YHTEEN MUUTTAMINEN...
Heii. Otsikosta voipi jo päätelle mistä asiaa. Jos siitä lähdetään, että jokaisellehan se on tosi henkilökohtainen asia koska edes moista asiaa harkitaan suhteessa. Jotkut tekee sen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, jotkut taas 5 vuoden seurustelun jälkeen.
Itse olen nyt elämäni ensimmäisessä OIKEASSA parisuhteessa ollut 5kk. Minulla ikää 19 ja poikaystävälläni 23. Jo suhteemme alusta asti mies hivuttautui luokseni jatkuvasti eli käytännössä asunut luonanini nuo 5 kk, tosin puolet on vuokrasta maksanutkin. Yhteistä arkea ollaan pyöritetty sujuvasti 24 neljöisessä yksiössäni 5kk : )
Nyt poikaystäni on alkanut puhua, tosin hyvin varovasti. Että pitäsköhän alkaa miettiä vähän isomman asunnon hankkimista kesällä sitten? Mjoo asiassahan ei sinällää ole mitää pahaa mutta kun vähän häiritsee että poikaystäväni on ollut kerran kihloissa, asunut yhdessä kolmen eri naisen kanssa ja kerran omillaan (Rehellisesti itse nämä kertoi). Ymmärrän kyllä, että ihmisillä on menneisyys mutta kaverilla ikää kuitenki vasta 23... Itse olen asunut 14 vuotiaasta yksin, enkä ikinä seurustellut "vakavasti" paitsi nyt. Olen ollut ja olen edelleen tosi menevä ja tykkään käydä ulkona samalailla kun poikaystäväni. Hän on meistä ehkä enemmän se joka on "Kulta, mitäs jos oltaisiin tää perjantai vaan kotona kahdestaan?"
Mulle on ollukin vähän opettelua ja ihmettelyä olla toisen ihmisen kanssa näin tiivisti ja ottaa toisen ihmisen mielipiteet ja halut huomioon tehdessäni päätöksi omista menoista. Tosin olen kyllä tästä nauttinut ja ollut aivan ihanaa.
Nyt vaan ahdistaa ja pelottaa kun hänellä jo moinen historia ja minä aivan keltanokka näissä. Myöskin se mietityttää ,että osaako hän olla yksin ollenkaa? Jos hän on vaan sitä ihmistyyppiä, että aina pitää olla joku. Ollaan kyllä avoimesti keskusteltu näistä asioita ja kovasti vakuuttaa että ihan erillainen olen kun nämä muut ja yms. Olis kiva kuulla mielipiteitä ja nevoija. Kertokaa myös omia kokemuksia yhteen muutosta, sekä niiden menestymisistä :)
Heii. Otsikosta voipi jo päätelle mistä asiaa. Jos siitä lähdetään, että jokaisellehan se on tosi henkilökohtainen asia koska edes moista asiaa harkitaan suhteessa. Jotkut tekee sen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, jotkut taas 5 vuoden seurustelun jälkeen.
Itse olen nyt elämäni ensimmäisessä OIKEASSA parisuhteessa ollut 5kk. Minulla ikää 19 ja poikaystävälläni 23. Jo suhteemme alusta asti mies hivuttautui luokseni jatkuvasti eli käytännössä asunut luonanini nuo 5 kk, tosin puolet on vuokrasta maksanutkin. Yhteistä arkea ollaan pyöritetty sujuvasti 24 neljöisessä yksiössäni 5kk : )
Nyt poikaystäni on alkanut puhua, tosin hyvin varovasti. Että pitäsköhän alkaa miettiä vähän isomman asunnon hankkimista kesällä sitten? Mjoo asiassahan ei sinällää ole mitää pahaa mutta kun vähän häiritsee että poikaystäväni on ollut kerran kihloissa, asunut yhdessä kolmen eri naisen kanssa ja kerran omillaan (Rehellisesti itse nämä kertoi). Ymmärrän kyllä, että ihmisillä on menneisyys mutta kaverilla ikää kuitenki vasta 23... Itse olen asunut 14 vuotiaasta yksin, enkä ikinä seurustellut "vakavasti" paitsi nyt. Olen ollut ja olen edelleen tosi menevä ja tykkään käydä ulkona samalailla kun poikaystäväni. Hän on meistä ehkä enemmän se joka on "Kulta, mitäs jos oltaisiin tää perjantai vaan kotona kahdestaan?"
Mulle on ollukin vähän opettelua ja ihmettelyä olla toisen ihmisen kanssa näin tiivisti ja ottaa toisen ihmisen mielipiteet ja halut huomioon tehdessäni päätöksi omista menoista. Tosin olen kyllä tästä nauttinut ja ollut aivan ihanaa.
Nyt vaan ahdistaa ja pelottaa kun hänellä jo moinen historia ja minä aivan keltanokka näissä. Myöskin se mietityttää ,että osaako hän olla yksin ollenkaa? Jos hän on vaan sitä ihmistyyppiä, että aina pitää olla joku. Ollaan kyllä avoimesti keskusteltu näistä asioita ja kovasti vakuuttaa että ihan erillainen olen kun nämä muut ja yms. Olis kiva kuulla mielipiteitä ja nevoija. Kertokaa myös omia kokemuksia yhteen muutosta, sekä niiden menestymisistä :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miettisit vielä.. minne on kiire ? Siellä pienessä yksiössä molempien todelliset tunteet saadaan selville. Turha lähteä seikkailemaan ja mahdollisesti pettyä.
Tutkiskele tilannetta itsesi kannalta ja myös miesystäväsi kannalta. Olette nuoria,
kerkeätte vielä vaikka minne... :)
Kaikkea hyvää toivottaen !
Jos nyt muutatte isompaan niin miettikää ainakin, että kumpi siihen jää jos ero tulee vai jääkö kumpikaan.
Varasuunnitelma kannattaa aina olla, että kuinka hyvin menee.
Voi olla myös, että pienessä kämpässä voi tulla ahdistuneeksi varsinkin jos toinen on ns. lahkeessa roikkuja. Lisäksi kannattaa vielä katsoa osallistuuko ukkos rahallisesti talouden ja vuokran ylläpitämiseen ja tekeekö se kotitöitä. Ei tuu yllätyksenä sitten uudessa kämpässä, että tuollainenko vätys se mies onkin.
Mutta nuoria olette, teillä on jo suuri ristiriita tuossa, että sinä olet menevä ja hän kotikissa. Miten tämä ristiriita muuttuu uudessa asunnossa? Jaksatko kökkiä miehes kanssa kotona vaan?
Paljon asioita on pohdittavana teillä.
Kirjoitushärökorjaus. Pitää olla siis: "Varasuunnitelma kannattaa aina olla, vaikka kuinka hyvin menee".