Isäni löi minua noin vuosi sitten, kun olin 13. Lisäksi hän repi minua hiuksista, heitti minut lattialle, potki minua ja heitti päälleni tavaroita. Vaikka mitään väärää en ollut tehnyt, olin vain allapäin yhdestä henkilökohtaisesta asiasta, ja olin sulkeutunut omaan huoneeseeni jonkun viikon ajan. Jossakin vaiheessa vanhemmillani pimahti, ja äitini kiljui ja haukkui minut huoraksi ja isäni pahoinpiteli. Ilman järkevää syytä. No, lapsen pahoinpitelylle on aika vaikea löytää järkevää syytä. Vanhempani eivät asiasta tiedä, mutta minulle jäi arpi käsivarteen kun isä heitti saksilla. Toivon, että arpi pysyy mahdollisimman kauan. Joten muistaisin muistuttaa itseäni tapahtuneesta... Vanhempani pyysivät kyllä anteeksi, mutta aivan kuin ohimennen, ja minä muka annoin anteeksi vaikka oikeasti en voi koskaan antaa anteeksi mitään noin hirveää. En vieläkään pysty katsomaan isääni silmiin. Esitän vanhemmilleni päivittäin iloista ja pirteää, vaikka oikeasti vihaan heitä. Syvästi. Esitän sen takia, että en jaksaisi tapella enempää ja pelkään ehkä toista samanlaista välikohtausta. Siskoni saa kiukutella vaikka kuinka paljon, ja hänelle vain huudetaan joskus. Kerran tapellessani isäni kanssa hän sanoi, että jos olisin poika, minut olisi hakattu rammaksi jo kauan sitten. Ja äitini sanoi että koska olen tyttö, saan vielä turpiini monelta pojalta elämäni aikana. Nykyään tulen jotenkin toimeen äidin kanssa. Mutta aina kun olen kahden äidin tai isän kanssa, alan hikoamaan ja tärisemään ja alkaa ahdistamaan. Ulkoisesti olemme onnellinen perhe jossa on kaikki hyvin. Ja vanhempani luulevat varmaan että minulla on kaikki hyvin. No, nyt tappelut ovat rauhoittuneet mutta vain esittämiseni takia. Tämä on henkisesti äärettömän kuluttavaa ja ahdistavaa. Kun muutan pois, pistän kaikki välit poikki kotiin. Niinkuin vanhemmat sisarukseni.
pieni stoori perheväkivallasta
live loud
9433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Melkein itken kun luen sun tekstiä. Mulla oli huono lapsuus koska äitini oli yksinhuoltaja ja alkoholisti mutta en ikinä saanut väkivaltaa tai hän ei sanonut mulle pahasti muuten kyllä elin pelottavaa elämää. Henkinen ja phyysinen väkivalta on väärin ja sun vanhemmille se pitäs jotenkin saada selväksi, ei heillä ole mitään oikeutta sua pahoinpidellä ei myöskään henkisesti. Ei ole ihme että vihaat heitä kun he ovat niitä joiden pitäs olla se turva ja tuki sulle ja esimerkki.
Joillekkin vanhemmille on vaikea pala kun teini-ikä tulee, he eivät osaa sen kanssa olla. Usein myös ottavat omaa pahaa mieltä lapsiinsa. Mikä syy vaan on niin ei ole mikään tekosyy käyttää minkäänlaista väkivaltaa lapsiaan kohtaan, he eivät sua omista.
Ainoan neuvon minkä voin sulle antaa on että yrität puhua heille erikseen tunteistasi, älä syytä mutta yritä avata suhde heihin että he näkisivät sinut ihmisenä taas eikä outona teininä. Tiedän että et halua mutta pitkän tähtäimen kanssa se olisi sulle parasta yrittää tulla toimeen heidän kanssaan niin hyvin kuin mahdollista. He eivät todellakaan ole hyviä esimerkkejä teille mutta me valitettavasti emme voi valita vanhempiamme.
Yritä oman mielen rauhasi takia vanhempiesi kanssa tulemaan toimeen että pystyt keskittymään kouluun ja elämääsi. Tee jotain vaikka heille, tee tiskit ilman pyytämistä tai kokkaa jotain tai imuroi niin kyllä se siitä sitten pitäs pikku hiljaa lähtee parempaan suuntaan. Älä elä elämääs katkerana tai susta tulee samanlainen kun vanhempas.
Todella helvetinmoinen tilanne...
Oletko isolta paikkakunnalta? Voisit mennä nuorten turvataloon. Tai jos sellainen on kauempana niin soita ja kysy josko pääsisit sinne. Se on vanhemmillesi niin kylmä suihku että johan luulisi heräävän. Face to face -juttelua en suosittele koska vanhemmalla voi "naksahtaa" ja sitten voi tapahtua hirveitä... Selustansa on aina turvattava.
Tuollaisia vanhempia ei tarvitse ymmärtää ja heitä saa rauhassa vihata. Minä selvisin nuoruusvuosistani juuri vihanvoimalla, se nosti minut aamulla sängystä, pakotti kouluun. Nyt olen hyvää elämää elävä nuori aikuinen. Ei viha ole aina negatiivinen tunne, se on OK niin kauan kuin ei itse rupea väkivaltaiseksi (itseään saa fyysisesti tietenkin puolustaa). Älä ajattele kulisseja, perheen mainetta, ÄLÄ mitään turhaan.
Live loud: sinun ei tarvitse ajatella nyt ketään muuta kuin itseäsi! Vanhempasi ovat tehneet sinulle suurta vääryyttä eikä sitä voi mitenkään puolustella tai selitellä. Vsnhempasi eivät myöskään lopeta. Älä jää yksin vaan hakeudu turvaan. Nuorten turvataloissa on palkattuja ihmisiä joille maksetaan SINUN kuuntelustasi eivätkä he lähetä sinua kotiin. Toivottavasti annat kuulua itsestäsi myöhemmin!
Kävele poliisilaitokselle ja tee rikosilmoitus vanhemmistasi.
Toikin on yksi vaihtoehto MUTTA jos sinne poliisilaitokselle marssii yksin nuori 14v tyttö tekemään rikosilmoitusta vanhemmistaan, ilman näkyviä mustelmia/haavoja/vedenpitäviä todisteita niin on vaara että poliisi ei usko. Siksi suosittelen että ketjun aloittaja hakeutuu itse ensin turvaan. Kun on turvallisten seinien sisällä niin sitten voi mennä puhumaan poliiseille tai pyytää heidät turvataloon käymään. Tämä perustuu siis omaan kokemukseeni, mutta toki jokainen tilanne on erilainen ja sen mukaan mennään.
Itse olen kokenut kanssa väkivaltaa, mutta minulla oli erilainen tilanne. Vanhempani ovat eronneet, joten kun isäni löi minua noin 4 vuotta sitten, lähdin vain äitille ja siitä lähtien en ole isälle puhunut tai häntä tavannut.
Jos et mene nuorten turvakotiin, niin kuin itse sinulle suosittelisin, vaikka olen vasta itsekkin samanikäinen kun sinä, niin sinun täytyy vain odottaa että olet tarpeeksi vanha muuttamaan kotonta. Voi tuntua, että siihen on ikuisuus, mutta elä päivä kerrallaan ;)
Kiitos oikein paljon viesteistänne ja tuestanne:) joo-o... Päivä päivältähän tässä eteenpäin puksutetaan. Asun Oulussa, ja tietääkseni täällä pohjois suomessa ei ole noita turvakoteja:( voin kumminkin kertoa, että minulla on asiat muuten oikein hyvin, perhe-elämääni lukuunottamatta. Minulla on kavereita, olen melko suosittu ja koulussa menee ihan hyvin. Kotona ollessani ilmassa vain leijjuu kiusaantunut ja varovainen tunne koko ajan, joka kuluttaa meitä kaikkia äärettömästi. Jossakin määrin olen melko varma, että vanhempani katuvat tekoaan, edes vähän. Mutta kuten eräs henkilö tuossa ylempänä kirjoitti, viha on huikea voimavara, jonka turvin tallustan vieläkin tällä planeetalla. Ja jos tuntisin vihan sijasta esim. valtavaa itsesääliä, olisin varmaan vaipunut ihan masennukseen. Olen onneksi oppinut jotenkin kanavoimaan vihaani, että en angstaa ja vittuile koko aikaa, vaan keskitän vihaa oikeisiin ihmisiin ja omaan jaksamiseeni:)
Tuollaisen teon jälkeen vanhempien pitäisi katua paljon ja selvästi.
Hyvä että kodin ulkopuolella sinulla menee paremmin :) Katoin nopeeta netistä että Oulussa ei ole nuorten turvataloa, harmi kyllä. Mutta "normi turvakoti" siellä on. Jos tule tiukka tilanne niin soita ja mene sinne.
Kliseisesti: tsemppiä!
Herran jestas. Tyttö hyvä, unohda että sinun "pitäisi puhua" vanhemmillesi miltä tuntuu tulla väkivaltaisesti kohdelluksi. Sinun pitää hakea apua ja heti. Mene tai soita kuntasi sosiaalityöntekijälle tai mene koulukuraattorin puheille. Sinun tehtäväsi ei ole auttaa vanhempiasi, vaan hakea apua itsellesi ja sisaruksillesi.
Tyttö, hae välittömästi apua. Älä edes muuta mieti. Myöhemmin, vuosien kuluttua ajattelet, että se oli paras teko, mitä koskaan olet tehnyt. Ja tämä on totta. Älä mieti edes. Mene.