Mies ei tee mitään kun tulee töistä kotiin, kaiken saa pyytää ja anella? Itse käyn koulua. meillä on pieni lapsi jonka minä vien aamulla hoitoon ja haen koulun jälkeen hoidosta, vaihdan vaipat ja annan ruuat,teen kaikki kotityöt siinä sivussa ja pesen pyykit. Mies kun tulee töistä niin makaa vaan sohvalla. Jopa tyttäremme ruokkimisen minä joudun erikseen pyytämään. En tiedä enää kuinka kauan jaksan hoitaa ns kahta lasta. Ja jos minä hänelle asiasta mainitsen olen nalkuttava akka.
Olisi vähintäänkin suotavaa että olisi oma aloitteisuutta edes sen verran ettei joka asiaa tarvitsisi pyytää. vai olenko vaan liian tiukka??
Olisi vähintäänkin suotavaa että olisi oma aloitteisuutta edes sen verran ettei joka asiaa tarvitsisi pyytää. vai olenko vaan liian tiukka??
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Olisi vähintäänkin suotavaa että olisi oma aloitteisuutta edes sen verran ettei joka asiaa tarvitsisi pyytää. vai olenko vaan liian tiukka??"
Kaivat omaa hautaasi, kun edellytät oma-aloitteisuutta ja nalkutat päälle.
Käyttäydy kuin ammattimainen päällikkö: anna yksinkertaisia, selkeitä, ystävällisiä käskyjä. Näytä, miten asiat tehdään tarvittaessa. Älä masenna liiallisilla laatuvaatimuksilla. Lisää pikku hiljaa miehen työtaakkaa ja keskity enemmän työn johtamiseen.
Älä osoita turhautumistasi, jos mies ei tee asioita ensimmäisellä eikä toisellakaan pyytämisellä. Suhtaudu pitkäjänteisesti ja kehitä miehelle askareista rutiini.
Jos tämä kaikki ei tehoa, miehesi on menetetty tapaus. Useimmiten mies kuitenkin on valmis työhön, jos hän ymmärtää selvästi, mitä häneltä odotetaan. Toisin kuin nainen, mies ei pahastu pomo-alainen-asetelmasta vaan motivoituu siitä. Osaatko olla hyvä pomo?
Samaa mieltä.
Jos mies ei ole oma-aloitteinen kotitöliden tekijä, se tarvitsee jonkun joka käskee niitä töitä tekemään. Tai käyttäisin käskemisen sijasta pyytämistä, koska ei pitäisi tarvita käskeä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mutta jos ei pyytämisellä eikä käskemiselläkään tapahdu mitään, niin sitten on pahempi juttu. Se pitää tietenkin ottaa huomioon että voi olla viivettä eli jos äijä on juuri naputtamassa sähköpostia, niin ei se sitä kesken jätä ja läde samantien pyykkikonetta tyhjentämään.
Mut semmoinen juttu että suurempi osa taloustöistä kuuluu koulussakävijälle, koska sillä on enemmän vapaa-aikaa. Poikkeuksen tähän tekee tenttiviikko ja harkkatöiden palautuspäivien läheneminen
Mielestäni käskytys ei kuulu parisuhteeseen. Eikö todellakaan yhteisten askareiden tarpeen toteaminen riitä?
Jos toinen ei muuten tajua.
Tarpeen toteaminen ja, pahimassa tapauksessa perusteltu ehdotus pitäisi olla riittävästi!
Pomo asenne nostaisi ainakin minulta karvat pystyyn. Kyllä motiivi ja oikea asenne täytyy löytyä muuten.
Jos ei, niin ihmettelen kauhiasti parisuhteen perusteita!
Mahdotonta neuvoa!
Omalla kohdallamme totesin itse yhteisen ajan käyvän vähiin jos minä en aktiivisesti ja oma-aloitteisesti tasaa töitä.
Kertaakaan vaimoni ei sanonut mistään mutta hölmömpikin olisi havainnut seurauksen ja syyn.
Huom! Mistään seksillä kiristämisestä ei ollut kysymys vaan yksinkertaisesti ajan riittämättömyydestä ja jaksamisesta.
Olen päivät koulussa ja ilta päivisin teen vielä tehtäviä mitkä on jääneet äitiysloman ajalta tekemättä. Siinä sivussa hoidan lapsen ruokinnat ja vaipan vaihdot ja viihdyttämisen. Itse en pääse edes käymään omissa harrastuksissani kun miehellä niin paljon omia harrastuksia, ja tietenkin se päivä työ. Ymmärsin nyt muiden kommeinteista että ensimmäinen askel olisi muuttaa komennot pyynnöiksi? Voisitko viedä roskat tai voisitko pestä nuo pyykit. Olen yleensä siinä vaiheessa jo niin hermona kun kaikki kaatuu niskaan että riitelyksi se menee.
Itse olen ihminen joka tekee asiat heti eikä puolen tunnin päästä, ja en vaan voi sietää jos mies ei rupea tekemään heti kun pyydän vaan venkoilee ja tekee sen ehkä puolen tunnin päästä, jos siis sillä hetkellä ei muuta tekemistä.
Lopeta pyykkien pesu miehen vaateiden osalta ja ruuan laitto ja omiin harrastuksiin pääset kun vaan jätät lapsen miehn hoitoon ja lahdet. Ei muuta kun perheneuvottelu käyntiin ja sanot että milloin on sinun haratuset ja silloin mies hoitaa lasta ja älä anna periksi koska muuten saat antaa kokoajan periksi niin hyvä tulee. Seuraavan kerran kun mies ehdotelee seksiä niin anna hänen odotella tunista kahteen ja jos tulee sanomista niin kerrot että itse viivyttellet ihan samalla tavalla. Itse miehnä teen kotihommia mutta omaan tahtiin ja välillä rauhoittlen puolisoa että nyt situskelemaan ja lasi viiniä välillä kun elokuvan fiilis menee kun toinen touhuaa silloin jotain että silleen.
Sanoisin, että ongelmasi on melko yleinen. Toisaalta lohduttaisin, että kyse tuskin on laiskasta miehestä vaan sukupuolten välisestä tavasta nähdä tätä maailmaa.
Ymmärsinkö oikein, ettet ole vielä keskustellut asiasta miehesi kanssa? Ennen kuin puhut hänelle, yritän kuvailla miehesi tuntemuksia.
Töistä kotiin palaaminen on miehelle herkkä hetki. Koko päivä on pitänyt raataa työmaalla, että vaimolla ja lapsella olisi ruokaa, lämpöä ja katto pään päällä. Miehen on huolehdittava perheestään, tätä varten hän käy töissä. Hän haluaa olla sankari, joka työllään elättää perheensä. Työmaallaan mies on tekemisissä muiden miesten kanssa, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin hän: "Ole tehokas, keksi ratkaisu tähän, optimoi tämä asia, suorita tämä." Kotiin tultuaan mies haluaa hengähtää. Hän tahtoo heittää aivonsa hetkeksi narikkaan ja unohtaa kaiken suorittamisen. Tämä käy vallan hyvin makaamalla sohvalla ja tuijottamalla nettiä/telkkaria/takan liekkiä tms. Tällainen hetki on miehelle hyvin herkkä eikä häntä kannata silloin pyytää tekemään yhtään mitään. Mies on siirtymässä kotivaihteelle ja ärtyy helposti, jos häntä tuolloin pyydetään tekemään jotain.
Oltuaan jonkin aikaa omissa oloissaan, voi miehelle esittää pyynnön. Tämäkin kannattaa tehdä viisaasti. Miestä voi pyytää esimerkiksi tiskaamaan "mikäli tämä vielä jaksaa raskaan päivän jälkeen". Tällä tavalla jätät takaoven auki hänelle. Voit myös kertoa, miten itse ole kovin väsynyt hoidettuasi jälkikasvuanne. Viisautta on myös mainita arvostavansa ja pitävänsä tärkeänä puolison saavutuksia. Hän pitää itseään sinun sankarina, joka pitää perheen leivässä.
Missään nimessä ei kannata lähteä vetämään muutoskomiteaa. Kaikkinainen pakottaminen, mäkättäminen ja tiuskiminen heikentää rakkaussuhdettanne. Yritä esittää asiasi arvostavasti ja puhumalla vain omasta puolestasi. Tämä onnistuu esimerkiksi "minä-viestinnällä". Kertoessasi siis väsymyksestä ja uupumuksestasi, älä käytä sinä-sanaa tai muita mieheesi viittavia termejä lainkaan, puhu ainoastaan minä-muodossa.
"Töistä kotiin palaaminen on miehelle herkkä hetki. Koko päivä on pitänyt raataa työmaalla, että vaimolla ja lapsella olisi ruokaa, lämpöä ja katto pään päällä. Miehen on huolehdittava perheestään, tätä varten hän käy töissä."
Minä olen kuule miehenä viimeiset kymmenen vuotta tullut kotiin niin että vaimoni on vielä useita tunteja töissä. Ja siihen kotiintuloon on kuulunut kaikkea muuta kuin sohvalle heittäytymistä tai jossain miehisyyden hienoudessa piehtarointia! Olen hakenut lapsia ensin päiväkodista, myöhemmin iltapäiväkerhosta ja nyt sitten vain mennyt suoraan kotiin kun he tulevat itse koulusta. Heti on pitänyt laittaa ruokaa nälkäisille lapsille, siivota keittiö ja ripustella lasten märkiä ulkovaatteita.
Eikä minulle ole koskaan tullut mieleen että näin miehenä minun pitäisi saada joku erityinen hengähdyshetki vain siksi että olen töissä ensin raatanut perheelleni elatusta. Miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä kuten sanotaan. Jos kotitöitä on tekemättä, mies tekee ne eikä valita! Jos on niin väsynyt että ei jaksa kuin sohvalle vajota on kyllä vikaa terveydessä tai yleiskunnossa. Ei nainen sen vahvempi ole ja he tekevät tarpeelliset kotityöt aina jaksoivat tai eivät. Miehen "lepohetket" raskaan työn jälkeen ovat vain laiskuutta jota yritetään peittää jollain macho-potaskalla miehen raskaasta vastuusta.
Vastaan tässä samalla "vaimon" kirjoitukseen.
Tässä ei ole nyt kyse tasa-arvosta, rahoista tai kotiintuloajoista. Miehet ja naiset ovat toki tasa-arvoisia, mutta erilaisia. Heidän fysiikkansa on erilainen, heidän tuntemuksensa ovat erilaisia, heidän parisuhteen perustarpeensa ovat erilaisia ja heidän tapansa nähdä maailmaa ovat erilaisia. Silti molemmat sukupuolet ovat samanarvoisia vaikka he useinkaan eivät puhu ns. samaa kieltä. Useimmat sukupuolten väliset riidat johtuvat muuten juuri tästä: Emme ymmärrä toista sukupuolta joten tulkitsemme hänet väärin.
Parisuhteessa yleensä mies on se, joka saa tyydytystä kun pystyy tekemään naisen onnelliseksi. Mies haluaa olla naisen sankari. Mikäli sankari onnistuu urotöissään (esimerkiksi perheen elatus, onnellinen puoliso jne.) nostaa se hänen itsetuntoaan. Kumma kyllä, vastaavasti naiset pitävät kovasti ihailusta ja rakastetuksi tulemisesta. Toiset siis haluavat rakastaa, toiset olla rakastettuja. Melko toimiva perusyhtälö sanoisin.
Tietenkin miehen pitää tehdä, mitä miehen pitää tehdä. Mitä se sitten on? Se määräytyy jokaisessa parisuhteessa jossain määrin yksilöllisesti, mutta jokaisessa parisuhteessa on miehen (samoin naisen) tehtävä töitä parisuhteen ylläpitämiseksi. Kotityöt ovat varmasti osa kakkua, mutta kuuluu siihen huushollin osahuollon lisäksi paljon muutakin.
En tarkoita miehen hengähdystauolla mitään monen tunnin mittaista sohvalla makaamista, tällaiseen makaamiseen on syitä löydettävissä muualta (stressi, masennus, ratkaisematon ongelma, laiskuus yms.) Tiedän kuitenkin, että erittäin monet miehet haluavat hetken aikaa hengähtää kotiin tullessaan. Se on aika, jonka mies tarvitsee vaihtaakseen kotivaihteelle. Toisilla tuo aika on melko lyhyt ja kuluu esimerkiksi nopeasti vilkaistaessa fb:tä (facebook), suosikkifoorumia tms. Toisilla aika voi olla vähän pidempi.
Tiedän myös, että elämä voi tuntua aika raskaalta mikäli puoliso ei anna tällaista hetken hengähdystaukoa miehelle. Tuolloin mies ei pääse vaihtamaan kotivaihteelle, jolloin ärsytyskynnys on melko matala. Olo on vähän sama kuin olisi ansiotöissä koko ajan paitsi silloin kun nukkuu.
ok. kiitos valaisevasta vastauksesta. Olen siis miehelle asiasta sanonut ja saanut aina vastauksksi etä älä nalkuta siinä teen asiat omaan tahtiin.! Mutta nyt olen päättänyt ottaa aika lisän ja olla sanomatta mistään. heittäydytään nyt sitten martyyriksi jospa se siitä huomasi että minullekkin voisi välillä antaa sitä omaa aikaa. Mitenkähän tilanne on sitten kun minäkin menen töihin, entäs jos minunkin työni on raskasta jopa raskaampaa, saanko minäkin sohvalla hengähtämis tauon?? vai onko minun vaan tehtävä ktoityöt vaikka kuin väsyttäisi?
Itse ehdottaisin vähän muista poikkeavaa lähestymistapaa. Minä en usko pyyntöihin ja käskytyksiin tai johonkin miehen lepoaikaan töiden jälkeen. Luulen että miehesi on sitä lajia miehiä jotka vain ovat hyvin huonoja ottamaan mitään käskyjä vastaan naiselta. Käskyt nostavat heti ns. niskavillat pystyyn ja mies on valmiiksi negatiivisella asenteella asian suhteen eikä tee niitä ihan periaatteesta.
Siksi ehdottaisin itse seuraavaa: Istukaa joskus alas ja listatkaa paperille ylös ne yleisimmät hommat mitä kotona pitää tehdä. Sitten mietitte kumpi voisi tehdä missäkin tilanteessa mitäkin ja mistä kumpikin on päävastuussa. Ei siis mitään suoraa konkreettista käskyä tehdä joku nyt heti eikä suoraa aikataulua. Vaan sitoumus olla vastuussa jostain kotihommasta. Sitten kummankin nimen alle kirjoitetaan ne tehtävät jotka hänelle kuuluvat ja molemmat sitoutuvat siihen.
Homman pointti on se että miehen ei tarvitse ottaa suoria käskyjä sinulta. Seinällä on lista jonka hän itse näkee ja jonka sisällön tietää. Hän voi itse valita milloin tekee ja miten. Mutta hänen pitää ne tehdä. Silloin voit vain sanoa että muistatko katsoa tehtävälistää jos jotain unohtuu. Sinun ei tarvitse nalkuttaa yksittäisistä asioista eikä niin usein eikä esittää suoria käskyjä.
Voi olla että tämäkään ei auta jos mies on yksinkertaisesti sellainen että ei vain "taivu" kotitöihin. Silloin en usko että auttaa muu kuin miehen vaihto. Mutta jos hän on vain allerginen käskyttämiselle ja nalkuttamiselle, kokeilkaa selkeää töiden jakoa ja listausta. Tiedän yhden parheen jossa sellainen on auttanut ja nykyään koko listaa ei edes tarvita koska mies tekee ihan oma-aloitteisesti hommat.
No on kyllä ihan p-puhetta että mies tarvitsee lepohetken töiden jälkeen!! Nainen ei sitten tarvitse vai??! Siinä kohtaa kun perhe perustetaan ja lapsia on, niin hommat hoidetaan tasan tarkkaan yhdessä eikä siinä ole mitään keskusteltavaa. Ja toinen osapuoli ei vaan voi haalia itselleen kasoittain harrastuksia ELLEI se sovi kumppanille. Voitaisko elää nykyhetkessä ja herätä siihen, että naiset tuo leipää pöytään yhtälailla kun miehetkin. Meidän perheessä on selvät sävelet kun molemmat käy töissä, se kumpi aiemmin pääsee, hakee lapset hoidosta ja aloittaa ruuan laiton kun pääsee kotio. Ja sillon kun molemmat pääsee samaan aikaan, niin perheen äiti (minä) tekee ruuan, koska on todettu yhdessä että se on parempaa kuin miehen tekemä ;)
toisaalta samaa mieltä. Mutta onhan sekin nyt tietysti totta että olen koulussa ja päivät on suhteellisen helppoja, niin enin vastuu kuuluu nyt minulle, mutta entä sitten kun saan töitä.??? pelottaa vaan että miehelle on juurtunut tapa toimia näin ja sama homma jatkuu. Poltan itseni vielä loppuu.
Yleisimpiä miesten käsitteitä kotitöiden vastuunkannosta.
Sukupuolenko mukaan ne vastuut ja roolit edelleen jaetaan? Nykyaikana harva mies elättää vaimoaan, mutta naiset osallistuvat perheensä elättämiseen siinä missä miehetkin.
Perheen elättämisen peruste ei tee miehistä sankareita, eikä työssäkäynti oikeuta töistä kotiutuvaa perheellistä makaamaan, olipa haarojen välissä millainen värkki tahansa.
Tätä ei selitetä sukupuolten erilaisuudella, vaan asenteilla, ja opituilla malleilla. Katso appiukkoasi, mitä ja miten hän toimii?
Poika toimii samalla tavalla, jos ei kyseenalaista vanhemmiltaan opittuja malleja. Hänen pitää mieltää se, että te yhdessä sovitte ja luotte perheenne tavat toimia. Sinun pitää tehdä selväksi se, että et hyväksy vapaamatkustajia, ja muistaa että rooleja jaettaessa ei ole pakko ottaa tarjottua vastaan.
Poika ei aina toimi isänsä mallin mukaan.
Itse toimin täysin päinvastaisesti.
Oma poikani toimii minun laillani eikä hänen vaimonsa peittele tyytyväisyyttään.
Tiedostavat ihmiset osaavat katkaista lapsuudenkodin opitut mallit ja ottaa ne käyttöön, jotka ovat hyviä ja huonoista opetella pois.
Kyllä niistä eroon pääsee, kun ne vaan tiedostaa ja haluaa muuttaa tapojaan.
Vastuita ja rooleja ei tarvitse jakaa sukupuolten mukaan. Meidän on hyvä elää elämäämme sen mukaan, kuin luonnostaan toimisimme. Äideillä ja yleisesti naisilla on esimerkiksi huomattavasti suurempi vietti suojella ja huolehtia lapsistaan ja muista ihmisistä kuin miehillä. Minkä takia siis estäisimme naisia toteuttamasta tätä tärkeää tehtävää? Sukupuolet ovat samanarvoisia, mutta erilaisia.
Mies puolestaan on tyytyväinen tehtyään naisen tyytyväiseksi. Tämän takia miehillä on vahva vietti suoriutua ja pyrkiä hankkeissaan onnistumiseen, etenkin parisuhteissa. (Tämän takia mies kokee epäonnistumista avioerossa.) Tekemällä naisen onnelliseksi, kokee mies onnistuneensa, jolloin hän myös kokee olevansa "sankari". Tässä on kyse ihan arjen sankaruudesta, ei perheen pelastamisesta liekkien keskeltä.
Kotoa olemme oppineet liudan malleja, pitää paikkansa. Toisaalta joissakin asioissa vanhempamme ovat epäonnistuneet, joilloin jälkikasvu on päättänyt erityisesti olla toimimatta tietyllä tavalla. Tämän lisäksi jotkut harjoittavavat syvällistä itsetutkiskelua omasta kasvustaan, jolloin uusiin tapoihin voidaan myös kasvaa.
Suuri osa käyttäytymisestämme tulee kuitenkin vanhempiemme välisestä suhteesta ja heidän tavoistaan ja asenteistaan käsitellä asioita.
Harvinaisen hyvä puheenvuoro!
Mielipiteeni johtuu tietenkin siitä, että tuo tuntuu tavattoman tutulle. Kaikilta osin.
Viimeisen virkkeesi sisällöistä omin vanhemmiltani vain ehdottoman rehellisyyden ja vastuun omista tekemisistä.
Taitaa olla miehillä roolit hukassa, kun asetutaan parisuhteessa naisen yläpuolelle ja näin kuvitellaan naisen tulevan onnelliseksi.
Onni, mitä se on? Sohvalla, päätään nollaava urosko, joka kertoo kuinka raskas työpäivä on takana. Koko päivä on kokouksissa persusta kulutettu, hörpitty sumppia ja ahdettu paakkelseja, niin että närästää. Välillä miehen on pitänyt kiiruhtaa ravintola Sipuliin lounasneuvotteluun ja iltapäivä on vierähtänyt poikien kanssa visioiden, kuka leikkii kenenkin kanssa ja ketä otetaan hiekkalaatikolle, kakkuja leipomaan!
Kun tämä uljas savannien uros saapuu kotiin, niin tottahan toki vaimon kuuluu asetella jokainen sanansa parhain päin, eikä missään nimessä häiritä ikävillä arjen velvollisuuksilla, kuten lasten hoidolla, tai kotitöillä.
Vaimo tietenkin haluaa, että mies saa nuppinsa tyhjäksi ja uupuneen persuksensa vetreäksi. Sillä noin raskas istumatyö tukahduttaa koko verenkierron lantion alueella ja siitä voi aiheutua suurta yhteiskunnallista vahinkoa, kun akateemisen älykön persesilmä alkaa mököttämään.
Ja näin luomakunnan kruunu tekee naisensa onnelliseksi, kun vaimo saa luonnostaan aloittaa"tulipalon sammuttamisen" vaipan vaihdolla tai sapuskan keitolla.
Voi sitä onnen määrää, kun sörsselit on syöty ja pääsee toteuttamaan sukupuolensa luontaista viettiä! Hinkkaamaan sappisaippualla sankarinsa punaviinitahroja paitojen rinnuksilta, ja pyykkäämään ruosteen raiskaamia kalsonkeja.
Kotirouvan roolin lisäksi vaimo toteuttaa sukupuolten välistä tasa-arvoa ansiotyössä käymällä, jotta arjen sankarin elatuskykyyn ei synny budjettivajetta.