Mutta mieleni ei tottele tässä asiassa. Rakastan miestäni enemmän kuin mitään. Olen oikeasti yksinäinen ilman häntä, vaikka seurassani olisi muita ihmisiä. Hän on minulle niin hyvä, ja on antanut minulle anteeksi paljon huonoa ja epäreilua käytöstä ja ilkeitä sanoja.
Hänessä on silti "vikoja", siinä mielessä että hän ei aivan täytä niitä tärkeimpiä kriteereitä mitä minulla oli unelmien miehelle. Hän ei esimerkiksi ole elämässä kunnianhimoinen ja eteenpäin pyrkivä, eikä hän lue koskaan mitään. Minun unelmani oli suhde, jossa voidaan iltaisin istua sängyssä, molemmilla romaani käsissä. Kuulostaa kai pieneltä mutta lukemattomuus näkyy ihmisestä aika selvästi, mm. mielikuvituksen ja tietynlaisen sivistyksen puutteena.
Nämä viat päätin siis hyväksyä, sillä mies on monella muulla tavalla aivan uskomaton "löytö". Silti huomaan jatkuvasti että nämä asiat ärsyttävät ja vaivaavat minua edelleen.
Onkohan tämä merkki siitä että mies on loppujen lopuksi väärä? Vai onko minulla huono asenne? Olen kai tottunut saamaan kaiken, ja nyt olisi hirveä halu alkaa muokkaamaan miestä haluamaani suuntaan. Tiedän tottakai ettei niin voi tehdä.
Onko kukaan muu tuntenut tällaisia tunteita omassa suhteessaan, ja mihin se johti?
Hänessä on silti "vikoja", siinä mielessä että hän ei aivan täytä niitä tärkeimpiä kriteereitä mitä minulla oli unelmien miehelle. Hän ei esimerkiksi ole elämässä kunnianhimoinen ja eteenpäin pyrkivä, eikä hän lue koskaan mitään. Minun unelmani oli suhde, jossa voidaan iltaisin istua sängyssä, molemmilla romaani käsissä. Kuulostaa kai pieneltä mutta lukemattomuus näkyy ihmisestä aika selvästi, mm. mielikuvituksen ja tietynlaisen sivistyksen puutteena.
Nämä viat päätin siis hyväksyä, sillä mies on monella muulla tavalla aivan uskomaton "löytö". Silti huomaan jatkuvasti että nämä asiat ärsyttävät ja vaivaavat minua edelleen.
Onkohan tämä merkki siitä että mies on loppujen lopuksi väärä? Vai onko minulla huono asenne? Olen kai tottunut saamaan kaiken, ja nyt olisi hirveä halu alkaa muokkaamaan miestä haluamaani suuntaan. Tiedän tottakai ettei niin voi tehdä.
Onko kukaan muu tuntenut tällaisia tunteita omassa suhteessaan, ja mihin se johti?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oot pinnallinen akka. ja sul on huono asenne. Jos et hyväksy miestä sellaisena kuin olet , niin ota ero. Tuskin kukaan nainen löytää täydellistä miestä.
Vähemmäm kärjistetty mielikuvituksen tuote saattaisi hersyttääkin keskustelua.
miehesi viat = ettei hänen intressit täsmää omien itressiesi kanssa.
käykö miehesi töissä? jos käy onko sillä niin väliä ettei mies ole kunnianhimoinen tai halua edetä urallaan? ei kaikki ole johtajatyyppiä.
mitä merkitystä sillä on lukeeko mies kirjaa vai surffaa läppärillä vai kutoo villasukkia vieressäsi sängyllä? kirjan lukeminen on yksi epäsosiaalisimmista harrastuksista mitä ihmisellä voi olla joten ei sitä kuitenkaan "yhdessä" tehdä!!
minun exäni yritti muokata minua haluamaansa suuntaan, minä pakenin ja nyt olen onnellisesti naimisissa emmekä kumpikaan yritä muuttaa toisiamme vaikka kaikki intressit ei täsmää :)
Kannattaa muistaa että yleensä kumminkin päin on "vikoja", jotka toista parisuhteessa ärsyttää. En itse ainakaan luo mitään ennakkokäsikirjoitusta ja etsi siihen "vastanäyttelijää". Rakastuin ja nyt on vuosia katsottu millaiseksi elämämme yhdessä luodaan tai muotoutuu.. Kyllä se on parempi, että kumpikin on aktiivinen toimija ja on yllätyksille ja kompromisseille tilaa. Yhdessä tehdään meidän näkönen elämä.
En edes haluaisi, että mieheni lukee mun vieressä, kun ei sitä niin tykkää tehdä.. Mullahan ois paha mieli, että hän mun vuoksi vastentahtoisesti jotain tekis ja "kärsis" koko ajan. Uteliaisuuttaan lähdetään toisen touhuihin mukaan, muttei pakoteta, jos toinen ei halua. Onneksi on paljon asioita mistä kumpikin tykkää.
Oletko tullut ajatelleeksi, että sinä itse voit olla toisen mielestä ärsyttävä istuessasi siellä sängyssä romaani käsissäsi..?
Kukaan ei ole täydellinen, et edes sinä, vaikka mies on sinulle hyvä ja anteeksiantavainen. Olet saanut loistopakkauksen kumppaniksesi - joten mitäs jos alkaisit arvostaa häntä sinä, mitä hän on etkä miettisi olemattomia!? Et voi todellakaan puhua toisen vikojen hyväksymisestä, koska selvästikin ajatuksesi ovat jotain aivan muuta. Sitten voit puhua vikojen hyväksymisestä, kun viat ovatkin mielestäsi vain OMINAISUUKSIA toisessa ihmisessä. Sellaisia tekijöitä, joka tekee hänestä erilaisen kuin itse olet.