Milloin tunsit viimeksi kateutta ja minkätyyppisestä asiasta?
Tunnetko aina kateutta samoja ihmisiä kohtaan vai vaihteleeko kohde?
Miten pystyt pääsemään kateuden tunteesta?
Millaisessa elämäntilanteessa olet altis kateuden tunteille?
Tunnetko aina kateutta samoja ihmisiä kohtaan vai vaihteleeko kohde?
Miten pystyt pääsemään kateuden tunteesta?
Millaisessa elämäntilanteessa olet altis kateuden tunteille?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lisäkysymyksiä:
Koska ja missä tilanteessa olet huomannut, että sinulle ollaan kateellisia?
Miten suhtauduit tilanteeseen ja saitko sitä loppumaan?
Koska ja missä tilanteessa olet huomannut, että sinulle ollaan kateellisia?
Yksitoista vuotta sitten muistan kahden ihmisen olleen. Oli aika selkeitä tapauksia.
Se oli jotenkin yllättävää, vaikka ehkä odotettavaa.
Miten suhtauduit tilanteeseen ja saitko sitä loppumaan? Yritin olla hiljaa asiasta, josta oltiin kateellisia. Toiseen pidin pientä etäisyyttä, koska en voinut asiaa peittääkään. Se loppui ajan kanssa itsestään. Asia käytiin kerran läpi yhdessä illan istujaisessa ja asia on nyt unohdettu. Ymmärrän syyt kateudelle, mutta en varsinaisesti tylyyttä ja ilkeyttä.
Joo kateutta ja vihamielisyyttä saan siiitä että asun ulkomailla ja mulla on hyvä työ ja hyvät tulot siellä. Ei kai se mun syy ole jos itse olen asiani näin järjestänyt!?
Itse en oikeestaan kadehdi negatiivisessa muodossa, joskus nuorempana kai sitäkin tuli tehtyä. Oon kovassa elämän koulussa oppinut olemaan iloinen toisten puolesta jotka onnistuu jossain ja niin edelleen. Itse oon minäkin oman elämäni rakentanut ja niin makaa kun petaa! Kateus vie vaan turhaan voimavaroja ja aiheuttaa pahaa mieltä itselle ja ympäristölle. Pitää itse tehdä työtä sen eteen että saa sen mahd. hyvän elämän, mitä se kenellekin on. Ja turha sinne pilviin on haikailla ja kurkotella, ei sinne pääse. Pitää kuitenkin tavotteet aina korkealla kunhan ei mahdottomia vaadi eikä odota.
Tuota ei-negatiivista kateutta on vaikeempi kuvata, ehkä jotain sellasta että voi kaverille sanoo, että kävi sulla säkä, ihan kateeksi käy. Mutta silti siis toivoo ja suo sen hyvän kaverille.
Ei jaksa olla kateellinen, liian rasittavaa touhua
Milloin tunsit viimeksi kateutta ja minkätyyppisestä asiasta? Viime viikonloppuna.. En nyt mitään kauhean voimakasta, mutta kateuden häivähdyksen. Toisessa elämän tilanteessa olevalle pariskunnalle; kun lapset on lentäneet pesästä ja on aikaa ja mahdollisuus kaksistaan tehdä asioita ja juttuja.. Mutta ei se ollut vakavaa.
Tunnetko aina kateutta samoja ihmisiä kohtaan vai vaihteleeko kohde? Vaihtelee päivittäin :D
Miten pystyt pääsemään kateuden tunteesta?Tajuan, että en kuitenkaan haluaisi olla kyseinen ihminen. Ja että näen asiat pelkästään positiiviselta kannalta, eli en näe todennäköisesti kokonaiskuvaa.
Millaisessa elämäntilanteessa olet altis kateuden tunteille? Kun olen ollut väsynyt, rasittavassa elämänvaiheessa, jolle ei tunnu tulevan loppua, vaikka tulisikin. Ehkä muutama vuosi sitten. Ja 13-16vuotiaana.
En ole kellekään kateellinen, mutta melkein kaikki ovat minulle kateellisia.
Noin heikkoitsetuntoiset narsistit ajattelevat.
.
Näin kylällä kuin pakasta vedetyn aidon Jonas Ögländ -runkoisen polkupyörän! Kyl kadehditutti valtavasti
.
Aika monesti kun tulee kateus tai joku muu ns. negatiivinen tunne puheeksi niin ihmiset sanoo jotain sellasta että "en mä ole kateellinen kun ei siinä ole mitään järkeä..." jne, eli siis vetoaa järjellisyyteen. Jos tunteet, varsinkin ne negatiiviset, olis järjellä hallittavissa niin eihän tässä maailmassa kukaan olis kateellinen, mustasukkanen tai potis muitakaan sellasia tunteita jotka ei itsestä tunnu kivalta. Vai onko joku onnellinen ollessaan kateellinen, katkera, mustasukkanen jne..??
Viimeksi leimahti kateus pintaan kun juttelin erään ihmisen kanssa ja valittelin että olen syönyt viimesen viikon pelkkää makaronia ja onneksi rahaa tulee seuraavana päivänä niin tää tyyppi "tiesi millaista se on" vaikka itellä on auto ja käy joka päivä ulkona syömässä ja viimesen päälle vaatteet jne jne. Teki mieli hypätä pöydän yli sen kurkkuun kiinni ja huutaa päin näköä että TURPA KIINNI SAATANA!
Täysin tyytyväinen itseeni ja elämääni, vastoinkäymisetkin vain opettavat. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Ei kateudella mitään saavuta, saa vain entistä pahemman olon. Siis se on turhaa. Mielestäni olen hyvin pienestä jo osannut ajatella, ettei kaikki ole miltä näyttää. Ja asioiden eteen joutuu yleensä tekemään töitä, harvoin mikään putoaa suorastaan syliin naps.
Olen joskus tuntenut kateutta ohimeneviä hetkiä, mutta aika pian tajunnut että se mitä kadehdin ei ole kateudella saavutettavissa vaan asian eteen tekemällä. Siispä jos jotain haluan voin aina yrittää tehdä jotain sen asian eteen saavuttaakseni sen, sen sijaan että naama kurtussa murjotan kateellisena muille.
Toiset saa jotkut jutut helpolla, helpommin kun minä mutta semmosta se on. Mäkin varmaan saavutan joitain asioita elämässäni helpommin kuin joku muu, mutta semmosta elämä on. Kyse ei ookkaan aina helppoudesta vaan asian arvosta ja arvostamisesta. Joku toiselle hurjan tärkee juttu ei ole sitä jollekin muulle lainkaan tärkeä.
Yksi on leuhka ja/tai onnellinen jostain omaisuudesta esimerkiksi, jolle jollain toisella ei ole mitään käyttöä saati edes arvoa omissa silmissään. Ihmiset haluaa niin erilaisia asioita ja samanlaisia asioitakin tavoitellaan erilaisilla tavoilla.
Semmonen wau, kylläpä toi kävi helposti tolle fiilis ajaa joskus läpi. Kävispä mullekin tollanen flaksi noin simppelisti välillä käy mielessä, mutta ei se nappaa mukaansa ja tee kateelliseksi. Joku järki päässä sanoo, että jos haluat tee älä kadehdi.