Muutin paikkakunnalle, olin sitä ennen jo kysellyt töitä, sain töitä sitten määräaikaisena Turun terveystoimesta melko pian muuttamisen jälkeen. Työ meni ihan mukavasti sen ensimmäisen kuukauden, kun sijaistin yhtä lomalla ollutta. Tämä tuli töihin ja siitä se sitten lähti. Ilmeisesti kun hänkin oli sijainen vielä siinä vaiheessa, koki minut uhkaksi, kun en ollutkaan mikään vasta-alkaja.
Kun eri paikoissa voi olla käytänteisä eroja, jouduin tietysti silloin tällöin kysymään, että miten heillä tehdään. No, tässä sitten kerran jouduin kääntymään tämän tyypin ja hänen huonetoverinsa puoleen yhdessä asiassa. Huonetoveri muuten oli vakituinen ja pitkään talossa ollut, mutta sitä tyyppiä, joka kaipaa aina toisen tuekseen, ei koskaan sano itse tai ota kantaa, vaan kääntyy toisen puoleen "Liisa, eikös se ..." No, olin tuossa tilanteessa sitten toisessa huonessa, ja kun kävin kysymässä tuolta vakituiselta, lupasi tulla katsomaan. Palasin huoneeseen ja hetken päästä kuulin, miten käytävältä tämä pariskunta tulee ja tämä sijainen suoraan sanoen kauhistuneen kuuloisella äänellä: "Ei sitä sillai, minä teen ainakin ...." Niin kuin joku maailma kaatuis, jos jotain olis eri tavalla tehty. Itsellä nousi kylmät väreet jo kun kuulin sen äänen, ja ajattelin että mitä varten se nyt piti tähän sotkea.
No, mitäs muuta. Ai niin, sitten oli se kun olin myöhemmin taas siinä heidän huoneessaan jotakuta sijaistamassa, niin sattui olemaan niin, että huoneen toinen puhelin oli siinä mun pöydällä, ja jopa vastasin siihen joskus. Niin, ette arvaa mitä tuo tyyppi teki. No, sepä rupesi kinuamaan esimieheltä itselleen omaa puhelinta! Ja sitten kävi niinkin kun jouduin jossain käyttäjätunnusten ajan jatkamisasiassa ottamaan yhteyttä talon ulkopuolelle, niin jonkin ihmeen syyn takia, se mun pöydällä oleva puhelin ei enää soittoääntä antanutkaan, eli toinen soitteli ja mä en tiennyt mitään.
No, kyllä hän sen puhelimen sitten hetken päästä sai, ja se mun pöydällä ollut poistettiin käytöstä! Joo, se jota sijaistin, oli jäämässä eläkkeelle, siis se pöydän vakituinen haltija, että ei se niin nogon nuukaan hänellekään ollut. Ja sitten tuon tyypin piti tehdä vielä sekin, että se tilas itselleen puhelun siihen puhelimeensa ja lähti huoneesti hyvin tiukasti mua vannottaen, että sitten kun se puhelu tulee niin tuut hakeen hänet. Aha, arvatkaa hainko?
Ja mitä vielä: ai niin, ja loppuvaiheessa ennen kuin lopetin ko. paikassa kävi näin: Olin jonkin aikaa ollut jossain muussa huoneessa sijaistamassa, kun jälleen tuli meno tämän tyypin huoneeseen. Tällä kertaa hän oli tehnyt niin, että oli kasannut kaikki sermit ja muut näköesteet siihen mun työpisteen ympärille! Mä meinasin mennä jo sanoon esimiehelle että mitä tää on, mutta ajattelin sitten, että no, enpä välitä itsekään tota sairasta nähdä!
Mitä vielä, ai niin, oli joku tehtävä, josta mulla oli aikaisemmista työpaikoista paljon kokemusta, eli kun nämä tyypit kokivat että se tehtävä oli jollakin tavalla hankala, erehdyin sanomaan (kun olin saanut jonkin verran heillä siihen työhön osallistua) että mun mielestä ne on ihan helppoja. Arvatkaa kuin kävi. No, sen lausahduksen jälkeen pitivät kyllä hyvin huolta, ettei mun tarvinnut niihin hommiin osallistua.
Ja yks juttu vielä. Joku sihteeri jätti mun määräyskirjan ton tyypin hoteisiin, että toimitapa sinä se sille. No, se toi sen ja sitten oli jotain että piti allekirjoittaa ja viedä jonnekin. Niin, mä en heti sitä tehnyt, niin se muija menee ja esimiehelle selittää, että kun ei se tee niin kuin hän sanoo! Joopa joo.
Mun mielestä toi tyyppi oli kyllä muutenki kuin vain keuhkoistaan sairas!
Juu ja vielä tämäkin: Ne noudattivat jotain omituista liukuvaa työaikasysteemiä. Eli suurin osa niistä tuli seittemäksi ja lähti kolmelta pois. No, mulle sanottiin että liukumaa on, ja voit tulla mihin aikaan haluut, kunhan ennen yhdeksää. No, mä sitten oli siinä puol kahdeksan paikkeilla säännöllisesti duunissa ja tein tunnit täyteen eli läksin sitten vastaavasti puol neljän aikaan. No, tästäkin tuli jotain, tosin ulkopuolisten taholta, kun ne ilmeisesti kuvitteli että minäkin tuun seittemäks ja sitten tein niin kuin jotain salattuja ylitöitä! Haha! Tuosta tuli joku ulkopuolinen kolmen jälkeen iltapäivällä ovelle, että lähtis jo toikin, että istuu täällä pitempään! Niinpä niin.
Toi paikka oli kyllä painajainen! Ehkäpä se yks tyyppi on muillekin tehnyt jotain samaa kuin mulle, ja kaikki esimiehen siunauksella, koska jostain syystä se ei pysty näkemään ton touhuja! Kipee se on! ja nykyään siis jo vakinainen.
Kun eri paikoissa voi olla käytänteisä eroja, jouduin tietysti silloin tällöin kysymään, että miten heillä tehdään. No, tässä sitten kerran jouduin kääntymään tämän tyypin ja hänen huonetoverinsa puoleen yhdessä asiassa. Huonetoveri muuten oli vakituinen ja pitkään talossa ollut, mutta sitä tyyppiä, joka kaipaa aina toisen tuekseen, ei koskaan sano itse tai ota kantaa, vaan kääntyy toisen puoleen "Liisa, eikös se ..." No, olin tuossa tilanteessa sitten toisessa huonessa, ja kun kävin kysymässä tuolta vakituiselta, lupasi tulla katsomaan. Palasin huoneeseen ja hetken päästä kuulin, miten käytävältä tämä pariskunta tulee ja tämä sijainen suoraan sanoen kauhistuneen kuuloisella äänellä: "Ei sitä sillai, minä teen ainakin ...." Niin kuin joku maailma kaatuis, jos jotain olis eri tavalla tehty. Itsellä nousi kylmät väreet jo kun kuulin sen äänen, ja ajattelin että mitä varten se nyt piti tähän sotkea.
No, mitäs muuta. Ai niin, sitten oli se kun olin myöhemmin taas siinä heidän huoneessaan jotakuta sijaistamassa, niin sattui olemaan niin, että huoneen toinen puhelin oli siinä mun pöydällä, ja jopa vastasin siihen joskus. Niin, ette arvaa mitä tuo tyyppi teki. No, sepä rupesi kinuamaan esimieheltä itselleen omaa puhelinta! Ja sitten kävi niinkin kun jouduin jossain käyttäjätunnusten ajan jatkamisasiassa ottamaan yhteyttä talon ulkopuolelle, niin jonkin ihmeen syyn takia, se mun pöydällä oleva puhelin ei enää soittoääntä antanutkaan, eli toinen soitteli ja mä en tiennyt mitään.
No, kyllä hän sen puhelimen sitten hetken päästä sai, ja se mun pöydällä ollut poistettiin käytöstä! Joo, se jota sijaistin, oli jäämässä eläkkeelle, siis se pöydän vakituinen haltija, että ei se niin nogon nuukaan hänellekään ollut. Ja sitten tuon tyypin piti tehdä vielä sekin, että se tilas itselleen puhelun siihen puhelimeensa ja lähti huoneesti hyvin tiukasti mua vannottaen, että sitten kun se puhelu tulee niin tuut hakeen hänet. Aha, arvatkaa hainko?
Ja mitä vielä: ai niin, ja loppuvaiheessa ennen kuin lopetin ko. paikassa kävi näin: Olin jonkin aikaa ollut jossain muussa huoneessa sijaistamassa, kun jälleen tuli meno tämän tyypin huoneeseen. Tällä kertaa hän oli tehnyt niin, että oli kasannut kaikki sermit ja muut näköesteet siihen mun työpisteen ympärille! Mä meinasin mennä jo sanoon esimiehelle että mitä tää on, mutta ajattelin sitten, että no, enpä välitä itsekään tota sairasta nähdä!
Mitä vielä, ai niin, oli joku tehtävä, josta mulla oli aikaisemmista työpaikoista paljon kokemusta, eli kun nämä tyypit kokivat että se tehtävä oli jollakin tavalla hankala, erehdyin sanomaan (kun olin saanut jonkin verran heillä siihen työhön osallistua) että mun mielestä ne on ihan helppoja. Arvatkaa kuin kävi. No, sen lausahduksen jälkeen pitivät kyllä hyvin huolta, ettei mun tarvinnut niihin hommiin osallistua.
Ja yks juttu vielä. Joku sihteeri jätti mun määräyskirjan ton tyypin hoteisiin, että toimitapa sinä se sille. No, se toi sen ja sitten oli jotain että piti allekirjoittaa ja viedä jonnekin. Niin, mä en heti sitä tehnyt, niin se muija menee ja esimiehelle selittää, että kun ei se tee niin kuin hän sanoo! Joopa joo.
Mun mielestä toi tyyppi oli kyllä muutenki kuin vain keuhkoistaan sairas!
Juu ja vielä tämäkin: Ne noudattivat jotain omituista liukuvaa työaikasysteemiä. Eli suurin osa niistä tuli seittemäksi ja lähti kolmelta pois. No, mulle sanottiin että liukumaa on, ja voit tulla mihin aikaan haluut, kunhan ennen yhdeksää. No, mä sitten oli siinä puol kahdeksan paikkeilla säännöllisesti duunissa ja tein tunnit täyteen eli läksin sitten vastaavasti puol neljän aikaan. No, tästäkin tuli jotain, tosin ulkopuolisten taholta, kun ne ilmeisesti kuvitteli että minäkin tuun seittemäks ja sitten tein niin kuin jotain salattuja ylitöitä! Haha! Tuosta tuli joku ulkopuolinen kolmen jälkeen iltapäivällä ovelle, että lähtis jo toikin, että istuu täällä pitempään! Niinpä niin.
Toi paikka oli kyllä painajainen! Ehkäpä se yks tyyppi on muillekin tehnyt jotain samaa kuin mulle, ja kaikki esimiehen siunauksella, koska jostain syystä se ei pysty näkemään ton touhuja! Kipee se on! ja nykyään siis jo vakinainen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tällä tavalla kirjoittamalla kerjää tietysti vaikeuksia, mutta tuleepa todistettua se, että näin on tosiaan tapahtunut, jos joku rupeaa tästä tuolla livessä möykkäämään!
Heh.
Ei se mitään, unohdin vielä yhden yksityiskohdan, tai oikeastaan monta, mutta tämän haluan vielä julkisesti jakaa:
Olin siis sijainen, ja tämä toinenkin oli sijainen, oltiin siis silloin tällöin ja aika usein samassa työhuoneessa (hänellä siellä siis oma paikkansa, minä vain vierailija), no sitten tuli vielä kolmas sijainen, sellainen joka ollut muinakin vuosina ihan vakiovierailijana kun omalla pysyvämmällä työpaikallaan on joku katko hänen määräyskirjoissaan. No, hänen tullessaan tuli sitten sellainen olo, että minä olin vienyt hänen paikkansa, eli hänelle ei sitten olisi tullut yhtäjaksoisesti niitä määräyskirjoja kuten ennen. Eli mun pitäisi väistyä. No, sitten oltiin siis yhdessä välissä kaikki kolme siinä huoneessa, ja tälle kolmannelle tuli jotain kysyttävää, johon minä onneton tarjosin vastausta. No, sitten kun oli pari ruokatuntia ja kahvituntia jne. pidetty, niin hänelle tuli uudelleen kysyttävää, mutta nyt kysymys osoitettiin sille yhdelle tyypille. Niin kuin sen jälkeen kaikki muutkin kysymykset tehtiin hänelle osoittaen.
Selvä.
Ai niin tämäkin vielä. Tämän yhden ja mun välissä oli vielä se, että tämä yksi oli ilmeisesti käynyt kalenterin kanssa sopimassa mitkä kaikki sijaisuudet tulevat hänelle (näissä muuten oli vielä sekin, että vaikka tyypit tekivät samaa työtä, palkkaluokka saattoi vaihdella, ainakin parilla oli parempi palkka, ja sijainen sai sitten sijaistettavansa palkkaluokan mukaan), ja vielä kun minulle tuotiin joku määräyskirja, jos vaan samassa huoneessa olin, niin "Muistathan sitten että se ja se on mulle varattu!"
Olen tosiaan sitä mieltä, että toi tyyppi oli kyllä ihan oikeesti sairas!
Ihan tuttua kauraa alusta loppuun asti, psyykkisesti sairaita riittää joka nurkkaan.