Tapasin elämäni naisen ja tiesin heti alussa että tässä on nyt sitä jotain mitä en koskaan ole kohdannut vaikka useampia suhteita takana onkin. Se vaan kolahti. Niin myös kumppanillani. Hän kehui minut maasta taivaaseen ja kaikki vapaat vietettiin yhdessä tosin muutama viikonloppu meni niin että kuljin harrastuksissani mutta siitäkin hän innostui ja tuli usein mukaani. Arkisin kuljin töissä kun asuimme eri osoitteessa välimatkan ollessa noin 35km mutta vähintään joka toinen tai kolmas päivä ajoin hänen luokseen ja olimme yhdessä. Hänen oli vaikea tulla luokseni arkena ollessaan kolmen pienen lapsen äiti mutta aina saatiin sovittua tapaamiset ongelmitta. Elämä oli rakkauden ilotulitusta ja näytimme sen avoimesti niin vanhemmillemme kun sukulaisille ja tuttavillemme.
Kerrankin mulla on iloinen, rehellinen ja aivan täydellinen kumppani. Miinus puolena oli tietenkin huono itsetuntoni sillä tämä kaikki tuntui niin upealta että en toisaalta uskonut sitä todeksi ja ylipäätään että minä voin saada tuollaisen super täydellisen pakkauksen.
Alkuun epäilin hänen tosi hyviä välejä exäänsä lapsien isään mutta lopulta ymmärsin senkin että hyvät välit on vaan lasten etu ja olihan hän myös exänsä nykyisen paras kaveri.
Mahtavia persoonia kummatkin.
Kaikki näytti liian hyvältä. Eihän mulle koskaan ole kukaan puhunut yhtä kauniisti, suunnitellut yhteistä tulevaa, välittänyt ja ollut tukena lähimmäisen sairastellessa. Eihän tuollainen nainen voi olla totta.
Muutaman kerran epäilin että et sie voi olla noin kiltti minulle kun ei kukaan muukaan ole. (Osin edellisessä avauksessa käytyä asiaa)
Hän väitti että "kyllä kulta tämä on totta luota minuun, olet tärkeintä elämässäni tietenkin lapsieni jälkeen"
Eihän kukaan koskaan ole noin edes mulle puhunut. Huom Kukaan muukaan nainen. Hänhän olikin se oikea.
Vielä yksi mahtava viikonloppu ja saman jatko minulta. "Et sie voi mua rakastaa"
Tuli rakkaalle mitta täyteen. Koskaan aiemmin emme edes riidelleet mistään, ei vaan mistään. Kaikki oli täydellistä. Tiedän varmasti kuinka tärkeä hänelle olin ja senkin että hän ei ikinä edes pettäisi. Tosin hänellä on masennusta ja siihen lääkitys menneessä elämässä tapahtuneissa yritys ongelmissa ja suhteissaan. Voiko masennus lääkitys tappaa rakkauden tunteet??
Itse en ole edes enkä pysty olemaan väkivaltanen mitä hän on kestänyt aiemmissa suhteissaan. Olen hellä ja huomaavainen, tunteellinen ja rakastava ja ihmettelen miksi suhde hänellä minuun katkeaa kun seinään mutta hän on roikkunut väkivaltaisissa suhteissa pidempäänkin. En tarkoita että pitäisikö olla väkivaltainen vaan miksi asia menee näin??
Itse lähtisin väkivalta suhteesta välittömästi mutta en antaisi periksi kumppanille joka kärsii huonosta itsetunnosta ja hakee (minä) lääkärin ja psykologin apua vaivaansa. Voiko tosi rakkaus sammua mielen tai vaikka fyysiseen sairauteen??
Olenko se metsokukko johon koppelo ihastuu vaan jos tämän höyhenpeite on täydellinen kukko ei onnu jalkaa, ei puutu pyrstösulkia, on vallannut parhaan reviirin ja häätää kilpakosijat vihaisesti pois. Minussa on pieni suuri hoidettavissa oleva vika mutta onko se liian suuri täydelliseen rakkauteen???
Kerrankin mulla on iloinen, rehellinen ja aivan täydellinen kumppani. Miinus puolena oli tietenkin huono itsetuntoni sillä tämä kaikki tuntui niin upealta että en toisaalta uskonut sitä todeksi ja ylipäätään että minä voin saada tuollaisen super täydellisen pakkauksen.
Alkuun epäilin hänen tosi hyviä välejä exäänsä lapsien isään mutta lopulta ymmärsin senkin että hyvät välit on vaan lasten etu ja olihan hän myös exänsä nykyisen paras kaveri.
Mahtavia persoonia kummatkin.
Kaikki näytti liian hyvältä. Eihän mulle koskaan ole kukaan puhunut yhtä kauniisti, suunnitellut yhteistä tulevaa, välittänyt ja ollut tukena lähimmäisen sairastellessa. Eihän tuollainen nainen voi olla totta.
Muutaman kerran epäilin että et sie voi olla noin kiltti minulle kun ei kukaan muukaan ole. (Osin edellisessä avauksessa käytyä asiaa)
Hän väitti että "kyllä kulta tämä on totta luota minuun, olet tärkeintä elämässäni tietenkin lapsieni jälkeen"
Eihän kukaan koskaan ole noin edes mulle puhunut. Huom Kukaan muukaan nainen. Hänhän olikin se oikea.
Vielä yksi mahtava viikonloppu ja saman jatko minulta. "Et sie voi mua rakastaa"
Tuli rakkaalle mitta täyteen. Koskaan aiemmin emme edes riidelleet mistään, ei vaan mistään. Kaikki oli täydellistä. Tiedän varmasti kuinka tärkeä hänelle olin ja senkin että hän ei ikinä edes pettäisi. Tosin hänellä on masennusta ja siihen lääkitys menneessä elämässä tapahtuneissa yritys ongelmissa ja suhteissaan. Voiko masennus lääkitys tappaa rakkauden tunteet??
Itse en ole edes enkä pysty olemaan väkivaltanen mitä hän on kestänyt aiemmissa suhteissaan. Olen hellä ja huomaavainen, tunteellinen ja rakastava ja ihmettelen miksi suhde hänellä minuun katkeaa kun seinään mutta hän on roikkunut väkivaltaisissa suhteissa pidempäänkin. En tarkoita että pitäisikö olla väkivaltainen vaan miksi asia menee näin??
Itse lähtisin väkivalta suhteesta välittömästi mutta en antaisi periksi kumppanille joka kärsii huonosta itsetunnosta ja hakee (minä) lääkärin ja psykologin apua vaivaansa. Voiko tosi rakkaus sammua mielen tai vaikka fyysiseen sairauteen??
Olenko se metsokukko johon koppelo ihastuu vaan jos tämän höyhenpeite on täydellinen kukko ei onnu jalkaa, ei puutu pyrstösulkia, on vallannut parhaan reviirin ja häätää kilpakosijat vihaisesti pois. Minussa on pieni suuri hoidettavissa oleva vika mutta onko se liian suuri täydelliseen rakkauteen???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nainen haluaa että mies suojelee ja huolehtii. Kolmen pienen lapsen äiti ei halua olla äiti miehelle eikä itsetunnon kohottaja eikä lohduttaja. Liian raskasta kun pitää lohduttaa lapsia ja tukea heidän itsetunnon kehittymistä. Tuossa kohtaa mieheltä odotetaan jo miehistä vahvaa otetta elämään ja sitä että mies ei ainakaan ole naisesta riippuvainen koska lapset on. Itsesuojelua naisen puolelta on siinä kohtaa ottaa etäisyyttä heikkoitsetuntoiseen mieheen. Miehen ei pitäisi kyseenalaistaa omaa miehisyyttään ja sitä mitä nainen hänessä näkee. Mies on mies. Riitely muuten lähentää eikä sitä saa pelätä. Kun nainen riitelee ota se luottamuksen osoituksena.
Ei tosi rakkaus mihinkään kuole etenkään noin vaan. Ei myöskään ole ns mielenhäiriöitä joissa vaan toinen on etusijalla tyyliin huono itsetunto miehellä=nainen on äiti sekä lapsilleen että miehelleen. Asiassa ei ole mitään yhteistä tekijää. Otapa esille se että esim mies käy töissä, huolehtii itsestään, on omavarainen, omistaa vaikkapa auton tai asunnon, pitää huolen ystävyyssuhteistaan niin oletko sinä tällaiselle ihmiselle äiti jos hänellä kaiken lisäksi on elämästään traumoja jotka vaikuttaa parisuhteeseen ei välttämättä muuhun elämään.
Jos tuo on miehisyyden mittari mitä edellä mainitset niin eikös sillä perusteella myös nainen ole silloin nainen kun se on nyrkin ja hellan välissä?
Mitä jos miehellä on lapsia ja lapseton huonon itsetunnon omaava nainen tulee kuvioon. Onko nainen silloin eriasia eikä hän hae isää itselleen vai ollaanko samalla viivalla? Onhan näitä kuultu "ne on niitä naisten vaivoja älä välitä"
Jos ihminen niin mies kun nainenkaan ei ole tietoisesti väkivaltainen eikä toista alistava narsisti mutta kärsii muista henkisistä oireista omassa mielessään on silloin täyttä raakuutta ja julmuutta jättää hänet kärsimään eikä olla edes tukena. Se oravanpyörähän vaan pahenee. Jättäjä se julman tempun tekee. Toisaalta taitaa suhteet nykyään ollakin vain kilpailua siitä kumpi jättää ensimmäisenä!
Nykyään kyllä mies käy töissä ja nainen käy töissä, molemmat huolehtii itsestään ja tässä tapauksessa naisella on lisäksi kolme lasta huollettavanaan, naiset ovat yhtä omavaraisia ja omistavat auton ja asunnon. Miehen rooli ei olekkaan olla enään elättäjä kuiten ei naisenkaan rooli ole enään olla hellan ja nyrkin välissä. Nainen voi silti tuntea itsensä äidiksi miehelle jos tämän itsetunto on naisesta kiinni. Se mitä tarkoitin suojelulla ja huolehtimisella tarkoittaa miehistä turvallisuutta jota kuitenkin naiset kaipaavat niinkuin miehetkin kaipaavat naisellista naista. Luulen että mies on valmiimpi ottamaan kumppanikseen huonoitsetuntoisen heikon naisen kuin nainen on ottamaan vastaanvanlaisen miehen kumppanikseen. Liekö se sitä biologiaa? Nainen etsii vaistomaisesti turvaa ja mies on valmis turvaamaan? Nainen haluaa sen tunteen että jos naiselle itselleen tapahtuisi jotakin mies olisi sen jälkeen kykenevä "hoitamaan asioita" joita naiselta jää hoitamatta esim ne lapset. On kuitenkin tosiasia että ei tänne ole kukaan syntynyt tekemään toista onnelliseksi vaan on parasta löytää onni itsestään ja hienointa on kun saa jakaa sen onnen toisen kanssa. Samoin jaetaan ne huonotkin päivät mutta syy suruusi ei ole se toinen ihminen vaan se miten sinä siihen toiseen ja hänen tekemisiin suhtaudut merkitsee enemmän. On hyvä aina muistaa että ei se täydellinenkään nainen ole täydellinen eikä halua ollakkaan sitä. On hirveätä jos joku nostaa sinut sellaiselle jalustalle missä olet enkelinä kukkullalla täydellisenä etkä saa olla heikko ja vajavainen oma itsesi. Liekö naisellesi tullut suorituspaineita? Nyt hän on julmuri kas? Ei siis ollutkaan täydellinen, mikä helpotus.
Myöskään biologisesti ajatellen huono itsetunto ei tee miehestä turvatonta. Huonon itsetunnon mies voi olla yhtä valmis turvaamaan rakkauden kun ns normaalin ajattelun omaava mies. Huonon itsetunnon omaava mies voi olla myös lapsille se paras joko isä tai isäpuoli. Ns "hyvä" mieskin voi olla mieletään huono mutta on ihmisiä joista osa on avoimempia kuin toiset.
Mielenkiintoinen seikka on myös sekin että maallista mammonaa omaava mies on "hyvä" oli tämän ajattelumalli turvallinen tai turvaton, luonne puhelias tai tuppisuu, ulkonäkö prinssi tai arotuulen n...a vinkuheinä. Hmmm biologia taitaa olla melko kaukana aiheesta.
Biologiasta kiinnostuneena olisin muuten toisaalta se valtasonni naisille.
Liikunnallinen ja työllä saadut lihakset. Kuulemma komea. Turhan lörpöttelijä ja koko kansan pelle en ole niinkuin ilmeisesti puoleensa vetävän miehen kuuluisi olla. Hauskuuta muitakin naisia niin saat omasi mustasukkaiseksi ja riippuvaiseksi sinustako?
Biologisesti naiseni on/oli "väärä" Hän oli sopusuhtainen (silmissäni maailman kaunein). Ei jumalattoman lantion omaava mikä kertoo urokselle hyvästä lisääntymiskyvystä. Toinen ääripää ja nykyajan biologiaa eli langan laiha. Laihuus ei kerro biologisesti hyvästä lisääntymisestä mutta on nykyajattelun mukaan se paras lisääntymiskumppani.
Täydellistä ei olekaan mutta enkös silti valinnut keskiverto naaraan joka oli mulle täydellinen se oikea:)
Hyviä ajatuksia kerrot ja kiitos niistä!!! Kevyt väittely on plussaa ja väärää mielipidettä ei olekaan!
Mulla tulee tunne että tästä tarinasta puuttuu osia. Ehkä et tiedä tai ole ottanut huomioon kaikkea? Ei rakkaus mitenkään yhtäkkiä kuole. Joko sitä ei ole ollutkaan tai sitten se on kuollut pikkuhiljaa ja monien osatekijöiden summana. Oletko varma ettei naisella ole toista? Se usein selittää tuollaiset mielen muutokset, kun joku toinen ihminen saa näkemään uusia mahdollisuuksia.
Minulle tuli myös mieleen sama, ikäänkuin osa tarinasta puuttuisi..
"Vielä yksi mahtava viikonloppu ja saman jatko minulta. "Et sie voi mua rakastaa"
Tuli rakkaalle mitta täyteen"
Ei kai se noin voi mennä? Tai sitten jatkuva epämiehekäs kimitys on saanut naisen aiemmin jo varpailleen, hän on käynyt naispuolisten ystäviensä kanssa pitkiä keskusteluja (koska naiset puhuvat kyllä keskenään) ja saanut heiltä ohjeita. Ehkä aloittaja on tehnyt vielä jonkun töpin jota ei itse edes tajua ja siloin nainen on ottanut ystäviensä neuvoista vaarin?
Taitavat olla molemmat tasapainottomia, epävarmoja yksilöitä? Anteeksi että jouduin sanomaan tämän, tulipa vain mieleeni.
Totta että asiasta puuttuu paljonkin kun sen kummempia lukematta julkaisee. Yksi seikka on se että suhteen ilotulitusta kesti puolisen vuotta ja tietenkin koko suhdetta samalla. Toinen on se että kummallekaan ei ollut epäselvää etteikö kyseessä olisi tosi rakkautta molemmin puolin ja tässä tapauksessa voin tietenkin puhua omista havainnoistani mutta mikään seikka ja asia ei viitannut kumppanin puolelta pettämiseen yms edes sen suunnittelemiseen. Asioita on monia mistä sen tiedän varmaksi joten en edes ala niitä listaamaan. Sanotaan että kumppani oli todella avoin asioistaan. On totta että eri osoitteissa asuminen saattaa joillain herättää epäilyn pettämisistä mutta tässä se on lähes mahdotonta sanotaan vaikkapa pieniltä lapsilta edes salaa saati murkkuikäisen läsnäollessa.
Toisaalta tarinan henkilöiden eli meidän pysytellessä anonyymeinä en tietenkään joka osoitetta, kauppareissua, mökkimatkaa yms ala goordinoimaan.
Oikeastaan sain aika hyviä vinkkejä tänään psykologin penkeillä sen kummempia asiaa häpeilemättä sillä elämässäni on tapahtunut tuon suhteen päättymisen lisäksi todella rankkoja ja isoja asioita jotka ajoi hakemaan apua arjen jaksamiseen. Voiko tosi rakkaus loppua hmmm... odottaa vastausta. Ehkä saan sen muutamien viikkojen kuluessa tietää tai sitten ko tapauksessa se jää historiaan. No mun elämän historiassa hän oli elämäni nainen verrattuna jopa vuosien takaisen aviovaimon tapaamiseenkin mutta oli miten oli toivon hänelle onnea ja rakkautta ja paljon iloa elämään vaikka emme ikinä enään yhteen palaisi. Kultamuruhanimussukka kiitos että sain viettää edes tuon puolenvuoden ajan elämäni onnellisempana kanssasi
Jos mies on jatkuvasti epäillyt naista ja tämän exää, kehonut ja hokenut miten nainen ei oikeasti häntä rakasta, näin odottanut jatkuvasti että nainen hokee miten oikeasti rakastaa, niin varmasti naisella on pikkuhiljaa alkanut se halu yhdessä olemiseen kadota.
Ei se tarkoita ettäkö rakkaus loppuisi, mutta todennäköisesti hän ei vain halua olla sellaisen henkilön kanssa jolle hänen on pakko jatkuvasti todistaa omaa rakkauttaan. Olen itse ollut samanlaisen miehen kanssa suhteessa, joka päätyi totta kai eroon. En vain jaksanut enää, vaikka kuinka yritin näyttää ja kertoa rakastavani. Ei ollut toista miestä kuvioissa kun erosin, mutta en vain halunnut enää hänen kanssaan olla.