En pääse yli,miten se voi onnistua kun ensimmäistä kertaa on rakastunut ja jätetty "kesken kaiken".En ees halua päästä yli...haluan tän ihmisen takas,mut en saa..
Joka päivä koskee niin paljon et hermoromahdus ei ole enää edes kaukana.Miks tän täytyy olla näin perseestä..
pakko oli purkaa...
Joka päivä koskee niin paljon et hermoromahdus ei ole enää edes kaukana.Miks tän täytyy olla näin perseestä..
pakko oli purkaa...
Vastaukset 14
Vanhimmat
no et pyöri tollasen asian kans yksin sama tääl ; (
Päivä kerrallaan. Katse eteen päin. Elämä on upea, kun sen vain oikein oivaltaa. Eikä todellakaan liian helppoa. Kaikesta oppii ja ihminen voi rakastua niin monta kertaa! Älä luovuta, anna itsellesi aikaa.
Hassua miten sitä jämähtää. Rakastumisesta on hieman yli kaksi vuotta. Ihastuin ja rakastuin työtoveriini, molempien avioliitot olivat aika huonossa jamassa. Sitä kesti yhden ihanan kesän, jonka jälkeen rakkaani hävisi kuvioista. Syy ei ollut hänen, kaikki meni vain niin vaikeaksi.
Yli vuosi siitä, kun viimeksi olen nähnyt naisen, jota rakastan - yhä. Kuvia on netissä ja hän näyttää voivan ihan hyvin miehensä kanssa toisella puolella maapalloa. Olin pitkälle kevääseen aivan varma, ettei mies pysty muuttamaan tapojaan, vaan saan rakkaani takaisin. Tähän asti en ole tiennyt yhtään rakoillutta avioliittoa, joka olisi kestänyt ulkomaankomennuksen.
En usko vieläkään, että heillä kestää. Mutta en enää tiedä, pystyisimmekö me jatkamaan. Todennäköisesti emme enää pysty saamaan samanlaista suhdetta. Vaikka tiedän rakastavani ja ymmärrän hänen päätöksiensä perustelut, niin kaikkien käänteiden jälkeen en taida enää voida luottaa häneen. Tuntien miehen, niin eniten pelkään että nainen jota rakastan pokaa tuolta matkalta jonkun "pelastusrenkaan" itselleen.
Jonain päivänä minäkin herään uuteen kevääseen. Vielä ei ole sen aika. Tiedän heidän komennuksensa päättymis päivän, joten siihen mennessä minulla on uusi vaimo. Sen jälkeen sellainen pikkuseikka, kuin ketä minä rakastan, kuuluu vain minulle.
Ei taida tämä tuska hellittää vuosienkaan jälkeen. Joskus tekisi mieli vaipua ikiuneen ihan vain sen takia ettei enää tarvitsisi kitua tällä tavalla..
Kaikkea on kokeiltu, uutta elämää jne. Ystäviä on jne., silti jatkuva ero tietystä ihmisestä tuntuu edelleen tuskalta. Sairasta tälläinen yksipuolinen "rakkausriippuvuus". Se vain tuntui niin oikealta...
Tuntuu kuin olisin pelkkää puun kaarnaa ja yrittäisin pitää UNELMAA pystyssä, vaikka sisin on ollut laho jo liian kauan.
Milloinhan tämä sureminen riittää???? Kokemuksia...
TT = Tapaus toivoton
Ihmissuhteet ovat monen itsarin syy ja suurin ihmisten vaikeus. Kaikki ovat omalla tavallaan riippuvaisia läheisistä ihmisistä ja ero nostaa kaikki edelliset pettymykset pintaan. Kuten uusi ihastuminen tai rakastuminen.
Ei ole uusia neuvoja. Ystävät ja aika auttavat. Joskus elämä on taakka, mutta se keventyy varmasti, jos vain jaksat sinnitellä tunteittesi kanssa! Asioilla on tapana järjestyä.
Unelma voi toteutua, usko vaan!
En oikeasti ajattele mitään itsaria, mutta haluaisin vain irti kaikesta rasittavasta painolastista minkä kantaminen ei hyödytä mitään.
Arjen esteet ovat kuitenkin sellaiset (työ jne), ettei irtiotto ole mahdollinen :-(
Onneksi on se työ, saa pidettyä päiväjärjestyksen kunnossa ja muuta ajateltavaa kuin ihmissuhteet.
Tee jotain, jos kerran on mahdollisuus! Minäkin tekisin, jos se olisi mahdollista. Rakastan naista, joka tietää rakkauteni ja ainakin rakasti minua. Olosuhteet vain olivat niin kovat, että hän päätyi vanhaan suhteeseensa. Siellä hän saa kaiken - paitsi rakkauden. Ymmärrän häntä, vaikka salaa toivonkin hänen jonain päivänä tulevan takaisin.
Se ottaa aikansa koville.Minut jätettiin vajaa kuukausi sitten ja en ole vieläkään toipunut,mutta ajan kanssa se menee ohi.On pakko.Yritin vielä eheyttää suhdetta mutta sillä tais mennä välit lopullisesti poikki.Anna vaan ajan kulua ja katso mitä tulevaisuus tuo tullessaan...
siis aivan identtinen tapaus mun omalle :/ kaikki tietenkin myös hokee tuota ajan kanssa...se ei vaan ole niin helppoa.ja kun en oikeastaan halua edes sen ajan kulua ja unohtaa pikku hiljaa :(
Oon aivan hajalla,ja käsivarret ja ranteet viillelty auki..auttaa edes vähän
senkin olen tehnyt..piti sekin nyt vain jättää muiden ihmisten takia..arvet kyllä jäävät..
te kaksi tarvitsisitte tosiaan ammattiapua!!!!
kun menee baariin tms paikkaan jossa on ihmisiä ja katsoo estottomasti naisia/miehiä..aina voi ajatella, että "tuolla saattaa olla se oikea, tai joku paljon parempi"..ei kannata yksin jäädä suremaan kottin, vaan mene ja ala tehdä vertailevaa tutkimusta !TOIMII.