysin eri mieltä siitä, että suhteen loppuminen pettämisen jälkeen olisi petetyn päätös. Hyvin usein varsinkin, jos pettäjä on nainen, nainen jättää pettämänsä miehen, koska ei voi antaa pettämistä itselleen anteeksi ja elää pettämisasian kanssa loppuelämäänsä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Lehtiä työn puolesta lukevana, olen samaa mieltä. Nykylehdet ja media ovat täynnä ajattelematonta suhdeneuvontaa.
Oma elämän hallinta on neuvoja itsekkyyteen: "Elä vihdoinkin itsellesi" "Uskalla olla itsekäs", "Nyt on sinun vuorosi"...
Seksineuvonta on neuvoja toisten ihmisten hyväksikäyttöö): "Näin isket rikkaan/komean miehen", "Millaista seksiä tarvitset", "Sinkulla säpinää"
Avioliittoneuvonta on nykyään "ero on ratkaisu" neuvontaa. "Uskalla erota" (otsikko, jutussa joka kehoitti lukijoita eroamaan, mutta ei opastanut mahdollisuuksiin korjata aviosuhdetta).
Julkkisten salarakkaat, erot ja sekoilut esitetään kevytmielisesti, heidän elämäänsä ihailevalla tavalla.
Fiksua käytöstä pilkataan. Kuten esim "Mikko ja Heikki" naureskelivat viimeisessä tv-showssaan Cheekille, joka ei ottanut naista mukaansa vaan palasi linnan juhlien jatkoiltayksin kotiin. Viihdeohjelman kanssakeskustelijoiden ja yleisönkin piti osallistua nauramalla, johon juontajat käsiään heiluttaen kehoittivat kaikkia osallistumaan.
Niin, minusta toimittajat ja markkinointi ovat keskittyneet 2010-luvulla myymään otsikoita ja tuotteita lähes pelkästään narsisteille, tai sitten vaihtoehtoisesti ihmisiä pyritään provosoimaan, esittämällä tiedotusvälineissä, kuin kaikki ihmiset olisivat oikeasti kapitalistisen ihanteen mukaisia narsisteja ja tämän ajatellaan myyvän.
Mahdollista on sellainenkin vaihtoehto, että narsistit ovat tavallaan päässeet hallitsemaan mediaa siten, että työntävät median kautta omaa totuuttaan ja pyrkivät median kautta esittämään oman arvomaailmansa ja maailmankatsomuksensa kaikkien ihmisten oikeaoppiseksi arvomaailmaksi ja maailmankatsomuksesi.
Jokatapauksessa markkinointi ja toimittajien tuotokset kielivät jostain sellaisesta, että vain narsisteille suunnatun tuotannon uskotaan myyvän. Se kielii jotain toimittajien ja markkinoijien omasta ihmiskäsityksestä: he ovat myymässä itselleen maailmankuvaa, jonka mukaan kaikki ovat narsisteja.
Naisille suunnatuissa suhdeaiheissa ja yhteiskunta-aiheissa narsistinen ihmiskäsitys pysyy jollain tavalla hengissä ja näyttäisi jopa pystyvän perustelemaan itsensä omissa ympyröissään. Asiaa voitaisiin kuitenkin miettiä myös niin, että mitäpä, jos miehille suunnattaisiin samanlaisia narsistisia suhdeaiheita... Yleensä narsistiset suhdeaiheet liittyvät enemmän, tai vähemmän feminismiin ja "moderniin naiseuteen", mutta jos vastaavanlainen tarjonta suunnattaisiinkin miehille, vaikkapa oikein kunnon junttimiehille...
Junttimiehille voitaisiin tarjota vaikkapa sellaisia aiheita, kuten "harrasta yhdenyön juttuja, niissä voit vapaasti panna kuivalla kakkoseen kysymättä lupaa naiselta, koska ette kuitenkaan enää sen jälkeen joudu olemaan tekemisissä", tai "uskalla olla itsekäs; naisen ei tarkoittaa todellisuudessa kyllä".
Uusiorakastuneet nähdään lehdissä hyvässä valossa. Suhteet olivat jo Niin karilla heidän tavatessaan ja heillä oli Hirveän vaikeat erot ja ahdistukset Kun keskinäinen rakkaus oli heidät salaman lailla yllättänyt...
(Muuten, Cheek olisi varmaan mieluummin kyllä ottanut MIEHEN mukaansa jatkoille...)
Ilmanmuuta anteeksiantaminen sekä itselle että toiselle kannattaa aina. Ei mitenkään "pidä antaa", mutta elämä ei oikein suju, ellei anna anteeksi.
Niin, jutun pointti oli siinä, että petettyä syyllistetään lehdissä siitä, jos pistää suhteen poikki, vaikka todellisuudessa pettäjä on erittäin usein myös se jättäjä.
Pitää antaa turpaan ja sitten anteeksi, puolin ja toisin. Saa vähän petettykin mutusteltavaa.
Eiks niin?
Parempi olis, että petetty laittaa vaan suhteen poikki.
Miten niin "pitää" antaa anteeksi? Anteeksianto on hyvä, ihana asia, helpottaa elämää suunnattomasti. Joten jokainen saa antaa anteeksi.
Mitä tarkoittaa käytännössä antaa anteeksi? Ainahan voi sanoa, että antaa anteeksi. Mutta mitä se tarkoittaa? Että jatkaa asumista saman katon alla? Että panee, kun panettaa, sillä aina ei huvita vetää käteenkään? En ole sanonut vaimolleni rakastavani häntä varmaan kolmeen vuoteen. Pettämisen jälkeen taisin useasti sanoa, sillä pettäminenhän oli oma vikani, kun en huomioinut. Teot eivät riittäneet vaimolle. Olisi pitänyt vähintään joka toinen päivä ilmaista rakkauttaan sanoin. Ehkä en pysty antamaan anteeksi, koska vaimo ei ole kertonut kaikkea pettämisestään. Paljon kertoi, mutta paljon jäi kertomatta.
Kuten aloituksesta saattoi rivienvälistä päätellä, jos vaivautui aloituksen kokonaan lukemaan, niin anteeksiantaminen tarkoitti tässä yhteydessä suhteen katkaisemattajättämistä. Eli lehtien mukaan pitäisi antaa anteeksi pettäminen, eikä jättää pettäjää.
Kyllä anteeksi voi antaa. Unohtamisen kanssa onkin sitten eri juttu.
Mutta pahasta unohtaa kivun jos antaa anteeksi. Muistaa ja tietää asian tapahtuneen, mutta se ei enää revi sisuskaluja tullessaan mieleen.
Ei anteeksianto ole myöskään synonyymi asian hyväksymiselle. Esim. ei pettämisen anteeksianto tarkoita, että hyväksyisi, että toinen petti. Anteeksi annetaan toisen ihmisen vajavaisuus ja puutteellinen kyky olla rehellinen. Virhe.
Ei, vaan anteeksiantaminen tarkoitti sitä, ettei jätä pettäjää.
Naistenlehdet ovat oikeassa sillä "rakasta, kärsi ja unhoita" laulettiin aikoinaan suositussa iskelmässä. Jos ei muuten niin lasten takia pitää kestää eikä vain itseään ajatella. Tämä on nykynaisissa vikana, tärkeintä minä, minä ja minun tunteeni, lapsista viis. Kun lapset ovat lähteneet kodista voi aivan rauhassa erota.
Olen samaa mieltä siinä, että yhdessä olisi hyvä pysyä lasten takia kunnes nuorinkin lapsi on ainakin 12-vuotias, koska mitä nuorempia lapset eron sattuessa, sitä pahemmin ero heihin vaikuttaa. Alle kouluikäisille vanhempien ero aiheuttaa usein narsismin sukuisia persoonallisuushäiriöitä.
Lapsettoman pariskunnan kohdalla en kuitenkaan näe mitään syytä, miksi pariskunta pysyisi yhdessä, jos toinen osapuoli pettää.
Täytyy myös ottaa huomioon, että myös pettäjällä on vastuu lapsista ja, jos suhde katkeaa pettämisen takia voisi myös pettäjä miettiä omaa toimintaansa ja vastuutaan omista lapsistaan.
Kyllä, ensin lapset täysi-ikäisiksi ja sen jälkeen erotkaa vaikka joka vuosi!
Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa, että laittaisi omat tarpeensa hetkeksi sivuun...
Lapset kärsivät erosta, ainakin pettämistapauksissa. Uusia kumppaneita ja heidän lapsiaan tuodaan suhteeseen heti eli liian pian.
Antakaa lapsillenne turvallinen lapsuus, sillä siitä kiitoksen näette vasta vuosien tai jopa vuosikymmenien jälkeen. Heistä kasvaa henkisesti terveitä aikuisia ja vain teillä on siihen avaimet.
Olen hieman eri mieltä kanssasi. Kasvaako lapsista tasapainoisia, jos vanhempien välit ovat pettämisen tai muun vastaavan syyn takia jäätä? Jos eivät osoita toisilleen hellyyttä, kohtelevat toisiaan kuin ilmaa? Mitä lapsi siinä tilanteessa oppii? Hyväksi näyttelijäksi?
Joskus ero voi olla ainoa oikea ratkaisu.
Avioliitto muuttuu pettämisen jälkeen ns. järkiliitoksi. Vanhemmat laittavat lapset etusijalle ja fiksut ihmiset pystyvät kunnioittamaan toisiaan hyvinä vanhempina ja yhteisten lastensa kasvattajina.
Pitkät parisuhteet muuttuvat aina muutenkin jollain tasolla kaverisuhteiksi, sillä se ensihuuma ja intohimo ei kestä vuosikausia.
Tärkeintä on halu elää yhdessä toista turhaan satuttamatta ja loukkaamatta!
Surullista, mutta totta, että nykypäivän trendi näyttää olevan ihastuminen, pettäminen ja eroaminen. Ikäluokassa 40-50v. näyttää olevan eniten näitä minä, minä ihmisiä.
Onko niin, että he ovat heikoimpia kestämään vastoinkäymisiä ja elämänsä suuria ruuhkavuosia.?
Meissä kasvattajissako on se vika, vaikka olemmekin omat karikkomme aikoinaan pystyneet ratkaisemaan ja pitäneet lasten ehdoilla perheet koossa?
Nyt eläkeläisenä on ihanaa, kun sama puoliso on pysynyt rinnalla 40v. ja vielä nytkin rakastetaan ja kunnioitetaan.
Mummi kirjoittaa täyttä asiaa, olen aivan samaa mieltä!
"Kasvaako lapsista tasapainoisia, jos vanhempien välit ovat pettämisen tai muun vastaavan syyn takia jäätä?"
Vanhempien välit tuskin erityisesti vaikuttavat lapsen tasapainoiseksi kehittymiseen, ellei kyse ole avoimesta riidasta, tai perheväkivallasta. Jos vanhemmilla ei ole seksiä sänkykammarissa, se tuskin vaikuttaa lapseen mitenkään.
"Mitä lapsi siinä tilanteessa oppii? Hyväksi näyttelijäksi?"
Näyttelijäksi lapsi kehittyy, jos vanhemmat eroavat lapsen varhaislapsuudessa. Tuolloin lapsesta tulee useimmiten vaikeasti häiriintynyt.
On kuitenkin huomioitava, että aloituksen aihe ei ollut lasten miettiminen eron yhteydessä, vaan se, että petettyä on turha syyllistää lehdistössä ja esittää, kuin petetyt ottaisivat pettämisen liian raskaasti, sillä usein pettäjä on myös jättäjä.
"On kuitenkin huomioitava, että aloituksen aihe ei ollut lasten miettiminen eron yhteydessä, vaan se, että petettyä on turha syyllistää lehdistössä ja esittää, kuin petetyt ottaisivat pettämisen liian raskaasti, sillä usein pettäjä on myös jättäjä."
Mielestäni petettyä on turha syyllistää lehdissä tai missään muuallakaan. En ole vieläkään tajunnut, miksi vaimon piti pettää "herättääkseen" minut, että hänelläkin on tarpeita ja hänkin tarvii huomiota. Olisi voinut vaikka sanoa, että ottaa eron, jos en vanno rakkautta kerran viikossa tai jos kyrpä ei pysy kovana yhdynnän loppuun asti ja mälli lennä edes 80 % yhdyntäkerroista. Eipä tuota vaimoa tule ylistettyä ja kehuttua yhtään enempää nykyään, päin vastoin. Kaipa tuo lasten takia tuossa roikkuu. Ei meidän liitto mitään huumaa olisi, vaikkei vaimo olisi pettänytkään, mutta ainakin se olisi viattomampi ja puhtaampi. Seksi ja tyydytys olisi parempaa ja läheisyys luontevampaa.
"Mielestäni petettyä on turha syyllistää lehdissä tai missään muuallakaan."
Tangoon tarvitaan kaksi, kyllä naisenkin pitää kantaa vastuunsa avioliiton kriisistä. Ei kaikkea vastuuta voi miehen niskaan sysätä, on peiliin katsominen paikka itse kullekin. Ei onnellinen mies mene toisen naisen sänkyyn jos kotona saa kaiken mitä tarvitsee.
Seksikö on sitten ainoa esiin nouseva onnellisuuden mittari? Tuskin on yhtään parisuhdetta, jossa menee niin tasan, että halut on justiinsa samat. Jos mies/nainen lähtee aamulla töihin sanomatta sanaakaan ja hätäsesti kotiin tullessa vaihtaa vaatteet lähteäkseen taas ja äkkiä painuu illalla suoraan nukkumaan suljettujen ovien taakse, niin missä välissä tähän otetaan se kontakti, jolloin voi puhua, miltä tuntuu ja missä mennään? Varsinkin, jos on vielä niin vihainen ja ärtynyt, että muu perhe hiipii sukkasillaan. Miten auttaa tuollaista yksilöä, joka noin toimii?
"Ei onnellinen mies mene toisen naisen sänkyyn jos kotona saa kaiken mitä tarvitsee."
Ei kai kukaan ole oikeasti noin naiivi? On paljon miehiä, jotka harrastavat itsetuntopanoja oman liiton ulkopuolella, siis miehiä, jotka hyppäävät aivan jokaisen naisen kanssa sänkyyn, joilta vaan saa. Ja he ovat silti onnellisia liitossaan.
Mutta jos ei rakasteta ja kunnioiteta, niin silloin on rohkeampaa erota. Koska tuommoisen liiton vaikutukset lapsiin eivät useinkaan ole hyvät.
Lapset eivät liity pettämiseen tai eroamiseen millään tavoin. Nyky-yhteiskunnassa on paljon erilaisia perhemuotoja yksinhuoltajista sateenkaariperheisiin, lapset eivät kärsi lainkaan siitä jos isä asuu eri osoitteessa. Lapset kyllä kärsivät jos vanhemmat eivät rakasta toisiaan, tai jos kotona on jännittynyt, epäluottamuksellinen ilmapiiri ja isä tai äiti katoaa omille teilleen valehdellen menoistaan tai tämän ajatukset eivät ole perheessään vaan jossakin kolmannessa osapuolessa. Entäs vauvaikäiset sitten? He eivät ainakaan osaa kaivata isää taloon. Lapset ovat tekosyy kun pelätään muutosta.
Oliko tämä nyt satiiria? Vai ei?
On kyllä vaikea uskoa jonkun kirjoittavan tosissaan noin.
Höpö höpö!!!!
Lapset kärsivät AINA erossa. Yksinhuoltajakoti ei ole koskaan niin hyvä kuin kahden vanhemman koti. Lukisit vähän muutakin kuin iltapäivälehtiä tai tätä palstaa.
Näitä asioita on ehditty tutkia jo kauan. Avioerolapsilla ja yksihuoltajaperheen lapsilla on PALJON enemmän ongelmia kuin isä äiti -perheissä.
Hmmmm...pettäjät ja parisuhteiden kolmannet kirjoittavat juuri noin!
Syyllisyys ja häpeä pistää selittelemään ja puolustelemaan tekoaan...totta