Ollaan jonkin aikaa sitten poikaystäväni kanssa juteltu asiasta ja sovittu virallisesti seurustelevamme, kaikki on ollut ihan mahtavaa, mutta oon huomannut olevani peloissani.
Poikaystäväni on aivan mahtava ja ihana, enkä olisi ikinä uskonut, että joku voi tuntua niin hyvältä. Hän on käsittämättömän hauska, enkä ole koskaan tavannut niin hauskaa ihmistä. Yhdessäolo on usein vaan kippurassa nauramista. Ollaan tunnettu toisemme pidempään, koska ollaan samassa koulussa ja vuosikurssilla. Huomasin jo aikaisemmin, että hänen vuokseen olin alkanut nauraa ihan sydämenipohjasta päivittäin, meidän huumorintajut osuu täydellisesti yhteen ja hän on vaan tosi hauska.
Missään ei pitäisi olla ongelmaa, mutta olen jotenkin peloissani siitä, että hän on muutaman vuoden nuorempi mua. Yleensä olen ihastunut aina itseäni vanhempiin ja kokenut sen turvalliseksi, että oon ollut nuorempi, niin mua ei ainakaan sen vuoksi tarvi vaihtaa :D Nyt jostain syystä pelkään juuri sitä. Tää pelko on täysin järjetön, koska tiedän, että poikaystäväni on tosi ihastunut muhun ja jaksoi itsepintaisesti olla mun lähellä, vaikka olin vähän vaikea. Yms. En tiedä lisääkö sitä pelkoa se, että tajuan poikaystäväni olevan kaikilla tavoin tosi hyvä saalis muiden silmissä, tuleva ammatti, ulkonäkö, luonne, hauskuus...
Toisaalta huomaan, että oon ihastunutkin siihen varmaan juuri siksi, että se on vielä nuori ja toivon, että se ei ikinä muutu. Oon täysin kyllästynyt ja pettynyt siihen, että ihmiset tuntuu hävittävän vanhetessa kaiken kapinallisuuden ja muuttuu tylsiksi normalisoituneeksi massaksi, jotka on lievästi katkeroituneita ja vakavia. Kaikki huumori ja nauraminenkin kadonnut, toistaessa omia ja muiden kaavoja. Oon siitä mielettömän iloinen kyllä että poikaystäväni ei tunnu parkinson-potilaalta.
Mutta jostain syystä ahdistaa. Huomasin sen, kun alettiin seurustella ja alettiin sitten harrastaa seksiä, vaikka olin kiireiden vuoksi unohtanut syödä pillereitä. Hänen läheisyys tuntuu ihanemmalta kuin mikään ja meidän välillä on suunnatonta intohimoa. Olen ehkä lievästi vastuuton, koska en voi hillitä halua saada toista lisää, vaikkei pitäisi... Eli tiedostan, että esi-isät ovat olleet niitä, jotka ovat lisääntyneet vahingossa intohimosta humaltuneina ja kyvyttöminä miettimään seurauksia siinä hetkessä. Itse ei siis pidä toistaa ja jonain järkevänä hetkenä sanoinkin hänelle. Koska ollaan jatkuvasti ihan reunalla. Kinuan häneltä lisää koko ajan sen jälkeen kun hän sanoo ettei pysty tai tulee seuraavaksi, ja taas jatketaan... tähän mennessä ollaan jotenkuten onnistuttu siinä, että hän tulee suuhun tai peppuun. Kauhean pelon aiheutti siis se kun sanoin hänelle aiheesta ja hän otti sen kauhean kevyesti ja sanoi ettei haittaa vaikka tulisinkin raskaaksi, on halunnut aina liikakansoittaa maapalloa ja tekisi sen mieluusti kanssani. Ajatus isosta mahasta tuntuu kamalalta, aloin pelätä ettei hän haluaisi edes harrastaa seksiä minkään valaan kanssa, kun en itse voisi olla ilman häntä. Sitten alkoi pelottaa kaikki mahdollinen, että hän tuntisi olevansa loukussa yms. Enkä oo päässyt tästä pelosta sen jälkeen irti. Kokemuksia? Miten muilla sujunut? Oon ottanut ihan rauhassa ja pelkään myös, että hän huomaa, että pyristelen irti, vaikka mitään enkä niin haluakaan kuin hänen kanssaan olemista? Voiko näistä tunteista vain avautua, ymmärtääköhän hän...
Poikaystäväni on aivan mahtava ja ihana, enkä olisi ikinä uskonut, että joku voi tuntua niin hyvältä. Hän on käsittämättömän hauska, enkä ole koskaan tavannut niin hauskaa ihmistä. Yhdessäolo on usein vaan kippurassa nauramista. Ollaan tunnettu toisemme pidempään, koska ollaan samassa koulussa ja vuosikurssilla. Huomasin jo aikaisemmin, että hänen vuokseen olin alkanut nauraa ihan sydämenipohjasta päivittäin, meidän huumorintajut osuu täydellisesti yhteen ja hän on vaan tosi hauska.
Missään ei pitäisi olla ongelmaa, mutta olen jotenkin peloissani siitä, että hän on muutaman vuoden nuorempi mua. Yleensä olen ihastunut aina itseäni vanhempiin ja kokenut sen turvalliseksi, että oon ollut nuorempi, niin mua ei ainakaan sen vuoksi tarvi vaihtaa :D Nyt jostain syystä pelkään juuri sitä. Tää pelko on täysin järjetön, koska tiedän, että poikaystäväni on tosi ihastunut muhun ja jaksoi itsepintaisesti olla mun lähellä, vaikka olin vähän vaikea. Yms. En tiedä lisääkö sitä pelkoa se, että tajuan poikaystäväni olevan kaikilla tavoin tosi hyvä saalis muiden silmissä, tuleva ammatti, ulkonäkö, luonne, hauskuus...
Toisaalta huomaan, että oon ihastunutkin siihen varmaan juuri siksi, että se on vielä nuori ja toivon, että se ei ikinä muutu. Oon täysin kyllästynyt ja pettynyt siihen, että ihmiset tuntuu hävittävän vanhetessa kaiken kapinallisuuden ja muuttuu tylsiksi normalisoituneeksi massaksi, jotka on lievästi katkeroituneita ja vakavia. Kaikki huumori ja nauraminenkin kadonnut, toistaessa omia ja muiden kaavoja. Oon siitä mielettömän iloinen kyllä että poikaystäväni ei tunnu parkinson-potilaalta.
Mutta jostain syystä ahdistaa. Huomasin sen, kun alettiin seurustella ja alettiin sitten harrastaa seksiä, vaikka olin kiireiden vuoksi unohtanut syödä pillereitä. Hänen läheisyys tuntuu ihanemmalta kuin mikään ja meidän välillä on suunnatonta intohimoa. Olen ehkä lievästi vastuuton, koska en voi hillitä halua saada toista lisää, vaikkei pitäisi... Eli tiedostan, että esi-isät ovat olleet niitä, jotka ovat lisääntyneet vahingossa intohimosta humaltuneina ja kyvyttöminä miettimään seurauksia siinä hetkessä. Itse ei siis pidä toistaa ja jonain järkevänä hetkenä sanoinkin hänelle. Koska ollaan jatkuvasti ihan reunalla. Kinuan häneltä lisää koko ajan sen jälkeen kun hän sanoo ettei pysty tai tulee seuraavaksi, ja taas jatketaan... tähän mennessä ollaan jotenkuten onnistuttu siinä, että hän tulee suuhun tai peppuun. Kauhean pelon aiheutti siis se kun sanoin hänelle aiheesta ja hän otti sen kauhean kevyesti ja sanoi ettei haittaa vaikka tulisinkin raskaaksi, on halunnut aina liikakansoittaa maapalloa ja tekisi sen mieluusti kanssani. Ajatus isosta mahasta tuntuu kamalalta, aloin pelätä ettei hän haluaisi edes harrastaa seksiä minkään valaan kanssa, kun en itse voisi olla ilman häntä. Sitten alkoi pelottaa kaikki mahdollinen, että hän tuntisi olevansa loukussa yms. Enkä oo päässyt tästä pelosta sen jälkeen irti. Kokemuksia? Miten muilla sujunut? Oon ottanut ihan rauhassa ja pelkään myös, että hän huomaa, että pyristelen irti, vaikka mitään enkä niin haluakaan kuin hänen kanssaan olemista? Voiko näistä tunteista vain avautua, ymmärtääköhän hän...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos et halua tulla raskaaksi, niin käytä sitä ehkäisyä ja muista ottaa pillerit! Älkää olko vastuuttomia.
Monet varmaan pelkäävät jotakin suhteen alussa, oli se sitten jättäminen tai toisen muuttuminen. Ota vain rauhallisesti ja nauti, päivä kerrallaan :) En tiedä minkä ikäisiä olette mutta tuskin se muutaman vuoden ikäero paljon haittaa.
Meidän ikäero on vajaa neljä vuotta ja se tuntuu näinpäin paperilla kauhean suurelta... käytännössä se ei tosin näy missään. Korkeintaan jossain sellaisessa, että hän murtaa jatkuvasti luita koska skeittaa edelleen, mutta ihanaahan sekin on. On mulla toisaalta itsenikin ikäisiä tuttuja jotka skeittaa, mutta eivät ihan luita viitsi enää jatkuvasti murtaa :) Eli periaatteessa se ei näy yhtään missään ja hän tykkää musta tosi paljon, niin turhaan murehdin varmaan :)
Joo... hän on vähän kuriton ja nähtävästi itsekin hieman olen enkä tahdo kummankaan muuttuvan yhtään niistä piirteistä, niin tuurilla ja lievällä pelolla seilataan, kun tällaisia ollaan. Kun tykkään hänessä kauheasti juuri siitä kurittomuudesta.
Typerää tuollainen jatkuva tyhjän naureskelu..ihan kuin asiat kuitattaisiiin nauramisella..olette molemmat vastuuntunnottomia ja lapsellisia..
Naurattaako sitten kun huomaat odottavasi skeittarikakaran lasta? Kumpikaan teistä ei ole valmiita vanhemmuuteen. Olette täysiä lapsia vielä itsekin. Huolehtikaa ehkäisystä ja lopettakaa tuollainen pelleily!
Ollaan varmasti vastuuntunnottomia, mutta onnellisia näin. Oon iloinen siitä, että on löytynyt yhtä vastuuton ihminen vierelle, koska mulla on lapsuudessa jotain huvikumpumaisia olosuhteita ollut, jotka on saaneet aikaan ulkopuolisuuden tunnetta, koska kaikki muut toistaa vaan kaavoja. En muuttaisi hänen luonteesta mitenkään erilaista, vaikka olisi taikasauva.
Poikaystäväni siis tosiaan opiskelee yliopistossa yhdelle arvostetuimmista aloista, eikä ole "skeittarikakara", vaan oma henkireikäni senkin mailman paskantärkeydessä :) Eikä meillä ole mitään lapsi-aikuinen suhdettakaan, kun hän esim. auttaa minua paljon ja on tullut mukaan töihinikin vaan siksi, että kukaan ei uskalla kuittailla mulle yms.
Sitäpaitsi eilen illalla hänen kanssaan ihan muusta jutellessa tajusin, että olen alkanut haluamaan lapsia. Oikeastaan tosi paljonkin haluamaan. En tietenkään tämän ikäjutun vuoksi aio sanoa siitä hänelle. Saa itse puhua niistä sitten.
Eikä sille mitään voi, jos on sellainen, että elää hetkessä. Sen takia harrastetaankin tässä vastuuttomia juttuja nimenomaan parisuhteen turvassa. Sen verran vastuullisuutta kuitenkin. Se tuntuu niin paljon ihanammalta ilman muovia ja sotku ja eritteet on tietynlainen täyttymys, jota on pakko saada. Jotkut ihmiset tuntee vaan näin ja meillä on oikeus hyväksyä toisemme ja itsemme. Sullakin on oikeus olla tuota mieltä.
"...hän otti sen kauhean kevyesti ja sanoi ettei haittaa vaikka tulisinkin raskaaksi, on halunnut aina liikakansoittaa maapalloa ja tekisi sen mieluusti kanssani."
Tuo kuulosti aika pahalta, kun on uusi suhde kyseessä... Ei välttämättä kyllä ollut edes tosissaan, vähän tuollainen helppoheikkimäinen heitto vain. Ei kukaan järkevä ihminen oikeasti halua liikakansoittaa maapalloa. Suomessa lisääntyminen tosin ei ole ongelma, koska väkiluku on niin mitätön eikä todellakaan lisäänny huolestuttavaa tahtia. Lapsien teko alkuhuuman aikana olisi joka tapauksessa melko pöljää.
Se heitto mua huolestuttikin alunalkujaan. En oo varma miksi.
Ollaan siis tunnettu toisemme jo paljon ennen seurustelua. Olin joskus huolissani, että onko hän vaan sellainen naistennaurattaja. Osoitti ettei ole ja että oikeasti tykkää musta. On koko sen ajan kun ollaan tunnettu ollut mulle nimenomaan tietynlainen. Vaikka paljon on muitakin tyttöjä esim. meidän ryhmässä, jotka on ihania. On tehnyt tosi suuren vaikutuksen, että hän esim. aina tuli avuksi nostamaan jos tipautin paperini yms. Tosin kännissä tanssi ja kaulaili yhden tytön kans koulun juhlissa ennen kuin seurusteltiin, alkoi huutaa sille tytölle sen jälkeen, kun näki mut ja lähti meneen. Mutta ei oltu silloin yhdessä.
En näe mitään tyhmää lapsen tekemisessä ensihuumassa, tuskinpa sitä lasta voi ikinä katua sitten kun se on olemassa. Enkä enää ihan nuorikaan ole, niin kyllä sen aika voisi olla. Oikeastaan olen päättänyt haluavani lapsen. Toki yhteisellä päätöksellä se oikea päätös.
Tosin lapsen tekeminen hyvinvointivaltioon on juuri se pahin maapalloa tuhoava asia, koska täällä kulutetaan maapallon varoja eniten ja tuotetaan eniten jätettä. Pitää lahjoittaa puita istutettavaksi köyhimpiin maailmankolkkiin aika paljon tän päätöksen vuoksi...
Lapsihan on helppo opettaa säästäväiseksi. Jos on hirveät tunnontuskat, niin adoptiohan on hyvä vaihtoehto eikä vartalokaan tuhoudu, jos sitä pelkää.
Minulla on yksi 31-vuotias edelleen skeittaava kaveri ja on ollut saman naisen kanssa jo yli 4 vuotta. Ei tuo skeittaus kerro mistään, kuten jotkut tuossa väittävät. Kaverini ei myöskään ota elämää mitenkään vakavasti, mutta on hyvä tyyppi ja uskollinen naiselleen joka tapauksessa. On vielä komea ja länsimaalainen ja asuu kehittyvässä maassa idässä, joten olisi varmasti paljon vientiä.
Saako niiden ihanien ryhmäläistesi numeroita jotenkin? :D
En onneksi pelkää kuin sitä muutaman kuukauden valasoloa :) Mummullakin on viisi lasta ja se näyttää joltain viisikymppiseltä melkei 80 vuotiaana. Kaikki muutkin sukulaiset ovat palautuneet nopeasti. Kehon nyt aina saa kuntoon.
Säästäväisyydellä ei vaan paljon saa aikaan, ellei meinaa esim. kävellä joka paikkaan, olla syömättä lihaa, ostamatta vaatteita... asutaan kuitenkin kulutusyhteiskunnassa, Jonka rakenne ei mahdollista oikeasti pientä hiilijalanjälkeä enkä sellaista lapseltani odottaisikaan. Onneksi voin lahjoittaa niitä puita koko loppuelämän :)
Poikaystäväni on kyllä niin ihana, että kaikki pelot unohtuu hänen seurassaan. Nytkin vaan hymyilyttää koko ajatus :) Ehkä tää tästä.
Nyt täytyy alkaa valmistautua jouluun ja lumimökkeilyyn :)
Nyt en tosissaan ymmärrä tän keskustelun ideaa. Tosi sekavaa. Ekaks ollaan ihan kusessa et omg oonko nyt raskaana ja tuleeko musta teiniäiti, mut seuraavalla hetkellä harkitaanki vakavasti lapsia. Miks niitä nappeja ei voi vaan syödä. Ihme mimmi.