Useilla pariskunnilla on jokin lemmikki, sellainen joka kulkee kotona vapaasti kuten koira tai kissa. Jotenkin tuntuu että usein lemmikki on ollut naisen idea ja mies on vain myöntynyt jottei asiasta nouse riitaa. Tuntuu että naisilla eläinrakkaus on yleisempää kuin miehillä.
Käynyt mielessä tilanne että muuttaisin naiseni kanssa saman katon alle.
Naiseni haluaisi hankkia (minkä tahansa) lemmikin joka kulkisi vapaasti kodissamme.
Kantani tällaiseen lemmikkiin on ehdoton. En halua sellaista kotiini.
En ole allerginen tai muuta, en vain halua tällaista lemmikkiä koska siitä on vaivaa monella tavalla (huomioiminen, komentaminen, ruokkiminen, siivoaminen, eläimen karvoja joka paikassa, ulkoiluttaminen, tilan antaminen kun eläin pyörii jaloissa)
Vaikka nainen olisi valmis ottamaan eron jollen suostu lemmikin hankintaan, niin erohan siinä tulisi. Kyllä minun täytyy mennä lemmikin edelle naisen arvoasteikossa.
Olenko mielestänne liian ehdoton asiassa?
Naisellani olisi oikeus kieltää minua jossain vastaavassa asiassa, esim jokin harrastus joka veisi tilaa kotona tai muuttaisi kodin ulkonäköä. Minulla ei sellaisia ole.
Käynyt mielessä tilanne että muuttaisin naiseni kanssa saman katon alle.
Naiseni haluaisi hankkia (minkä tahansa) lemmikin joka kulkisi vapaasti kodissamme.
Kantani tällaiseen lemmikkiin on ehdoton. En halua sellaista kotiini.
En ole allerginen tai muuta, en vain halua tällaista lemmikkiä koska siitä on vaivaa monella tavalla (huomioiminen, komentaminen, ruokkiminen, siivoaminen, eläimen karvoja joka paikassa, ulkoiluttaminen, tilan antaminen kun eläin pyörii jaloissa)
Vaikka nainen olisi valmis ottamaan eron jollen suostu lemmikin hankintaan, niin erohan siinä tulisi. Kyllä minun täytyy mennä lemmikin edelle naisen arvoasteikossa.
Olenko mielestänne liian ehdoton asiassa?
Naisellani olisi oikeus kieltää minua jossain vastaavassa asiassa, esim jokin harrastus joka veisi tilaa kotona tai muuttaisi kodin ulkonäköä. Minulla ei sellaisia ole.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kyllä sinulla on oikeus, ja kannattaakin olla suostumatta lemmikin ottoon, jos et sitä halua. Lemmikin hankkiminen tuossa tilanteessa vain haittaisi suhdettanne.
Itse suostuin pitkän harkinnan jälkeen muuttamaan poikaystäväni kanssa yhteen. Pitkä harkinta siksi, että poikaystävälläni on kissa. Olemme asuneet yhdessä nyt puoli vuotta ja olen hyvin ahdistunut aina kun joudun olemaan kotona. Kissan karvat pöllyävät kaikkialla, lattiat on täynnä kissanhiekkaa ja kusi löyhkää koko kämpässä. Kissa ei edes pidä minusta ja tämän takia kusee ja raapii tavarani pilella.
Meillä on määräaikainen vuokrasopimus, mutta on aivan varma, että lähden tästä huushollista heti kun vaan pystyn. Poikaystäväni puolustelee tietenkin kissaansa, enkä minä voisikaan häntä vaatia kissasta luopumaan, sillä kissa oli poikaystävälläni ennen minua. Heti kun tulen kotiin ja kohtaan sen kissan kusen ja hiekan hajun, ahdistun ja ärsyynnyn. Haittaa varmasti suhdettamme, vaikka yritänkin pitää ärtymykseni kurissa. Yhteenmuutto on kuitenkin heikentänyt suhdettamme.
Vastusta siis lemmikkiä niin pitkään kun voit. Sinulla ei ole vielä peli menetetty, toisin kuin minulla. Jos naisesi mielipiteestäsi huolimatta hankkii lemmikin, niin älkää muuttako yhteen. Turhaan sitä itseään kiusaa asumalla epämielyttävän otuksen kanssa saman katon alla.
Ahdistavalta kuulostaa tilanteesi. Itsellä ei kärsivällisyys kestäisi noin kauan.
Vaikuttaa siltä, että käytätte kissallanne jotakin halpismarketin kissanhiekkaa, tai sitten poikaystäväsi ei siivoa kissan hiekkalaatikkoa tarpeeksi usein. Kyllä nykyisin on markkinoilla ihan hyviä kissanhiekkoja ja kodissa jossa käytetään hyvää kissanhiekkaa kissanpissa ei toisaankaan haise, vaikka olisi useampi kissa. Kannattaa ostaa vaikka joku vähän parempi merkki, joka on paljon riittoisampi, pitää hajut kurissa ja tulee myös halvemmaksi pidemmän päälle. kokeilkaa ehdottamasti paakkuuntuvaa ja hajustamatonta kissanhiekkaa, josta voi nostaa vain paakut pois ja se on näin paljon helppohoitoisempi. Golden Gray, Extreme Classic esimerkiksi. Zooplus verkkokaupasta löytyy.
Mites ne kissankarvat hävitetään lopullisesti sekä kissan pilalle kusemat ja raapimat tavarat korjataan- ja luonnollisesti estetään kissaa kuseksimasta tulevaisuudessa ympäri kämppää olemaan raapimatta?
Tais taas kissanomistajalta unohtua nämä "pikkuasiat".
Et ole, jos asia on sinulle tärkeä. Voi olla että ette sovi yhteen, mutta lemmikki on kuitenkin elävä eläin, elämä. Sillä on myös oikeus kotiin ja perheeseen eikä ei-toivotun huonekalun asemaan. Koskaan ei pitäisi suostua ottamaan lemmikkiä vastentahtoisesti, ilman että myös itse on valmis olemaan siitä vastuussa eikä yhteiseen kotiin ole oikeutta vaan tuoda lemmikkejä. Niistä ja niiden hyvinvoinnista on iso vastuu ja lopulta se vastuu on molemmilla. Niistä tosiaan on huolehdittava, niitä on hoidettava ja niistä on vaivaa. Lisäksi ne sotkevat, kyllä. Huolettomimpia taitaa olla akvaariokalat ja niidenkin tankki pitää olla tilava, putsata ja siivota, ne pitää ruokkia, pitää sitä ja tätä... Että...
Eli, ette voisi ottaa kania ettekä mitään muutakaan lemmikkiä yhteiseen kotiin, ja sinä olet oikeassa siinä, että sinun ei tarvitse suostua.
Mutta edellemenemisasia se ei ole. Siis minulla on aina ollut koiria ja ne ovat perhettäni ja elämän tapani. Minä en laita koiraani puolisoni edelle vaan valitsen sopivan puolison. Arvoasteikossa minun perheessäni kaikki jäsenet ovat arvokkkaita ja jokaisella elämällä on oikeus tulla arvostetuksi juuri omana itsenään eikä palkintosijoilla tai kilpailemalla keskenään. Puoliso ei siis siinä mielessä ole "tärkeämpi" tai mene "edelle", koska silloin jo koko perhe asetelma on minun mielestäni kiero. Ei lemmikki kenellekään pyydä päästä, etenkään joksikin toisarvoiseksi lauman jäseneksi ja sisustuselementiksi.
Minulle koirat ovat oma lauma, ne ovat perhettä, rakkaita ihan sellaisina kun ovat.
Minun mielestä on siis jees, jos joku ei lemmikkejä halua ja se pitää sanoa. En missään tapauksessa toivoisi kenellekään kotia missä on paha olla.
Mutta minä hyväksyn myös sen, että sitä yhteistä kotia ei vaan ole eikä tule, jos tässä asiassa ollaan ihan eri linjoilla: kaikkien kanssa vaan ei sovi yhteen.
Sinä puhut "arvoasteikoista" ja harrastuksista, ja yms. et siis ymmärrä lemmikkiä ollenkaan: olet aivan oikeassa että et ole ihminen kenen kotiin lemmikki sopii. Ja se on ihan ok. Älä siis suostu vaan toista miellyttääksesi.
Lisäksi naisesi on hieman lapsellinen asiassa. "Mikä tahansa lemmikki" ei tosiaankaan ole hyvä lähtökohta, eli häntä kiinnostaa helppo pehmo-kuva eikä hän mieti asiaa edes sen vertaa, mikä lemmikki hänellekään sopisi. Täytyy miettiä on sitoumuksen määrä, paljonko on aikaa, jaksaako kasvattaa, siivota ja kuinka paljon, pitääkö sille olla kaveri, yleensä kaksi on parempi kuin yksi. Ja mitä se maksaa: lemmikkikustannukset saattavat nousta muutamalla sairastumisella ja rokotteella ja lääkkeillä suuriksikin. Niin, ja kauanko lemmikki elää: koira on noin 12-15 vuoden sitoumus, sitä ei voi jättää 8-9 tuntia pidemmäksi aikaa yksin aikuisenakaan, ja kissa on helppohoitoisempi, mutta elää jopa 20-vuotiaaksi. Ne eivät ole päivän eikä "niin kauan ku mua huvittaa juttuja", ja: lemmikin kanssa muuttaminen on vaikeampaa, opiskelu raskaampaa ja muut harrastukset vähenee, koska iltamenoja ei voi jatkuvasti olla. Ei sitä pidä yksinkään tuomita olemaan ja elämään jne. jne. jne.
Jutelkaa vielä.
Hyvin kirjoitit! Minulla myös 10-vuotias koira ja edellinen kuoli 14-vuotiaana. Perheessämme on aina ollut koira ja nimenomaan perheenjäsenenä. Miehelläni ei ollut koskaan ollut lemmikkiä eikä hän olisi sellaista koskaan hankkinut. Yhteenmuutettaessa hän kuitenkin hyväksyi koirani täysin ja huolehtii siitä hyvin.
Olen samaa mieltä siitä, että ei kannata hankkia lemmikkiä vastentahtoisesti. Itse en haluaisi ilman koiraa olla enkä olisikaan ihmisen kanssa, joka ei haluaisi koiraa. :)
Et ole liian ehdoton, lemmikin PITÄÄ olla kaikkien perheenjäsenien hyväksymä, muuten sitä ei saa ottaa.
Itselläni on kissa ja koira joten ymmärrän hyvin kuinka paljon eläimet sitovat kaikkine tarpeinensa. Kohtuudella ei voi vaatia että jokainen ihminen planeetalla olisi valmis sitoutumaan siihen vastuuseen mitä lemmikki mukanaan vääjäämättä tuo. Ei tarvitse eikä saa ellei pidä eläimistä niin paljon että olisi valmis siihen. Parempi silloin olla ilman lemmikiä.
Enkä syytä itsekkyydestä, jokaisella pitää olla mahdollisuus omiin valintoihinsa oman elämänsä suhteen. Eri ihmisille sopii erilaiset systeemit.
Ehdottomasti ei pidä muuttaa yhteen ihmisen kanssa, jos tuosta asiasta on eri mieltä. Lemmikkieläimen pitää olla molempien valinta, sekä kissat että koirat elävät pitkälti toistakymmentä vuotta.
Ole ehdoton, maailmaan ei kaivata enää yhtään laiminlyötyä tai hylättyä eläintä enempää.
Etsi sellainen nainen, joka ei halua lemmikkiä tai on allerginen eläimille.
Ei ole järkeä siinä, että tuollaisessa asiassa mennään toisen ehdoilla. Sama juttu muuten lasten hankkimisen suhteen, ei kannata ottaa naista joka haluaa lapsia, jos ei niitä itse halua.
"Kissan karvat pöllyävät kaikkialla, lattiat on täynnä kissanhiekkaa ja **** löyhkää koko kämpässä. Kissa ei edes pidä minusta ja tämän takia kusee ja raapii tavarani pilella. "
No hohhoh! Kissankarvoista pääsee imuroimalla, hiekasta lattialla laittamalla maton (mikä laitetaan yleensä ulko-oven eteen) laatikon alle ja paskan hajusta pääsee puhdistamalla ja pesemällä hiekka-astiaa säännöllisesti.
Ei pidä paikkaansa.
Kissankarvat ovat viheliäiset ja tunkeutuvat joka paikkaan. Erityisesti karheisiin materiaaleihin. Kissan ottamisen jälkeen ei ole siistiä vaatekappaletta olemassakaan. Pelkkä yövierailu kissakodissa riittää, että niitä karvanpaskoja löytyy viikkokausia reissun jälkeenkin.
Kusen hajusta ei myöskään pääse eroon. Vähimmillään kylpyhuone, jossa kissanhiekka-astia useimmin on, löyhkää järkyttävästi. Joka kerta saa pidättää hengitystään. Ilmeisesti kissanomistajilla on hajuaisti mennyttä, kun ko. löyhkää haista.
Se hiekkakin on todella ärsyttävää, eikä noin vain pysähdy.
Hyi helvetti.
Tainnut olla joku köyhä opiskelija jolla kissa, josta puhut?
Kissoille myydään hajustettuja kristallihiekkoja, jotka pitävät hajut kokonaan pois. Kunhan vaan osaa vaihtaa ja siivota hiekat tarpeeksi usein, ei mitään hajuja tule.
Jos taas käyttää noita kaupassa myytäviä halppishiekkoja, niin varmasti löyhkää, jos omistaja ei osaa jatkuvasti olla siivoamassa.
Jos ei kissan hiekasta tykkää, voi sen tilalle ostaa kissoille tarkoitettuja pellettejä.
Noista karvoista ei kyllä tosiaankaan pääse eroon vaikka imuroisi 10 kertaa päivässä. Kissan ei tarvitse kuin kulkea jonkun villatakin ohi, niin paita on imenyt itsensä jo täyteen karvaa. Ei siinä mitkään tarraharjatkaan auta. Ne karvat oikein solmii itsensä kaikkialle.
Ja mikä siihen kissan hajuun tulee, niin kyllä ne hiasevat tottumattomien nenään. Ei välttämättä kuolettavasti, mutta haisee kyllä. Jos se kissanhiekka haisee. Ja kissojen ruoka se vasta lemuaakin. Itse en ole ainakana vielä törmännyt mihinkään hiekkaan joka pitäisi sen kusen hajun poissa täysin. Toiset toki paremmin, toiset huonommin. Kissaihmiset ei tätä voi ymmärtää, koska ovat tottuneet siihen hajuun. Ei se haju minuakaan häiritse jos olen käymässä jonkun ystäväni luona jolla on kissa, mutta omaan kotiin siten en haluaisi.
Lemmikit tosiaan ovat sellainen "Kutsumus"-juttu, ja niitä ei pidä mennä ottamaan jos ei tätä kutsumusta ole. Joten älä AP suostu lemmikkiin. Jätetään nuo karvaöliöt niille, jotka niitä oikeasti haluavat ja ovat valmiita niihin sitoutumaan.
Aikamoinen yleistys. Teillä on todellakin hajuaisti mennyttä.
Harva parhaiten ansaitsevaan desiiliin - tai itseässä pienempään osuuteen - kuuluva opiskelijoita enää tuntee.
Hääh?? "Ja kissojen ruoka se vasta lemuaakin"
Sulla on jotekin yliherkkä hajuaisti, ei se lemua yhtään sen pahemmalle kuin ihmisille tehdyt säilykkeetkään. Murot eivät haise senkään vertaa kuin säilykkeet.
Tyypillisen kissavihaajan puhetta..
Mutta kuten sanottu, jokainen on ihan vapaa valitsemaan tässäkin asiassa, tai ainakin pitäisi olla.
Murot ei tosiaan haise kyllä miltään (tosin meillä kissa viskoo niitä kupista = sotkua), mutta märkäruoka haisee pahalle minun nenääni. En voi kuvitellekaan syöväni keittiössä silloin kun kissalla on tuoretta ruokaa kupissa. Saattaa olla yliherkkä hajuaisti, en tiedä. Ei poikaystävääni tosiaan tunnu haittaavan nuo hajut.
Niinpä niin, hohhoijaa, kyllä se vaan kuule juuri kuvaillulta tuntuu, kun ei sitä lemmikkiä halua. Eikä tuo valehtelu tai väheksyntä auta yhtään, toistenkin mielipiteitä pitää kunnioittaa. Karvaisten eläinten karvoista ei tosiaankaan pääse koskaan eroon. Imuroimalla ne on ehkä päivän kohtuullisissa rajoissa ;) Siis ja puhun todellakin kokemuksesta, on aivan turha yrittää syöttää lemmikin pidosta mitään "siistiä" kuvaa, kissallisissa taloissa haisee aina ja poikkeuksetta kissa, en ole yhdessäkään vielä käynyt missä ei. Koirat haisee vähemmän mutta kyllä senkin huomaa missä lemmikki on. Ja lapsia :D
Mutta että kyllä, lemmikit sotkee, lapset sotkee, niistä on vastuuta ja vaivaa ja jos ne ei sovi ne ei sovi. Helpolla ei pääse koskaan, etenkään jos suostuu vasten tahtoaan ottamaan lemmikin, mutta aikuisen pitää sitten kantaa oma vastuunsa ja oppia olemaan halukas, jos niin päättää. Eihän tuotakaan kissasta valittajaa kukaan pakottanut muuttamaan: hän itse sen valitsi.
Mutta helppoa se ei varmaankaan ole.
Elukat kantaa myös hiekkaa sisälle käsittämättömiä määriä ja joskus ihmettelen miten sitä karvaa voi edes riittää: pienestä eläimestä lähtee oman itsensä kokoisesti karvaa kun talviturkki vaihtuu, mutta ensimmäistäkään kaljua länttiä ei ole?! :D
Ja se kissan jätösten haju muuten: se ei ikinä lähde niin kauan kun se astia on sisällä, vieras haistaa sen aina, ainakin itse olen haistanut. Kyllä se vaan niin on, kyllä se meidän ihmistenkin paska haisisi vaikka ois mikä ilman raikastin jos sen hiekkalaatikkoon päkertäisi ja siihen jättäisi. Joka päivä jos vaihtaa hiekat ja pesee astian niin ehkä sitten?
Mutta että. Haluaa nyt lemmikin omistaja sitä myöntää tai ei, se ON kamalaa sellaiselle joka ei lemmikkiä halua, ne karvat on kamalia ja samoin se sotku.
Terveisin lemmikin omistaja joka pystyy myöntämään, - ja pitää elukkansa silti.
Mutta myös se että siellä on jo lemmikki kun tulet, silloin sinun pitää asia hyväksyä, tai ole tulematta.
Ei oel hyvää kuultavaa että uusi suhde on hakannut jo perheessä oelvan koiran verinaarmuille ja koiran häntä vioittui niin että lopulta piti kokonaan katkaista.
Tämä kertoo täysin luonnevikaisesta ihmisestä. Mene pois ja pian.
Tuommoiselta eläimiä kohtaan väkivaltaiselta mieheltä saattaisi "häntä" vioittua mystisesti niin, että se pitää katkaista. Ja sellaiselta naiselta voi vioittua joku muu juttu.
Turhuuden markkinoita! Ei ole tosirakkautta jos eläimestä kiinni parisuhde tai yhdessä asuminen. Silloin kannattaa etsiä ihminen joka on yhtä pinnallinen ja turhamainen kuin itse, jos kissan/koirankarvat häiritsee!
On hieman suvaitsematon tuo mielipiteesi, että muka pitäisi vastentahtoisestikin karvat vaan hyväksyä koska muuten ei ole tosirakkautta. Eikös sen vastakohta olisi, että jos olisi tosirakkautta niin kyllä luopuisi eläimistään? Mitenkäs ne eroaa toisistaan? Jos toinen saa arvottaa ja vaatia, niin toinenkin saa.
Kaikki ei vaan sovi yhteen ja se voi ihmisten välillä muuten olla miten tosirakkautta hyvänsä, mutta eläimet on eläimiä. Kaikki ei halua kotiinsa lemmikkejä, eikä se tosiaan ole mikään "vähemmän rakastamisen merkki". Tottakai voi joutua eroamaan, jos haluaa perheen missä lemmikkejä on ja toinen ei. Mutta keskenään pari voi rakastaa toisiaan. Voisihan sitä tietty myös asua erillään, ei ole tosi rakkauden merkki jos ei välimatkaa kestä, eikö ;) Jos aina pitää sitoa, eikä voi erillisiä asuntoja pitää, niin ei osaa kyllä sitoutua, ei se asunto sitä suhdetta tee, eikö?
Pinnallisuudesta sinulla on aika jännä määritelmä, että siis jos ei halua kotiin toisen mieliksi lemmikkiä, etenkin kun tuo nainenkin kuulostaa aika lapselliselta (haluaa minkä tahansa eläimen), on pinnallinen? Että jos ei toimi noin vastuullisessa asiassa toista mielistelläkseen ja uhraa juuri omaa kotiaan, niin on pinnallinen? Ja miksi se on pinnallisempaa että ei halua karvoja kotiinsa, kun se että haluaa? Yhtä pinnallistahan se on, että oma ihmisen elämä on niin tyhjää, että pitää OMISTAA eläin, miksi ei mene luontoon? Miksi pinnallisten ihmisten pitää pitää lemmikkiä, eläimiä on maailma täynnä mutta meille kelpaa vain vangit? Eikö lemmikin ottaminen ylipäätään ole tosi pinnallista, miksi ihminen, apina, haluaa pitää muita eläimiä itsellään, kyllä ne elää omaa elämäänsä ilman meitäkin.
Eikö ole hyvä asia ettei ota eläintä vasten tahtoisesti? Sillehän sen kuitenkin kostaisi ja sille se kostautuisi kun toinen ei halua eikä hoida? Eikö ole hyvä asia, että miettii hieman, eikä suostu vaan? Eläin on elävä olento ja siitä voi olla 15 vuoden vastuu. Hoitopaikka? Kustannukset? Hoito? Rokotteet? Lääkärit? Tarvikkeet? Ruoat? Kasvatus? Koulutus? Sitoumus? Entä jos haluaa muuttaa, opiskella, ulkomailla? Kyllä, kaikki on mahdollista, mutta moninverroin hankalampaa. Ulkomaille, sirut, rokotteet, karenssit, lentoriskit ja rahtiin on elukoita kuollut että mitäs sitten? Sitten syvällisesti eläin vaan syrjään vai jopa lopetettavaksi? Onko sinulle eläin tosiaan noin kevyesti otettava, jossa ei ole mietittävänä kuin karvat, että eikö tosiaan voi olla kiinni siitä?
Eli mietipäs toiseen kertaan sitä tosirakkauden määritelmää. Joskus se tosirakkaus on rehellinen, ei mielistele, suhtautuu realistisesti kun toinen ei, sanoo oman mielipiteensä, pitää myös puolensa, toimii molempien edun mukaisesti eikä vaan toisen tai oman halunsa mukaisesti, joskus on kilttiä olla julma ja julmaa olla kiltti.
Ja se kuka kaikesta siitä maksaa on se lemmikki. Jos tuleekin riitaa, loppuukin rakkaus, ei ollakaan mietitty loppuun saakka ja sitä rataa.
Joten ei mitään tosirakkauslässytyksiä asioihin, missä pitää oikeasti käyttää myös aivoja ja miettiä ihan muunkin kun itsensä kannalta asioita.
Ja myös sinulla on se oikeus. Tosirakkauden ei tarvitse suostua kaikkeen eikä olla aina samaa mieltä.
En kyllä itse edes huolisi miestä joka ei ole eläinrakas. Varmasti tulisi ero, eläinrakkaat ja epäeläinrakkaat ihmiset eivät mahdu saman katon alle
On muuten ihana tietää, että aloittajan kaltaisia miehiä löytyy :) Välillä tuntuu kuin kaikilla kiinnostavilla miehillä on lemmikeinä koiria, kissoja, käärmeitä(!) ja ties mitä muita otuksia. Netissäkin monet mainostavat olevansa todella eläinrakkaita.
Itse en halua kotiini mitään elukoita, mikä rajoittaa yllättävän paljon treffailua.
Ei ole pakko tavata ihmisiä, jotka tykkää eläimistä. Jokainen saa tehdä omat valintansa ihan itse. Jos joku valitsee elää elämäänsä lemmikin kanssa niin tuskin se sulta on pois?
Sehän nimenomaan on juuri pois. Nykyään niin monella tuntuu olevan joku lemmikki, niin on ihan kamalan vaikea löytää sellaista ihmistä jolla ei ole ja joka ei halua mitään lemmikkiä. Karsii todella paljon vaihtoehtoja pois. Vaikka kaikki muu sujuisi hyvin, voi tämä lemmikkiasia sitten pilata koko suhteen.