Olen satunnaisesti tapaillut kyseistä miestä pian 2 vuoden ajan. Mistään seurustelusta ei siis ole ollut kyse vaan ollaan vietetty öitä yhdessä, joskus nukkuen vain ja joskus peuhaten. Kun tavataan mies käyttäytyy aivan kuin seurusteltais, halailee ja pussailee ihan yleisilläkin paikoilla ja kavereidensakin edessä. Kertoo kuinks paljon musya välittää jne. MUTTA sitten kun avaan suuni ja alan kyselemään että mikä tää meijän "juttu" oikeen on? ja mitä se musta haluaa? niin vastaukseksi saan aina saman " en tiiä, välitän ja tykkään susta ja viihdyn sun kanssasi, mutta en osaa vastata tohon" siiis mitäh. Mulla alkaa niin mennä hermot, ajatukset ei pyöri muussa kun tuossa miehessä ja olisin valmis aloittamaan suhteen samantien, mutta miten ihmeessä saan kaivettua miehestä ulos sen mitä se haluaa. Olen miettinyt pääni puhki mitä tekisin. laittaisinko viestiä ja kertoisin taas 10 kerran tunteistani ja ilmoittaisin että haluan tietää mitä musta haluaa? onko tää kaikki turhaa? Niin avuton olo, olisin valmis tekemään mitä vaan että miehen itselleni saisin, mutta millä keinolla hänet omakseni saisin?
Ei ole kyse miehestä jolla naisia olis pilvinpimein, tai voisi ollakin mutta tunnen miehen ja kaveripiirin niin hyvin jo entuudestaan että tiedän ettei mies ole sellainen. Olisiko mies sitoutumiskammoinen? joka ei vaan osaa aloittaa suhdetta. Mies ei siis ikinä ole seurustellut 28v ikänsä aikana, säätöjä on ollut mutta suhdetta ei ikinä. Itse olen eronnut ja seurustelu suhteistani pisin on 5v. Mitä kummaa voisin tehdä? help me!
Ei ole kyse miehestä jolla naisia olis pilvinpimein, tai voisi ollakin mutta tunnen miehen ja kaveripiirin niin hyvin jo entuudestaan että tiedän ettei mies ole sellainen. Olisiko mies sitoutumiskammoinen? joka ei vaan osaa aloittaa suhdetta. Mies ei siis ikinä ole seurustellut 28v ikänsä aikana, säätöjä on ollut mutta suhdetta ei ikinä. Itse olen eronnut ja seurustelu suhteistani pisin on 5v. Mitä kummaa voisin tehdä? help me!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ole avoin, keskustele hänelle tunteistasi ja kerro mitä haluat tältä suhteelta. Lyö korttisi pöytään, tee se pehmeästi, suudelmien kera, häivytä miestäsi vaivaava seurustelukammo.
(älä ole koppava, ankara, huuda, nipota, kiroile, perseile, ole liian vakava).
– jos mies haluaa edetä hitaasti, kyseenalaista hänen sanansa viisailla argumenteilla, jos hän haluaa todella edetä hitaasti, pihtaa seksissä.
– seksi on yleensä armoton ase näissä asioissa
Hän ei ole sitoutumiskammoinen välttämättä, mutta sinuun hän ei tahdo sitoutua eikä ole sitoutumassa. Sinulta saa kaiken ilmeisesti muutenkin ja ilman huonoja puolia. Et hänestä seurustelukumppania koskaan saa. Mies kaipaa seksiä ja seuraa, se on tehtäväsi.
Kaksi vuotta on kyllä tosi pitkä aika olla tollasessa tilanteessa. Itse en varmaan pystyisi enkä haluaisi, mutta kukin tavallaan. Luultavasti mies on sitoutumiskammoinen tai sitten ei ole vielä löytänyt sitä oikeaa ja kun kerran sulle tähän asti tuo on sopinut, niin mies saattaa ajatella, ettei mitään ongelmaa ole. Eli jos sulle toi sopii, niin eihän siinä mitään pahaa, mutta jos taas ei sovi niin teet sen miehelle selväksi ja lopetat homman, jos mies ei edelleenkään muuta halua kuin satunnaista tapailua.
Mikä ihmeen "sitoutumiskammo"? Jos mies olisi rakastunut sinuun niin hän kammoaisi, että jätät hänet eikä sitä että sitoutuisitte toisiinne entistä enemmän.
Olette friends with benefits ja se toimii hänelle erinomaisen hyvin. Jos se ei toimi sinulle niin älä satuta itseäsi enää yhtään enempää.
Oikeasti: ei ole olemassa mitään mystistä sitoutumiskammoa. Rakastunut ihminen sitoutuu ja tekee itse aloitteen siihen, koska ei halua menettää toista.
älä kysy (ohimennen). keskustele vakavasti
Mies on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, eikä halua/uskalla ajatella muuta vaihtoehtoa. Ellei tilanne tyydytä sinua, niin sinun on nostettava kissa pöydälle. Se myös tarkoittaa sitä, että tilanne muuttuu sinunkin osaltasi.
Yksi ainoa vaihtoehto: Kerrot haluavasi vakavaa suhdetta miehen kanssa. Ellei hän ole halukas, muutat suhteenne pelkäksi ystävyyssuhteeksi tai katkaiset sen kokonaan. Ja sitten pistät verkot uusille apajille. Muuten hän tyytyy nykytilanteeseen seuraavat 20 vuotta.
Kysymyksenasettelu; mikä tää meidän juttu on, ei välttämättä ole paras mahdollinen. Kysy mielummin että onko hänellä mitään haaveita yhteisen tulevaisuuden suhteen, millaisia tunteita tai että kuinka vakavaa tuo teidän yhdessäolonne on. Että merkkako se hänelle vähän vai paljon.
Paras unohtaa haaveet parisuhteesta tämän miehen kanssa.
Kokemusta samanlaisesta tapauksesta, sänkyyn kelpasin satunnaisesti. Sitoutumiskammo-sana heitettiin aina selitykseksi yön jälkeen, vaikka sanoi välittävänsä. Muutaman kerran ehdotin tapaamista muutenkin kuin yöllä, ei vaivautunut edes vastausta antamaan.
Todellinen ongelma ei ole sitoutumiskammo, muihin parisuhteisiin kun on kuitekin aiemmin pystynyt, joita niitäkin käytettiin selityksenä sitoutumiskammon lisäksi.
Huomasin myös, että miehellä on lisäksi ties miten pitkäaikainen vakipano ja muita yhdenyön hoitoja reissuilla.
Mene eteenpäin elämässäsi, vaikka se olisikin vaikeaa, kun välittää toisesta.
2 vuotta? Ja mies ei osaa muka vielä vastata vaikka on 28-vuotias?
Osaatko sä laskea 1 1 laskuja ollenkaan vai oletko sä ikuinen optimisti? Vai etkö sä tunne miehiä? Vai rakastunutta ihmistä? Nyt kuules, sun on vaan pakko olla itsellesi rehellinen. Kyllä sä nää tiedät, mutta mä kerron sulle. Kerran se kirpasee mutta totuus vapauttaa.
- Te olette 2 vuotta kestänyt seksisuhde.
- Sinä olet miehelle tottakai välitettävä koska hän harrastaa seksiä kanssasi, hän viihtyy kanssasi, koska on pannut kanssasi 2 vuotta.
- Mies ei ole rakastunut, ei ole ollut rakastunut eikä tule sitä olemaan.
- Mies joka on rakastunut osaa vastata huomattavasti nopeamminkin.
- Kerro toki tunteistasi, ei hän siitä pahastu, kivahan se on kuulla että joku tykkää... Älä kerro suotta.
- Olet saanut jo hänestä ulos sen mitä hän haluaa, eli sen mitä vastaa: Ei mitään. Sinä et vaan pysty hyväksymään sitä.
- Et saa häntä mitenkään, hän saattaa haluta sinut takaisin ruotuun, jos alat jotain muuta, mutta kun hän on sinut saanut alkaa sama peli taas. (Eli jos alat oikeasti tapailemaan jotakuta muuta, hän saattaa pelata ihastumispeliä, kunnes saa sinut takaisin, olethan hänen vakihoitonsa kuitenkin)
- Et saa hänestä ikinä enempää, hän on 28-vuotias joka ei osaa 2 vuoden suhteestakaan sanoa mitään. Ei ole munaa sanoa edes että tää on vaan seksisuhde kuitenkin ja viihdytään muttei kuvitella muuta. Usko jo, sinulle on jo vastattu. Vastaus ei nyt vaan ole sitä mitä haluat kuulla.
- Voit jatkaa seksin harrastamista kaverisi kanssa, ja hyväksyä sen ettei se ole mitään muuta. Tai jos haluat oikean suhteen ja rakkautta, vapautat itsesi tuosta, suutelet häntä otsalle ja sanot että sinun on aika etsiä suhde mihin kuuluu seksin lisäksi rakkautta ja kokonainen suhde. Et voi saada oikeaa suhdetta kun roikut tuossa. Sinun täytyy valita. Kyllä, yksinäisyys on riski, mutta joskus asiat vaativat valintoja.
- Älä laita viestiä, se ei tule asioita muuttamaan.
- Hän ei rakasta sinua eikä ole rakastunut mies. Hän välittää sinusta, kaverista.
- On, tuo kaikki muu on aivan turhaa, jos elättelet mitään suhde toiveita.
- Teidän juttu on fuckbuddy, kaveri luontaiseduilla. Eli kaveriseksiä.
- Se haluaa susta seksiä ja seuraa. Kunnes rakastuu johonkuhun oikeasti.
- Varmaan hän voi olla sitoutumiskammoinenkin, ei voi tietää kun ei tunne.
Älä kiellä tosiasioita enää, jokainen tietää että kyllä 2 vuoden jälkeen jo tietää, ihan turhaa sitä on kaunistella.
tuossa käy herkästi, että mies rikkoo vain oman sydämensä. Kaikilla on tunteet vaikka leikkisi mitä.
Joopa joo, mutta turha siihen on roikkumaan jäädä. Ne ketkä 2 vuotta pelaa eikä millään tiedä on jo rikki. Kaikilla voi olla tunteet mutta kaikkia se ei liikuta, tunteet eivät ole kaikkia kohtaan niin vahvat tai ylipäätään, kaikille kaikki tunteet eivät ole niin tärkeitä. Ei se mies mitään riko, tai olisi rikkonut jo. Se panee eikä rakasta, tykkää, ei sitoudu, antaa sen minkä turvallisesti voi eli ei mitään ja ei se rikki mene. Yleensä me halutaan nähdä maailma omien silmiemme kautta, että juuh, kyllä pelimies rikki menee varppina, sen sydän siinä särkyy. Ei säry. Ikävä nyt sanoa, mutta ei, kaikilla se sydän vaan ei lopultakaan säry, ja tunnevamma voi suojella muilta kolhuilta tosi tehokkaasti.
Naisilla on joku ikuinen usko johonkin ihmeen rakkauteen joka lopulta koskettaa kaikkia. Ei kosketa.
Mutta mitä väliä sillä sitten onkaan, mäkin voisin ajatella että kaikki mua loukanneet katuu: tuskin katuu. Että kyllä niihinkin on sattunut: tuskin on. Ja herkästi käy niin että joku on särkenyt vaan oman sydämensä? No jaa, enpä usko, ei se siltä näytä.
Tosiasia on se, että ihmisissä on myös ihmisiä, joilla saattaa olla jopa tunteet ja silti ne ei säry, eikä edes herkästi eikä edes epäherkästi.
Tiedän ihmisiä, jotka on kaverina ihan ok, jo 40-vuotiaita tai lähelle, pelanneet koko elämänsä, naisia riittää, mutta kyyneltäkään ei ole niiden takia vuotanut. Ei pidemmän eikä lyhyemmän ajan takia. Joo, kyllä heillä tunteet on, tunnen ja tiedän. Ne vaan nyt ei säry tommosesta. Miksi? Mistä mä sitä tiedän.
Olen itse nainen ja kattellut sitä peliä, ja en koskaan tuntenut mitään kiinnostusta, se on niin selvää kun toinen käytöksellään näyttää kuka ja mikä se on. Mä en halua semmosta suhdetta, koska olen realisti, ja riittävän pinnallinen en taas itte ole.
En kiinnostunut sillon kun pelimies oli 25-vuotias ja naiset vielä kuvitteli muuttavansa sen. En sillon kun se oli 30-vuotias ja naiset kuvitteli (edelleen jonossa) että nyt se "kasvaa aikuiseksi". En sillonkaan kun se 35-vuotiaana vielä kuitenkin kertoi, että hitto, kerran hän jopa mietti että ehkä menee naimisiin ja nauroi, että onneksi ei mennyt.
Enkä nykyään, kun hän on edelleen hauska, hyvännäköinen, tekevä, toimiva, huumorintajuinen... Ja naisten mies. Pinnallinen siinä suhteessa. Kyllä se on tiettävästi 2kin vuotta pelannut, ei muka tiennyt, selitellyt ties mitä. Tavallaan siis pystyy pitkiin suhteisiin, mutta... Koira ei karvoistaan mihinkään pääse, ja se siitä (ja ei, ikä ei pelimiehiä aina ihan heti rauhoita ja kyllä, naisia riittää 40-vuotiaalle hyvin laajalla ikähaarukalla jos on kunnossa vaikka ja kuinka).
Eikä sen sydän ole ikinä ollut rikki. Ei yhdenkään naisen takia, vaikka ne tuntuu niin kovasti sitä kaipaavan.
Miksi? Mitä vikaa on todellisuudessa? Jos joku on mitä on, niin kai se on mitä se on.
Samanlaisia naisiakin varmaan on. Eli jos ette itse ole semmoinen, älkää lähtekö siihen leikkiin mukaan. Jos joku ei teihin 2 vuodessa rakastu vaikka teillä on suhde, niin ei se sitten vaan rakastu. Vängätä voi mutta lumi ei hiekaksi toivomalla muutu.
voihan se olla ettei sitten miehellä tunnu. Onhan se tosi, et tunnevammaisia miehiä on paljonkin, mut jos periaatteessa suurin osa miehistä on aika normaaleja normaaleine tunteineen, niin normaali mies pidemmän päälle rikkoo itseltään ainakin unelmat aidosta rakkaudesta, koska ei itsekään usko enää itseensä, eikä voi oikeuttaa itselleen aidosti onnellista suhdetta. Ei tunnu sitten kukaan, eikä se oikeakaan ja vähintäänkin pilaa mahdollisuutensa todelliseen läheiseen ihmissuhteeseen. Ehkä kuvittelee että kun riittävästi iskee naisia, on jotenkin hieno mies, tosin ei saavuta läheistä aitoa suhdetta kenenkään kanssa. Eli menettää sillä kaikella härväämisellä sitten jotakin arvokasta ja loppuviimein itsekunnioituksensa, tosin sitä nyt tuskin on ollutkaan.
Jos mies arvostaa aidosti itseään ja omia tunteitaan, hänellä ei ole tarve alkaa temppuilemaan.
Eiköhän pelimies eläisi toisella tavalla, jos pitkä ja läheinen ihmissuhde olisi hänen haaveenaan. Tosin läheinenhän se on sen naisen puolelta, mutta mies ei ajattele samalla tavalla, vaikka tietääkin naisen tunteet ja ajatukset. Häntä ei yksinkertaisesti _kiinnosta_ . Häntä ei kiinnosta muuttaa sitä ihmissuhdetta parisuhteeksi. Nainenkaan ei kiinnosta häntä tarpeeksi. Koko asia ei kiinnosta häntä, mutta kun kerran tällainen hyöty tarjoillaan suoraan hänen syliinsä, miksi kieltäytyä? Hän ei voi samaistua naisen tunteisiin. Hänelle "menetys" ei ole suuri siinä vaiheessa, kun epätoivoisesti roikkuvalle naisihmiselle viimein menee viesti perille. Toiset vain nauttivat vaihtelusta, helppoudesta, hyvästä seksistä... Vakava parisuhde, avioliitto, ei ole kaikkien unelma. En ymmärrä, mitä tekemistä itsekunnioituksella on sen kanssa, että ei tahdo sitoutua. Jos ei ole aitoa tunnetta niin ei ole. Uuden saa tilalle ja leikki jatkuu.
Joko kyseinen kaveri ei halua elää suhteessa, niinkuin jotkut vain eivät halua mikä taas on ihan normaalia. Todennäköisempää kuitenkin on ettei halua elää suhteessa sinun kanssasi.