Tarinani iskee aiheeseen, jonka moni mieltää loppuunkulutetuksi, joten jätä väliin, jos rasittaa.
Pitkä liitto takana, paljon rakkautta edelleen. Yhtä asiaa en ymmärrä, vaikka kuinka haluaisin. Olen aina ollut seksuaalisesti aktiivisempi, pitänyt itsestäni huolta, osoittanut tunteitani, välttänyt nalkuttamista. Mieheni jäi noin vuosi sitten kiinni koko liittomme aikaisesta valehtelusta, nimittäin juurikin pornosta. Mielipiteeni pornosta on aina ollut selkeä: Mukava lisämauste ja sopivasti käytettynä vinkkejä antava. Asiasta pahan tekee tietysti se, että koin liittomme perustuvan valheelle. Sovimme asiasta pelisäännöt, joiden luulin sopivan molemmille, koska mieheni niin sanoi. Nyt jo viidennen kerran asiasta kiinnijäätyään ymmärrän, että tämä on hänen oma salainen asiansa, jota en voi muuta, kuin hyväksyä.
Asiasta veemäisen tekee se, että itse elän puutoksessa asian tiimoilta. Mielestäni toinen osapuoli ei saisi joutua kärsimään omien harrastusten takia, kuten itse kärsin. Ehkä ymmärtäisin asian paremmin, jos meillä tosiaan harrastettaisiin yksitoikkoista, yllätyksetöntä seksiä, aina samalla kaavalla, tai mies eläisi puutteessa.
En ole koskaan pettänyt miestäni ja tietääkseni ei hänkään minua. Siksi olenkin ristinyt pornon hänen kohdallaan uskolliseksi uskottomuudeksi, koska sitä ei voi jakaa oman kumppanin kanssa. Oma mieheni kokee, että haluaa olla fantasiassa jonkun toisen kanssa, vaikka väittää että seksielämämme on kaikinpuolin hyvää.
Haluan vielä korostaa sitä, että asiasta tekee mielestäni väärän se, että elän puutteessa, koska mieheni ei ole koskaan ollut seksuaalisesti yhtä viriili kuin minä. Aloitukseni pointti on se, että haluan kuitenkin oppia asian hyväksymään, koska ymmärrän että mitkään trapetsitemput eivät tosiaankaan riitä. Pienempi paha porno on, kuin ihan fyysinen uskottomuus. Omat kädet pitävät itseni jokseenkin tyytyväisenä, joten en ajaudu edes kostoksi pettämään, enkä edes halua! Omat kädet eivät myöskään korvaa aitoa tavaraa, kuten eivät erilaiset härpäkkeet, joita minulla on useampi kaapissa.
Keskustelkaamme asiallisesti?
Pitkä liitto takana, paljon rakkautta edelleen. Yhtä asiaa en ymmärrä, vaikka kuinka haluaisin. Olen aina ollut seksuaalisesti aktiivisempi, pitänyt itsestäni huolta, osoittanut tunteitani, välttänyt nalkuttamista. Mieheni jäi noin vuosi sitten kiinni koko liittomme aikaisesta valehtelusta, nimittäin juurikin pornosta. Mielipiteeni pornosta on aina ollut selkeä: Mukava lisämauste ja sopivasti käytettynä vinkkejä antava. Asiasta pahan tekee tietysti se, että koin liittomme perustuvan valheelle. Sovimme asiasta pelisäännöt, joiden luulin sopivan molemmille, koska mieheni niin sanoi. Nyt jo viidennen kerran asiasta kiinnijäätyään ymmärrän, että tämä on hänen oma salainen asiansa, jota en voi muuta, kuin hyväksyä.
Asiasta veemäisen tekee se, että itse elän puutoksessa asian tiimoilta. Mielestäni toinen osapuoli ei saisi joutua kärsimään omien harrastusten takia, kuten itse kärsin. Ehkä ymmärtäisin asian paremmin, jos meillä tosiaan harrastettaisiin yksitoikkoista, yllätyksetöntä seksiä, aina samalla kaavalla, tai mies eläisi puutteessa.
En ole koskaan pettänyt miestäni ja tietääkseni ei hänkään minua. Siksi olenkin ristinyt pornon hänen kohdallaan uskolliseksi uskottomuudeksi, koska sitä ei voi jakaa oman kumppanin kanssa. Oma mieheni kokee, että haluaa olla fantasiassa jonkun toisen kanssa, vaikka väittää että seksielämämme on kaikinpuolin hyvää.
Haluan vielä korostaa sitä, että asiasta tekee mielestäni väärän se, että elän puutteessa, koska mieheni ei ole koskaan ollut seksuaalisesti yhtä viriili kuin minä. Aloitukseni pointti on se, että haluan kuitenkin oppia asian hyväksymään, koska ymmärrän että mitkään trapetsitemput eivät tosiaankaan riitä. Pienempi paha porno on, kuin ihan fyysinen uskottomuus. Omat kädet pitävät itseni jokseenkin tyytyväisenä, joten en ajaudu edes kostoksi pettämään, enkä edes halua! Omat kädet eivät myöskään korvaa aitoa tavaraa, kuten eivät erilaiset härpäkkeet, joita minulla on useampi kaapissa.
Keskustelkaamme asiallisesti?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Minusta porno ei ole pahasta, jos se ei ole ongelma (pakko katsoa joka päivä, ilman ei voi elää/olla, kumppani elää puutteessa jne). Itse hyväksyn mieheni pornon katselun, koska se ei ole minulta pois. Jos olisi, niin sitten se olisi ongelma. Hyväksyn sen, että mies on visuaalisempi olento, kuin nainen. Haaveiletko sinä aina vain miehestäsi fantasioissasi? Ne ovat kuitenkin täysin viattomia haaveiluja, jotka eivät yleensä johda tekoihin. Onko sinulla oikeasti syytä huoleen? En usko. Olet jo alusta asti tiennyt, että olet suhteen viriilimpi osapuoli, sen asian kanssa on sitten vain elettävä, koska harvemmin asia tulee muuttumaan suhteen edetessä.
"Itse hyväksyn mieheni pornon katselun, koska se ei ole minulta pois"
Itse hyväksyn miehen pettämisen, KOSKA EIHÄN SE OLE MINULTA POIS... saa tehdä ihan mitä vaan kunhan ei minun seksielämääni vaikuta :)
Sulla taitaa olla kukkahattutäti asenne jos et vieraita naisia mieheltäsi hyväksy jos hän vaan muistaa ehkäisyn ja sen että ei sinun seksielämääsi sillä vaikuta.. voihan se olla jopa positiivistakin ja hän pystyy fantasioimaan helpommin niistä naisista joita on pannut, jolloin hän kiihottuu helpommin ja saat hurjemman kyydin ;) Näin ainakin meillä!
Fantasiat ovat sallittuja, molemmille. Tiedän miehen myös olevan visuaalisempi. Lähinnä se, että keinot viihde-asian hyväksymiseen on vähissä puutteen vuoksi. Toivoisinkin joltain saman kokeneelta vastausta. Käsittääkseni sinulla ei ole seksipuutostiloja asian tiimoilta, joten et ehkä ymmärrä asiaa samalla tavalla.
Itsetyydytys voi tulla ongelmaksi, koska orgasmitiheys rajoittuu muutamaan päivässä ja välissä pitää olla pari tuntia.
Mutta muuten veikkaan, että pornon syyttäminen on väärän puun haukkumista. On totta, että mies tarvitsee sen rajattoman seksin haaveen parhaassakin seksisuhteessa, mutta se ei korvaa toimivaa parisuhdeseksiä. Ne ovat kuin ilma ja vesi; kumpikin on elämälle välttämätöntä.
Jos ongelmaa aletaan purkaa pornosta käsin, arvelen, että ongelmat vain pahenevat (ikään kuin vesi olisi ilmalle mustasukkainen -- eikä hengittämättäkään oikein voi elää). Toivottavasti "kiinni jäämisestä" ei kehittynyt suurta draamaa ja traumaa.
Oikea ongelmahan tässä on se, että sinä olet puutteessa ja sitä puutetta ei pornon poistaminen korjaa. (Meillä jätin pornon sivuun muutamaksi vuodeksi, eikä seksiä ollut sinä aikana kertaakaan.) Ehkä tarvitsemasi seksi on hänelle epätyydyttävää, teknisesti vaikeaa tai fyysisesti raskasta. Ulkonäkö-, koko-, kyllästymis- ja masennusseikatkin vaikuttavat. Valitettavasti kaikkia ongelmia ei voi korjata.
Niin tai orgasmitheys (meillä) rajoittuu max. kahteen kertaan viikossa, joista minä saan hyvällä tuurilla puolet.
Olet varmasti oikeassa, että pornon syyttäminen on väärän puun haukkumista. Ymmärrän myös muita näkökantojasi, kiitos asiallisesa vastauksesta! Valheesta kiinnijäämisestä kehittyy aina jotain draamaa, koski asia mitä tahansa. Olen analysoinut, että ehkä juuri sen ensimmäisen kerran jälkeen minulle ei ole tänä päivänäkään uskallettu olla rehellisiä.
Kiinnostaa tietää, että oletko kumppanisi kanssa vielä yhdessä ja ratkesiko ongelmat teillä?
" Valitettavasti kaikkia ongelmia ei voi korjata." Ei todella, eikä ymmärtää. Niiden kanssa on vain elettävä.
"Kiinnostaa tietää, että oletko kumppanisi kanssa vielä yhdessä ja ratkesiko ongelmat teillä?"
Yhdessä ollaan ja pidetään perhettä pystyssä. Seksi hävisi elämästä kokonaan. Siihen on lukuisia syitä kummallakin puolella; porno oli yksi niistä. Vaimon elämä tuntuu olevan paremmalla tolalla kuin minulla.
Toteutamme sekä mieheni, että yhteisiä fantasioita.
Eiväthän ne sitten enää fantasioita olekaan?
Mieheni katselee tiettyjä pornosivuja ilmeisesti pitää sillä itsensä vireessä koska 69-vuotisen miehen aktiivisuus on minulle vähintään riittävä.
En ole suostunut edes kokeilemaan kaikkea hänen ehdottamaansa mutta yhteistäkin on paljon.
Uskon miestäni kun hän sanoo kuvittelemansa minut eri tilanteisiin eikä ketään muuta.
Uskon myös etteivät pelkät alastomat tai sexy-pukeutuneet naishahmot tai yhdyntäkuvat mihinkään reikään ole kiinnostuksen kohteina.
Kyseinen aihe ei ole meille mikään ongelma. Pikemminkin päin vastoin.
Eivätpä niin. Itse tiedän, etten koskaan voi toteuttaa hänen "Kaksi naista"-fantasiaansa. En vain pystyisi jakamaan häntä.
Me olemme itse reilu kolmekymppisiä, joten ehkä eri ikäisenä odottaakin erilaista aktiivisuutta. Itse olen kuitenkin todella kokeilunhaluinen, eikä ole vielä ollut sellaista (psl. tuo em. fantasia) asiaa, joka olisi muodostunut itelle ongelmaksi toteuttaa.
Hienoa, että asia ei ole teille ongelma. Kumpa siitä ei olisi koskaan tullutkaan meille ongelmaa minkäänmoista!
Kimppakivaa mieheni ei ole koskaan ottanut puheeksikaan.
Uskon myös ettei pelkästään se, että hän arvaa ennakolta minun ehdottoman kielteisen kantani, ole jarruttava tekijä vaan asia ei häntä kiinnosta.
Mieheltäni on kyllä tullut kysymyksiä ja ehdotuksia joten hänen arkuutensa ei ole esteenä.
Muutamasta kieltäytymisestäni hän ei ole närkästynyt vaan todennut vain rajan tulleen vastaan.
Miehelläsi on varmaan riippuvuus pornoon. Ei siinä ole enempää ymmärtämistä kuin muissakaan riippuvuuksissa, koska kyse on siinä mielessä "sairaudesta". Se on ja riippuu kiinni aivojen mielihyväkeskuksen jatkuvasta ärsytysvaatimuksesta, johon ei puheilla ja poppakonsteilla suoraan vaikuteta.
Tuosta se johtuu hänen haluttomuutensakin, sillä liiallinen pornoärsyketulva on yksinkertaisesti tukkinut kanavat luonnolliselta halulta. Hän jopa luultavasti pelkää normaalia seksitilannetta, koska on vaikeuksia saada erektioita enää normaalissa kanssakäymisessä.
Kyllä näihin hoitokeinoja on, mutta helppoa se ole. Riippuvainen ihminen näet yleensä kieltää tarmokkaasti olevansa millään lailla sairas tai hoidon tarpeessa. Se kuuluu taudinkuvaan. Vrt. juopon loputtomat selitykset.
"Miehelläsi on varmaan riippuvuus pornoon. Ei siinä ole enempää ymmärtämistä kuin muissakaan riippuvuuksissa, koska kyse on siinä mielessä "sairaudesta". Se on ja riippuu kiinni aivojen mielihyväkeskuksen jatkuvasta ärsytysvaatimuksesta, johon ei puheilla ja poppakonsteilla suoraan vaikuteta.
Tuosta se johtuu hänen haluttomuutensakin, sillä liiallinen pornoärsyketulva on yksinkertaisesti tukkinut kanavat luonnolliselta halulta."
AP:lla taas on riippuvuus parisuhdeseksiin. Ymmärrän häntä hyvin, koska olen samassa koukussa. Elämä puutteessa on masentavaa kitkuttamista. Ajatukset pyörivät vain seksin ja itsetuhon ympärillä lakkaamatta. Työstä ei tahdo tulla mitään. Kiusaus syyttää puolisoa on vastustamaton.
Luonnolliset halut tuhoavat ihmisiä. Ilman niitä ihmiset eläisivät onnellisen 12-vuotiaan mutkatonta elämää, olisivat innokkaita harrastajia ja toiveikkaita tulevaisuudesta. Mutta sitten iskee murrosikä, joka hormoniryöppy pilaa koko elämän, mistä nämä palstat olemassaolollaan todistavat.
Niin tai nainen sängyssä oikeasti huono. Aina vedetään riippuvuus pornoon kun miet katsovat sitä joskus salaa. Naiset itse kyllä saavat lukea romanttisia kirjojaan ja katsella puolituhmia elokuvia haaveillen. Se on ihan sama asia ja kuinka monesti miehet syyttävät naisia porno tai tunneviihde riippuvaisiksi.
Kyllä meilläkin kotona nainen joskus dissaa täysin seksiehdotukseni kun hänen ohjelmansa tulee televisiosta. Silti en vedä lapsellista mustasukkaisuuskohtausta joka kestää päiviä. Niin ja katson itse pornoa netistä pari kertaa viikossa ja en koe että siitä olisi mitään ongelmaa parisuhteelle. Pikemminkin toisin päin. Jos vaimo ei jaksa seksiä kuin pari/kolme kertaa viikossa niin voi ihan hyvin tyydyttää itseni. Ei minun tietenkään tarvi vaimolle mainostaa että millaista pornoa nyt viimeksi katsoin ja ei hänkään vahdi tekemisiäni. Olen täysin varma että hän tietää pornon katsomisestani ja olen siitä maininnutkin hienovaraisesti tietenkin vähän kierrellen ja kaarrellen. Ei tarvi sanoa suoraa että joo katselen vähän kaikenlaista pornoa kuvaillen yksityiskohtaisesti joka ikinen tyydytystapa.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä että naiset ovat vähemmän sinun oman seksuaalisuutensa kanssa ja siksi myös miesten masturbointi ja porno on heille monesti ongelma.
Kuka on puhunut lapsellisesta mustasukkaisuuskohtauksesta? Miksi näin hyökkäävä asenne, kun yritin avauksen tehdä asiallisesti. En ole ihminen, joka ensimmäisenä pienestä alkaa netissä puhumaan näin arasta asiasta. Kuten jo totesin, yritän ymmärtää. Eikö miehen pitäsi silloin olla rehellinen, en tarkoita yksityiskohtaista selontekoa. Valheet eivät mene jakeluun. Et nyt ilmeisesti ymmärrä asian ydintä. Jos mieheni pitää itsensä tyytyväisenä, hän ei halua minun kanssani päiviin, joskus jopa viikkoon. Ja todellakin, olen yrittänyt katsoa peiliin, mutta jos toinen vaan väittää, että kaikki on hyvin, niin en se minäkään ole ajatustenlukija. En ole puhunut vahtimisesta mitään, sillä ei saavuta mitään. Ongelma on kuitenkin sekin, että asiasta pitää valehdella, ei ole iso asia olla rehellinen, kuten itsekin sanoit "kierrellen ja kaarrellen" tekeväsi.
Ei varmasti suuri osa naisista olekaan sinut itsensä kanssa, mutta kyllä viikkojen puutteessa oleminen raastaa ketä tahansa. Kait se sitten on niinkuin moni väittää, olen paska sängyssä, vaikka miten yritän nimenomaan pitää mieheni tyytyväisenä. (Viittaan tuohon aloituksen akrobatiatemppuhommaan).
"Eikö miehen pitäsi silloin olla rehellinen, en tarkoita yksityiskohtaista selontekoa. Valheet eivät mene jakeluun."
Syystä tai toisesta mies ei halua seksiä kanssasi kuin kerran viikossa. Useimmat pitävät sitä tahtia normaalin rajoissa. Tärkeintä sinulle on hyväksyä, että porno ei ole sinulta pois. Jos porno poistetaan, seksi saattaa harventua aikaisemmastakin.
Yrität saada selville, mikä on vikana. Ehkä on vika, ehkä ei ole vikaa.
Entäpä mitä pitäisi tehdä? Pelkäänpä, että ainoa kestävä ratkaisu on miehen vaihtaminen. Jos teillä ei ole lapsia, olisin taipuvainen suosittelemaan sitä. Seksihulluja miehiä on maailma täynnä. Ehkä yksi heistä on muutenkin mukava ja vieläpä vapaa.
Niin ette oikeasti sopineet sääntöjä vaan sinä sanelit ne miehelle.
Olet kontrollifriikki ja ongelmasi on että olet kateellinen miehen masturboinnille. Jos haluat lisää aktiivisuutta seksielämäänne niin sano se ihan suoraa miehellesi. Lisäksi ehdottaisin omaa panostusta seksinne laatuu niin että siitä tulisi miehelle virikkeellisempää. Suoraan sanottuna oma käsikin voi olla jossain tilanteissa mielenkiintoisempi kuin kyttäävä tyranni. Herää kysymys oletko oikeasti viriili sängyssä vain vain korviesi välissä etkä jaksa panostaa seksielämänne laatuun tai ainakaan miehen nautintoon.
Loppuen lopuksi on ihan sama jos toinen harrastaa omaa kivaa pornoa katsellen ja elämässä on oikeitakin ongelmia. Itsehän sanoit että seksielämänne on kaikin puolin hyvää.
En ole mikään tyranni, luulisi jo puhekielestä haistavan. Olemme molemmat voimakastahtoisia, se on totta. En ole kontrollifriikki myöskään, haen vain ymmärrystä valheille ja että oppisin asian hyväksymään puutteen vuoksi. Olen kyllä kertonut ja puhunut tunteistani.
"Itsehän sanoit että seksielämänne on kaikin puolin hyvää" Se oli kyllä kommentti mieheni suusta. Ristiriitaista eikö totta? Mies ei halua usein, ilmoittaa olevansa väsynyt ( Kohtuu pienet lapset ja arkirumba, mikä ei kyllä omia voimiani syö, vaikka kannankin tasapuolisesti korteni kekoon ) ja kuitenkin väittää olevansa tyytyväinen minuun.
Voimakastahtoisuus on tyrannismia ja joustamattomuutta. Miksi naiselle tarvisi raportoida "Hei menen nyt katsomaan pornoa ja vetään käteeni."? Haiskahtaa sille että ongelmanne on todellakin kontrollin tarve joka asiassa ja mies on ihan kypsynyt siihen.
"En ole mikään tyranni, luulisi jo puhekielestä haistavan."
No ihan samalla tavalla mekin ollaan vaimon kanssa "sovittu", että pornoa ei katsella.
Olipa tosiaan sopimista joo. No onneksi sillä ei ole mitään väliä.
Minä väitän että kerta viikossa on aika kova tahti kun on pienet lapset ja arkirumba. Meillä on taas monta viikkoa edellisestä eikä helpotusta ole näillä näkyvin ihan heti luvassa.
Olen tyranni, jos en siedä valehtelua ja puutteessa pitämistä?
Jos vaimosi ei anna, on sinulla mielestäni täysi oikeus pornoon!
Kuka on pyytänyt raporttia? Jos asiasta joskus on kysynyt, kun ei ole irronnut, niin ei se raportti ole. Väitätkö, ettet itse halua ikinä tietää syytä, miksi sinulle kieltäydytään seksistä? Jos voimakastahtoisuus on tyranniaa, myös mieheni on tyranni puutteessa pitäessä. Ehkä miehet siksi reagoivat näin voimakkaasti, koska asia on heille niin ristiriitainen, kun toisaalta etsivät pornolle oikeutusta, toisaalta tietävät, miltä tuntuu olla puutteessa..
Ja on oikeus, vaikka antaisi joka päivä.
Olen erimieltä. Äh, naisten ja miesten välinen ero. Sen vaan tiedän, että aika paljon huomattavasti tunteellisempi nainen kärsii miehen itsekkyydestä. Ja kuten joku jo totesi, porno ei ole keneltäkään pois, JOS EI SE OIKEASTI SITÄ OLE. Ongelmia muodostuu vasta sitten, jos jompikumpi niistä kärsii turhautumisen vuoksi. Jos olet lukenut nokkaa pidemmälle, ymmärtäisit ehkä paremmin, tai sitten et. Tämä avaus todisti ainakin sen, että tämä on kielletty aihe, nainen ja mies ei koskaan opi ymmärtämään toisiaan, on aivan sama miten kauniisti puhuu, saa vaan haukut niskaansa, jos aihe on "väärä". Ottakaa naiset oppia, hys hys,lakaistaan kaikki tunteet maton alle. Kaikki on oikeutettua suurelle osalle miesten maailmassa. Sait provosoitua, aika paljon näköjään haukkuja ja arvostelua kestää tuntemattomilta. :)
Olen itse nainen ja sitä mieltä, että porno on täysin OK, jos se ei mene riippuvaisuuden tasolle tai ole toiselta pois. Niin kuin tuossa edellä oli, niin porno on OK, vaikka nainen antaisi miehelleen joka päivä! Totta kai se kumppanin kanssa harrastettu seksi menee oman käden edelle ja on minusta parempaa (tunneyhteyden takia), mutta joskus on kivaa myös katsella pornoa ja pitää oma pientä kivaa ilman miestä. Tämä ei toki ole pois mieheltäni, eikä hänenkään pornon katselu minulta. Ja itse uskon, että tuossa teidän tilanteessa porno ei ole se ongelma. Jos porno poistettaisiin kuvioista, niin en jaksa uskoa, että saisit mieheltäsi seksiä yhtään enempää. Minun mieheni ainakin pystyy saman päivän aikana harrastamaan omaa kivaa ja seksiä myös minun kanssani. Sama toimii toisin päin. Teidän seksihalut eivät vain tunnu kohtaavan! Toiseksi myös käy mielessä, että kokeeko miehesi seksin jotenkin hankalaksi kanssasi? Sekin varmasti vaikuttaa, jos hän kokee sen jotenkin vaivaannuttavaksi tai epätyydyttäväksi. Tällaisia ajatuksia minulle vain heräsi, tarkoitukseni ei ole loukata :)
En tiedä olenko kohtalotoverisi, sillä miehelläni oli pornoaddiktio. Kuten joku aiempi tuossa sanoi, se on samanlainen riippuvuus kuin muutkin riippuvuudet eli se on pakonomaista ja nimenoman salaista. Mieheni hakeutui hoitoon, mutta vasta kolmas, pitkä terapia auttoi.
En halua kertoa yksityiskohtia, mutta kyse oli lyhyesti sanottuna siitä, ettei mies hallinnut itseään, porno hallitsi hänen tekojaan ja aiheutti häpeää. Terapeutin mukaan pornoaddiktio on yleistynyt. Se johtaa esimerkiksi erektiovaikeuksiin ja salaisuuksiin, jotka vaikuttavat parisuhteeseen. Niin kävi meilläkin. Salaisuus johtaa helposti läheisyyden puutteeseen, joka tuhoaa seksielämän.
MIes itse kokee, ettei enää halua tai pysty olemaan missään tekemisissä pornon kanssa. Itsekään en enää pornosta pysty nauttimaan, liian paljon pahoja muistoja. Luottamus ei ole palannut vieläkään.
Kannattaa mennä seksuaaliterapiaan, jos sinusta tuntuu, että asiassa on jotain hämärää. Tämä ei ole mikään suvaitsevaisuuskysymys yhtä vähän kuin sekään, että vaimo on huolissaan miehen alkoholinkäytöstä. Jos pornoa katselee joka päivä tai katseleminen johtaa tekoihin, joita ei "selvin päin" hyväksy, on salaisuuden paljastuminen tietysti uhkaavaa. Aina voi yhden ottaa, muutkin ottavat.... Totuuden miehesi pornosuhteesta tietää miehesi itse. eivät muut miehet tai vaimo. Siksi olisi tärkeää selvitellä miksi tunsit tarvetta kieltää pornon, miksi miehesi suostui kieltoosi? Jos asiassa ei olisi mitään ongelmaa, siitä ei olisi tullut juopaa teidän väliinne, riippumatta siitä mitä pornosta yleisesti ajattelette. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Lisään vielä, että vasta kolmas terapeutti oli se, joka osasi kertoa, ettei pornoaddiktiolla ole mitään tekemistä minun tai parisuhteen kanssa. Se on pakonomaista reaktiota tai pakoa stressaavasta tilanteesta ja keino olla tuntematta omia tunteitaan. Seksuaalisuutta voi käyttää humalan tapaan, keinona turruttaa vaikeaksi koettuja asioita. Irtautuminen on vaikeaa, koska pornosta seuraa välitön tyydytys (ja häpeä) niin kuin juomisestakin.
Ja nyt sitten en puhu siitä, että joku mies tai nainen katselee silloin tällöin pornoa, vaan pornoaddiktiosta.
Voi varmaan olla haitallinen pornoaddiktio, mutta epäilen, että useimmat tällaiset analyysit menevät metsään. Myös lenkillä käynti voi olla "pakoa stressaavasta tilanteesta ja keino olla tuntematta omia tunteitaan". Molemmat keinot ovat itse asiassa hyvin suositeltavia olon parantajia.
Häpeän tunteminen taas liittyy usein vääriin ihanteisiin. Myös nuori homoseksuaali saattaa tuntea häpeää, ennen kuin ymmärtää, että asia on täysin iloinen ja kannatettava.
Salaisuudetkin ovat normaaleja. Parisuhteessakin ihmisen on säilytettävä yksilöys, oma mielen kolkka, johon puolisollakaan ei ole asiaa. Ei ehkä AP:nkaan mies tiedä tästä keskustelusta, mikä on täysin OK.
Lenkillä käynti tai liikunta voi myös olla pakonomaista, mutta sitä ei tarvitse salata ulkopuolisilta samalla tavoin kuin juomista, ongelmapelaamista tai pornoa. Olennaista on sen henkilön oma tunne ja käyttäytyminen, johon asia liittyy, tarkemmin sanottuna pakottavalta tuntuva kaava, jonka noudattamisesta seuraa häpeää. Porno- ja seksiaddiktio poikkeaa sikäli lenkkiaddiktiosta, että seksuaalisuus on yksityisasia, johon normaalistikin liittyy salassa pitämistä eli pornon katsominen tai kaikki fantasiat ei kuulu edes vaimolle. Pornon addiktiivisuuteen liittyy häpeä, jota ihminen kokee itsensä suhteen, myös seksuaalisuutensa suhteen. Takana on riittämättömyyden, arvottomuuden ja hallitsemattomuuden tunne (en hallitse itseäni).
Aina voi ajatella, että tietty määrä häpeää ja salaisuuksia kuuluu elämään ja parisuhteeseen tai seksuaalisuuteen. Mutta elämää haittaava häpeä. joka estää ihmissuhteiden onnellisuutta kannattaa hoitaa, oli kyseessä homous tai jokin muu asia. Jossain tapauksissa seksuaalisuuden hyväksymisen suhteen tulee vastaan myös laki.
Ap:lle vielä sen verran, että addiktio on aika selkeän konkreettinen asia siitä kärsivän kannalta, ei mitään saivartelua suvaitsevaisuudesta. Jos pornon katsomiseen menee vaikka tunti päivässä tai joka toinen päivä, tunti sisältää useita lperäkkäisiä aukeamisia, jotka tuottavat fyysistä kipua, on selvää, ettei mies enää jaksa seksiä vaimon kanssa. Hän haluaa vaikka läheisyyttä (jos suhde on kunnossa), koska koko seksi on hänelle ahdistavaa. Tällä tavalla pornoaddiktio haittaa parisuhdetta. Parisuhde on sikäli hyvä, ettei addiktioon käytetty aika ihan karkaa lapasesta, mutta silloinkin mies tai nainen, joka joutuu ongelmiin asian kanssa, menettää aikaa, jonka haluaisi käyttää johonkin muuhun, hyödyllisempään.
Ymmärrän kyllä hyvin, että pornosta voi tulla ongelma, tietokone on koko ajan käsillä ja nopea, helppo nautinto koukuttaa helposti.
"menettää aikaa, jonka haluaisi käyttää johonkin muuhun, hyödyllisempään"
Kuka haluaa käyttää aikaa johonkin hyödylliseen? Ikäviä, hyödyllisiä asioita on pakko tehdä, mutta kivoja, hyödyttömiä asioita halutaan tehdä.
Sinulla on näet kova tarve mitätöidä puheenvuorojani. Tuskinpa löytyy ihmistä, joka tykkää siitä, että hänen sp.elimissään tuntuu kivuliaalta pakonomaisen runkkaamisen takia. Mutta jos et halua ymmärtää näkökulmaani, se ei ole mun ongelmani.
Mun mielestä hyödylliset asiat eivät yleensä ole ikäviä, esimerkiksi porno voi olla myös hyödyllistä seksuaalisen kipinän ylläpitämisessä niin kuin joku vanhempi nainen tuolla ylempänä kirjoitti. Addiktiivinen pornon katselu on kokonaan eri asia.
MInusta tässä keskustelussa on unohdettu yksi asia. Ja se on se että jokaisella on oikeus haluta sellaista seksiä josta oikeasti pitää. Jos mies pitää pornon katselusta ja omasta seksistä yksin sen kanssa, se ei ole sinällään väärin. Nyt ap on vahvasti sitä mieltä että vain hänen haluamansa seksi, siis parisuhdeseksi, on lopulta oikein. Hän ajattelee että mies voisi hyvin luopua pornon katselusta ja hän saisi silloin automaattisesti itse enemmän haluamaansa seksiä. Mutta häneltä unohtuu että mies joutuu silloin luopumaan jostain, siis itsetyydytyksestä joka voi ihan oikeasti olla hänelle tärkeä oman seksuaalisuuden toteuttamisen muoto.
Seksi sisältää helposti arvotuksia, siis niin että parisuhdeseksi on sitä parasta ja itsetyydytys sitä huonompaa. Parisuhdeseksi pitää siis aina ja kaikkialla asettaa parisuhdeseksin edelle. Mutta miksi itsetyydytyksestä ei saisi pitää? Se ei ole samanlaista kuin parisuhdeseksi, siitä saa eri asioita ja se täyttää eri tarpeita. Se on vapaanpaa ja sallitun itsekeskeistä.
Lopulta ap:n ongelma siis ei ole porno koska miehen pornon katselu ei vaikuta olevan ongelman asteella eikä se todennäköisesti edes vähennä parisuhdeseksin määrää. Se on miehelle vain lisä joka antaa jotain mitä parisuhdeseksi ei anna, eikä välttämättä edes voi antaa vaikka se olisi kuinka hyvää tahansa.
Sitäpaitsi vaikka mies olisikin sanonut pariskunnan seksiä hyväksi, voi olla että hän ei ole uskaltanut kaikista toiveistansa tai ongelmakohdista avautua. Ne ovat usein vaikeita asioita joilla pelkää loukkaavansa toista.
Lisämausteena AP:n ongelmassa on "valehtelu". Mies on ilmeisesti vakuutellut, ettei koskaan ajattele muita naisia ja ettei porno kiinnosta ja että itsetyydytykseen ei ole tarvetta.
Tämä on mieheltä epäviisasta, mutta miten koko asia on voinut tulla esille keskustelussa ja missä ilmapiirissä? Puhutaan aroista asioista ja ilmassa kihisee syvän loukkaantumisen ja loukkaamisen pelko -- jopa kauhu. Avoimet totuuden torvet eivät kykene eläytymään tähän tilanteeseen -- ja aiheuttavat tahtomattaan tätä kauhua.
Kauhun pohjana on osin puhdas nolous, osin rakkauden menettämisen pelko. Lapsi, joka on tehnyt jotain kiellettyä, haluaa salata sen äidiltä ja yrittää ehkä valehdella, koska pelkää menettävänsä äidin rakkauden. Sama toimii puolisoiden välillä, missä pelko on paljon aiheellisempi, koska parisuhteista voi erota eikä puolison rakkaus ole välttämättä ehdotonta. Rakkaus voi vaihtua inhoksi sekunnin murto-osassa.
Useista täälläkin olevista vastauksista voi hyvin lukea että monelle on vaikeaa käsittää ettei riippuvuus l. addiktio ole mikään oikeus- tai mielipideasia vaan aivan selkeä jopa aivotoiminnasta kuvattavissa oleva "sairaus". Ns.vapaata tahtoa vammauttava pakko-oire.
ex-x, n41kirjoittaa hyvin asiasta. On näet jopa suorastaan vastuutonta odottaa sairaalta ihmiseltä terveen toimintaa. Ainakin se on jossain määrin turhaa, ja kuten lukea saa uskomattoman turhauttavaa.
"Useista täälläkin olevista vastauksista voi hyvin lukea että monelle on vaikeaa käsittää ettei riippuvuus l. addiktio ole mikään oikeus- tai mielipideasia vaan aivan selkeä jopa aivotoiminnasta kuvattavissa oleva "sairaus". Ns.vapaata tahtoa vammauttava pakko-oire."
Kyllä tämän varmaan jokainen käsittää. Ap ei vain ole kyllä tuonut mitenkään selkeästi ilmi että hänen miehensä pornon katselu olisi niin pakonomaista että se vaikuttaisi sairaalta. Ennemminkin hän vain olettaa että pornon katselu on suoraan pois heidän välisestään seksistä. Mutta mitenkään varmaa tämä ei ole koska emme ole kuulleet miehen näkemystä asiasta.