Tuntuu että kerta toisensa jälkeen saa pettyä erääseen ystävään. En mielestäni pienestä rutise ja katson paljon läpi sormien. Ottaa vaan päähän kun saa kerta toisensa perään pettyä. Ehdottelee itse tai lupaa jotain ja h-hetken tullen tulee selityksiä ja tapaamista siirrellään "eihän tällä kiire ole" jne selityksin.
Ei olekaan kiire mutta ottaa päähän asennoitua sovittuihin asioihin jotka toinen peruu tosta vain ja saa mut vielä tuntemaan itseni nipottajaksi jos olen eri mieltä.
Nämä tilanteet ärsyttää senkin takia kun usein hermoilee jopa liioitellusti kuinka hänellä on joku asia hoidettavana koska on luvannut jollekin tai sopinut jonkun kanssa jotain. Silloin kyllä vihlaisee kun muistan lukemattomat kerrat hänen mulle tekemiään ohareitaan selittelemättä tai asiaa vähätellen.
Tuntuu että hän huomaamattaan latistaa mua ja sanattomasti vähättelee, muissakin tilanteissa siis. Mutta tekee sen jotenkin niin taitavasti ja rivien välistä että vasta jälkikäteen oon ymmärtänyt että hän on se joka saa mut tuntemaan itseni vähäarvoiseksi ja tarpeettomaksi hänen seurassaan.
Mulla on aiemminkin ollut ihmisiä ympärillä jotka todella haluavat toiminnallaan alleviivaata sen että en ole tärkeä, en merkitse hänelle paljoakaan jne. mm. korostamalla hyviä ihmissuhteitaan suhteettoman paljon yms. Kestän tällaista aika pitkään mutta jossain vaiheessa tiedän että raja tulee vastaan ja pelkään että sitten joudun valitettavasti kääntymään kannoillani. En käsitä vaan tuollaista toimintamallia. Kuitenkin olemme paljon tekemisissä. Olen hänen tukenaan monessa asiassa, tarjoan aina apuani ja ehkä vähän liiankin "helppo" ystävä. Aina valmiina ja aina tukena. Siitäkö tämä johtuu?
Ei olekaan kiire mutta ottaa päähän asennoitua sovittuihin asioihin jotka toinen peruu tosta vain ja saa mut vielä tuntemaan itseni nipottajaksi jos olen eri mieltä.
Nämä tilanteet ärsyttää senkin takia kun usein hermoilee jopa liioitellusti kuinka hänellä on joku asia hoidettavana koska on luvannut jollekin tai sopinut jonkun kanssa jotain. Silloin kyllä vihlaisee kun muistan lukemattomat kerrat hänen mulle tekemiään ohareitaan selittelemättä tai asiaa vähätellen.
Tuntuu että hän huomaamattaan latistaa mua ja sanattomasti vähättelee, muissakin tilanteissa siis. Mutta tekee sen jotenkin niin taitavasti ja rivien välistä että vasta jälkikäteen oon ymmärtänyt että hän on se joka saa mut tuntemaan itseni vähäarvoiseksi ja tarpeettomaksi hänen seurassaan.
Mulla on aiemminkin ollut ihmisiä ympärillä jotka todella haluavat toiminnallaan alleviivaata sen että en ole tärkeä, en merkitse hänelle paljoakaan jne. mm. korostamalla hyviä ihmissuhteitaan suhteettoman paljon yms. Kestän tällaista aika pitkään mutta jossain vaiheessa tiedän että raja tulee vastaan ja pelkään että sitten joudun valitettavasti kääntymään kannoillani. En käsitä vaan tuollaista toimintamallia. Kuitenkin olemme paljon tekemisissä. Olen hänen tukenaan monessa asiassa, tarjoan aina apuani ja ehkä vähän liiankin "helppo" ystävä. Aina valmiina ja aina tukena. Siitäkö tämä johtuu?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hän vain on sellainen, toiset ovat kovin lapsellisia läpi elämänsä. Katselepa, miten hän mielistelee ja matkii niitä, joita pitää itseään parempina - ja usko pois, heitä on paljon. Sinä saat sitten olla hänen "sijaisenaan" eli kuviot täytyy päästä kääntämään välillä toisin päin, niin helpottaa. Olet pikemmin liian hyvä ystävä hänelle, hän saa kiittää onneaan. Järjestäin taitaa vain mennä niin, että kun asian ottaa puheeksi, se loukkaa yliherkkää itsetuntoa niin, että se on sitten kerrasta poikki. Tuskin tämäkään tekee poikkeusta säännöstä, mutta voithan aina koettaa...
Tämä ehkä kuulostaa kovalta mutta ainakin itse ajattelen jos joku ei ota yhteyttä ja siirtelee tapaamisia se tarkoittaa ettei hän halua olla ystäväni ja toivoo etten minäkään ota yhteyttä niin usein.
Sun on nyt vaan aika ottaa todesta se, mitä hän on osoittanut olevansa. Älä sovi, älä luota. Kai sinulla nyt muitakin kavereita on, vai onko hän niin taitava manipuloimaan sinua, että uskot mustankin valkoiseksi.
Tuo on vain joidenkin ihmisen tapa ajatella vain itseään tai jättää kaikki viimetippaan. Itsellänikin ystävä ja kun soitan hänelle ja kysyn, että oletko 30min päästä kotona jos tulisin käymään niin hän sanoo aina, että on. Kun sitten menen hänen luokseen eikä aukaise ovea osoittautuu, että hän on kaupassa. Kiva venailla 30min oven takana :( En usko, että hän tekee tämän kiusatakseen vaan hän ei vain itse tajua millaista on jos itse joutuisi odottamaan.
Ystäväsi käyttäytymiseen on useampiakin syitä. Sinä et voi niihin vaikuttaa, kuten olet jo toistamiseen huomannut.
Mutta mihin sinä VOIT vaikuttaa, on itsesi suhtautumiseen ystävääsi. Olisiko todellakin parempi että vähennät kanssakäymistä ja totaalisesti vältät kaiken mikä liittyy sovittuihin tapaamisiin. Ts. et enää sovittele tapaamisaikoja, etkä pyydä häntä tulemaan minnekkään, mihinkään aikaan. (kun tiedät varsin hyvin jo edeltäpäin ettei hän tule kuitenkaan).
Konkreettisen tai henkisen avuntarjonnan voit myos hyvällä omallatunnolla vähentää olemattomiin.
Hän käyttää apuasi (tetoisesti tai tietämättään - sinulle aivan sama) täysin väärin joten se on helmien heittämistä sioille!
Parasta on vain jättää tuo ihminen omiin oloihinsa. Tavatessanne tietysti olet kohtelias ja kysyt mitä kuuluu, mutta älä lankea sopimaan enää mitään hänen kanssaan.
Käytä aikasi ja energiasi ystäviin jotka arvostavat sinua.
Kyseinen henkilö voi olla Narsisti, heille on tyypillistä elää kuvilelmissa, haaveissa ja unelmissa.
Luvata sitä, sun tätä, mutta tekekkin aivan toisin.
Lue Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla tietoa Narsismista.
http://www.narsistienuhrientuki.info/
---------------
Hei haloo, tää narsisti juttu oli täällä kaiken huippu.
Raukkamaisinta mitä oikealle YSTÄVÄlle voi tehdä on puida netissä näitä juttuja kun toinen ei ole täällä tuomassa omaa näkökantaansa asiaan. Se mitä kirjoitetaan on kuitenkin aina ihmisen subjektiivinen näkemys.
Oikealle ystävälle sanotaan jos on pettynyt hänen toimintaansa. Oikea ystävä kuuntelee ja tarpeen tullen pahoittelee asiaa ja parantaa tapansa jos vain mahdollista.
Meillä ihmisillä on kaikenlaisia tilanteita joita emme aina halua kaataa ystäviemme niskaan. Joskus saatamme olla hajamielisiä ja unohtaa lupaukset. Sinkuilla, perheellisillä ja parisuhteissa olevilla on erilaiset elämän tilanteet...
Oikea ystävyys pysyy ylä ja alamäissä... Jos on pelkkää alamäkeä, niin sitten se ei ole ystävyyttä. Ystävyys on vastavuoroista.
Ihmiset hyvät, käsitelkää ne kipeätkin asiat ystävienne kanssa. Jos ei niitä pysty käsittelemään, niin ei se silloin ystävyyttä ollut!
Aito ystävyys on armollinen, ymmärtäväinen ja antaa anteeksi.
Syöpähoitojen masennuttava ystävä voi sopia tapaamisia ja perua ne...
Hei haloo, mitä miinustelette. Ajatelkaa nyt vähän sen oman laatikkonnekin ulkopuolisia asioita.
Blogissa juuri päivitettyä asiaa ystävyys- ja ihmissuhteisiin liittyen: http://kaikentakanaonnainen.blogspot.fi/