Olin ystävättärieni kanssa viettämässä saunailtaa ja tietenkin keskustelimme parisuhteistamme ja niiden ongelmista. Olin aivan järkyttynyt siitä, että kaikki muut kaverini riitelevät puolisoidensa kanssa raha-asioista! Meillä riidellään suurimmat riidat lähinnä roskiksen viemisestä :)
Olin aivan pöyristynyt siitä, että jonkun aviomies vaati vaimoaan esimerkiksi maksamaan puolet lomamatkan kustannuksista!
Olen varmaankin hyvin etuoikeutettu ja hemmoteltu vaimo, koska mieheni maksaa aina kaikki kulut lomamatkoillamme ja hän maksaa myös suurimman osan meidän elinkustannuksistamme myös normaalissa arjessamme.
Meillä on yhteinen tili, jota me molemmat voimme käyttää tarpeidemme mukaan. Meillä ei riidellä rahasta. Mieheni ansaitsee kymmenkertaisesti paremmin kuin minä, mutta siltikään hän ei ole koskaan aliarvioinut minun panostani meidän perheen yhteiseen kassaan!
Olin aivan pöyristynyt siitä, että jonkun aviomies vaati vaimoaan esimerkiksi maksamaan puolet lomamatkan kustannuksista!
Olen varmaankin hyvin etuoikeutettu ja hemmoteltu vaimo, koska mieheni maksaa aina kaikki kulut lomamatkoillamme ja hän maksaa myös suurimman osan meidän elinkustannuksistamme myös normaalissa arjessamme.
Meillä on yhteinen tili, jota me molemmat voimme käyttää tarpeidemme mukaan. Meillä ei riidellä rahasta. Mieheni ansaitsee kymmenkertaisesti paremmin kuin minä, mutta siltikään hän ei ole koskaan aliarvioinut minun panostani meidän perheen yhteiseen kassaan!
Vastaukset 22
Vanhimmat
No tuohan on hyvä tilanne :) Raha nyt vain sattuu olemaan suurin syy riitoihin ja eroihin joten olet onnellisessa asemassa jos mies osaa suhtautua noin.
Mitä on tässä juttua ollut että pitäisi jakaa tasan niin totta on myös se että asiat ovat suhteellisia. Eli jos toinen ansaitsee huomattavasti enemmän niin hänellä lienee myös kapasiteettia maksaa enemmän.
Tärkeintä suhteessa kuitenkin on rakastaminen ja välittäminen, rahalla ei ole siihen osaa eikä arpaa.
Eikä omissa suhteissakaan ole raha näytellyt mitään osaa, jos rakastan niin jumalauta rakastan, olkoon toinen köyhä tai rikas, en mä tunteilleni mitään mahda.
Mun jutut noista omistajuussuhteista yms. oli vain pelkkää kylmää käytäntöä, silleen ei voi kukaan täysjärkinen elää että laskee asioita rahaksi. Ei ainakaan pitäisi. Sydän ja sielu ovat tärkeämpiä juttuja.
Jos olaan yhdessä, niin silloin ollaan yhtä. Ei tuloja ja menoja tarvi jakaa, rahat on yhteisiä samoin menot.
Kimpassa asuen kulut on niin naimisissa keskenään että jos niitä yrittää pitää erillään niin varmasti saa aikaan loputtoman riitojen lähteen.
Mies voi ajatella että esimerkiksi meikit on naisen henkilökohtainen meno, joka naisen pitää maksaa omista rahoistaan. Mitenkäs on ukot, olisiko kivempi jos naisesi ei meikkaisi tai kävisi kuntosalilla, jonka jälkeen hän ei oliisi ihan niin hottis mitä nyt on.
Mahdotonta riidellä yhteisestä!
Kaikki varallisuus on yhteistä.
Käyttelytilin ehtona rva TAI hra.
Rinnakkaiset luottokortit joiden yhteinen lasku menee yhteiseltä tililtä suoraveloituksena.
Kumpikaan ei maksa erikseen mitään.
Elimme myös olosuhteiden pakosta muutaman vuoden todella köyhästi. "Vaimo, vaimo! Pane sieniin puolet petäjäistä" oli yhdessä työosastomme kronikassa pantu suuhuni.
Emme myöskään seuraa toistemme henkilökohtaisia menoja. Kummallakin on tolkku rahan käytön suhteen.
Vaimo esittelee aina tyttöjen matkojensa tuliaiset. Se miten hän on matkoillaan käyttänyt rahaa / korttia ei oikeastaan kiinnosta minua koska luotan täysin hänen järkevyyteensä.
Lomilla, tai missään muuallakaan maksamisella ei ole mitään merkitystä.
On täysin sama kumpi pulittaa rahat tai kuittaa l-korttilaskun.
Olen päissäni arvioinut minun tuoneen avioliittomme aikana perheen tuloista noin 80%.
Nykyisten eläkkeidemme ero on pienempi.
Auvoisen yhteiselomme suurin ongelma lienee ollut tapani kotona kohennella kiveksiäni ja kaivella nenääni.
Useiden vuosien ajan ko. tapani ovat aiheuttaneet ainoastaan paheksuvia katseita.
Ethän sinä riitele kun miehes maksaa lomat sulle. Ei silloin voi riidellä. Maksaisitkos sinä loman miehelle jos sillä ei ole paljon rahaa. Mun tyttöystävä maksoi meidän loman melkein kokonaan. Tosin minä huolehdin talosta ja korjasin naiseni auton ilmaiseksi.
Sehän on ihan selvä jutttu että matkat maksetaan puoliski ja ei se ole mitään riitelyä vaan heillä aviomiehet ovat tarkkoja rahoista jos samanlaiset tulot. Itsekkin miehenä tarjonnut naiselle´ni etelän matkoja ja lapinreissuja mutta kulut paikan päällä menee miten menee mutta ei sillä ole merkitystä. Itsekkin miehenä maksaisin iahn mita thansa jos olisi 10000€ kuukausitulot mutta kun ei ole ja kumpikin palkasaaja perheessä maksaa omisen resussien mukaan kuluja että silleen. Itselläni moottoripyörä nuoruusvuosilta ja sen kulut maksan itse koska se on minun juttu eikä naiseni. Jos pariskunnan tuloero on suuri niin avioehto kannattaa tehdä ettei pienenmpituloinen pääse mahdollisessa erossa rahastamaan ja vaurastumaan .
Olenkohan ollut hyväuskoinen vai vanhanaikainen?
Teimme nykyisen vaimoni kanssa seurusteluaikana ensimmäisen "ulkomaan matkamme" minun kustannuksellani.
Kumppanini oli kokoaikaisessa työssä. Minä olin opiskelun kesälomatöissä.
Tosin "ulkomaa" oli Ruotsi jossa minulla oli asioita hoidettavana.
Menimme junalla Turkuun ja kansipaikoilla Tukholmaan.
Yövyimme kaverini luona ja koko matka kesti vajaan viikon.
Kuitenkin minulle oli itsestään selvää, että koska olin pyytänyt tätä naisihmistä mukaani niin tietenkin minä järjestin ja maksoin kaiken.
Saatoin tehdä myönteisen vaikutuksen koska mukanahan tuo on roikkunut kaikki nämä vuodet.
Nyt ompelee puikoillaan jotain musiikkia kuunnellessaan.
Toivottavasti kaikki muukin jaetaan tasan, kuten siivoukset ja pyykkäykset.
Monesti vaan tahtoo olla että kotiteiden lisäksi nainen hoitaa vielä juksevat kulutkin kuten ruuan. Mies kartuttaa omaisuuttaan ja lusmuilee kotitöissä.
Sitten ihmetellään kun muija häipyy...
Ei mitään riitelyä meillä. Naiseni tienaa tonnin enemmän kuin minä. 5 vuotta yhdessä ollaan oltu. No mut parin kuun päästä tienaan yhtä paljon. Naiseni ostais mulle mitä vaan jos tarviin mut useinkaan en pyydä mitään. itse olen aika säästävä mies. Naiseni ostaa mulle yleensä vaatteita kun en itse tiedä muodista mitään ja se sit vaan ostaa lupia kyselemättä. Muuten varmaan kulkisin verkkareissa aina.
Emme riitele edes siitä roskien viemisestä. Kyllä mä ne hoidan useemmin ja naiseni tykkää kokata ruokaa ja minä tykkään imuroida. Kaikki on enemmän kuin hyvin tässä talossa. Lomalla olimme viimeksi eurooppaa kiertamässä. Naiseni tais maksaa suurimman osan matkasta mut minä puolestaan remontoin meidän asunnon ilmaiseksi joten säästimme siinä monta tuhatta. Olemme vaan onnellisia yhdessä ja rahasta ei yleensä edes puhuta.
Meillä ei. Se maksaa joka ensimäisenä näkee laskut; yhteiseltä tililtä.
Kaikki on yhteistä vaikka puolisoni tulot ovatkin paljon isommat. Kumpikin toimii yhteisen hyvän eteen parhaaksi näkemällään ja osaamallaan tavalla.
Olemme kumpikin säästäväistä luokkaa joten koskaan ei tulisi edes mieleen kysellä toisen rahan käytostä. Mitään ei puutu mutta mihinkään ei tuhlata.
Rahasta riitely on hyvin yleistä.
Sanonta ett avioliitto tekee kaikesta yhteistä ei todellakaan päde asioihin, se tekee elämästä yhteisen, mutta molemmilla on jo lapsesta saakka pmat tilit ja niin pitää olla jatkossakin.
Ihmiset ovat niin erilaisia rahankäyttäjiä, jotta vain harvoin yhteinen tili toimii riidatta.
Jo ihmisen psyyken kannalta hänellä pitää avioliitossakin olla jotain ihan omassa hallinnasa ja mielestäni se suurin on oma palkkatili.
On monenlaisia tapoja hallita perheen raha-asioita, esin yhteinen taloustili, jonnen molemmat laittavat sovitun summan, pitäisi mieluimmin olla sen verran suuri, että varmasti kattaa kuukausittaiaset menot, mieluimmin hieman ylikin.
Ne voi laskea vaikak siten, että katsoo laskut vuositasolla ja jakaa sitten kuuakusittaisiksi, silloin säästäminen laskuihin tasoittaa tilannetta, eikä tule isojen laskujen tullessa mene talous kuralle heti.
Ilman tätäkin tiliä pärjää, toinen maksaa ruuat, toinen maksaa laskut.
Mutta siellä omalla tilillä on väliä senverran, että pystyy jotakin ostamaan ihan omalla palkalla esim. henkilökohtaiset meiki, kampaajat ym. Ei aina tarvitse tehdä tiliä toiselle kaikesta.
Olen nähnyt liian monen yhteisien tilin käyvän piinaksi, kun toinen on ostosaddtikko ja jatkuvasti kaupassa krääsää ostamassa, kun pitäisi maksaa laskuja, onkin tili lähes tyhjä. Kun tähän mennään että seuraavaa tiliä pitää jo odotella, että saa maksetuksi jo vähän myöhässä olevat laskut, tietää jo varmasti, että vouti on jo melkein ovella ja seuraus siitä on, että on menetetty luottotiedot.
Se onkin sitten jo pahempi asia ja pitkään, vuosikausiksi.
Tästäkin keskustelusta kyllä näkee että rahasta riitelee ne joilla ei ole yhteistä tiliä vaan halutaan pitää rahat erillään.
Riidatonta käytännön järjestelyä.
Ennen nettiaikaa minä hoidin perheen kaiken rahaliikenteen.
Ensin kotona, ja sittemmin keskustassa työssäkäyvänä se oli käytännöllisintä.
Mieheni jäätyä kotiin hän on hoitanut kaikki maksut.
Meillä on vain yksi, yhteinen käyttötili.
Omat luottokortit joiden yhteinen lasku menee suoraan yhteiselle tilillemme.
Minä olen meistä se joka edes jollakin tapaa seuraa laskuja. Kaikki mahdollinen menee kortin maksuaikalaskutuksen kautta joten ko. laskun yhteenvedosta saan hyvän yleiskuvan.
Korttini käyttöraja on noin 6 :n kuukauden nettoeläkkeeni kokoinen ja on osoittautunut vähintään riittäväksi.
Yhteisen tilimme saldo puolestaan vastaa noin 8 - 10 :n kuukauden nettoeläkettäni.
Vuosina jolloin ei ollut tippaakaan pelivaraa emme myöskään riidelleet vaan mukauduimme tosiasioihin.
Meillä on ihan sama tilanne, meillä oli yheinen tili jo 20 vuotta, oli jo ennen kuin mentiin naimisiin tai saatiin lapsia. Kummankin palkka menee yhteiselle tilille ja kummallakin on siihen pankkikortti.
Kahdella köyhällä oli alussa sellainen tilanne että rahat piti raapia yhteen että saatiin kaikki pakollinen maksettua.
Itse tienaan noin puolet enemmän kuin puolisoni, mutta ei se mitään närää aiheuta, kumpikaan ei tuhlaa turhuuksiin vaan ostaa itselle mitä oikesti tarvitsee ja suurin osa rahastahan menee asumiseen ja lapsiin.
Usein riitoja ei ole kun on yhteiset rahat, silloin joku muu on tärkeää kuin raha.
Suurimmat riitelyt käydään kotitöistä.
Näillä palstoilla saa usein vääristyneen kuvan asioista, tämä yksi niistä. Mukavaa ja ei ahdistavaa huomata, että ihan joka parisuhteessa raha ei nouse hallitsemaan parisuhdetta.
Ei meillä riidelty.
Minä tein kolmea työtä oli 60 tuntia viikossa ja tuloni käytettiin perheen elämiseen. Mies ei edes suostunut sanomaan mitä tienaa.
Nosti miehen lopulta ulos ja aloin saamaan elatusapua lapsille,
tosin en silloin asiaa ymmärtänyt 1982. ( Elatustukilaki 1976)
En edes tiennyt elatustukilain olemassa olosta, elatusapua sain sitten kahdesta vain 1,5 kertaisen määrän 2sta verratessa silloiseenkin elatustukeen.
Suomalainen mies ei katso perheen olevan tai tuovan velvollisuuksia lastenhoito kotityöt tai edes oman osuutensa kotityöstä. Suomessa on vahva perinne ei kuulu miehille.
No kukin tyylillään, mä henk.koht. en kehtaa siipeillä enkä hirveästi arvosta ketään jonka mielestä puolison pitää hänet elättää, yleensähän kai enimmäkseen vaimot aattelee että miesten pitää heidät elättää ja kustantaa kaikkea ylimäräistä kivaa.
Ja meillä ei tosiaan rahasta ainakaan riidellä, ei kyllä oikein mistään muustakaan. Omat rahat ja tilit, about puoliksi kuluja maksellaan, ollaan kuitenkin aika suurpiirteisiä rahan suhteen molemmat.
Tässä talossa ei ole koskaan riidelty rahasta, toimivan parisuhteen aikana, kummallakin on oma tili, eikä toinen pääse toisen tilille. Jos kauppaan yhdessä lähdetään, minä maksan, mikäli erikseen, niin minä maksan, melkein kaiken.
Minun hankkimilla autoilla ajetaan ja minä ne pidän yllä. Polttoainetta joskus lorautan emännän tankkiin.
Vaatteitaan ja muita naisten asioita joudun melko vähän kustantamaan, kun vaimoni ostaa ne yleensä itse, ei ole koskaan niihin rahaa pyytänyt. Samoin huvittelunsa ystäviensä kanssa maksaa itse. Minusta tässä on balanssi kunnossa.
Erotessa kyllä vaaditaan kaikki ja vähän enemmänkin, siksi paperit pitää olla kunnossa, varsinkin, jos toisen tulot ja omaisuus ovat huomattavasti suuremmat. Olkoon sitten mies tai nainen.
Minusta sellainen parisuhde on turhauttava, jos joutuu jatkuvasti rahasta tappelemaan. Asiat tehdään selviksi ensiaskeleilla, että miten edetään ja miten talouden raha-asiat/kulut hoidetaan. Jos se ei miellytä, niin suhdetta on turha jatkaa sen pidemmälle, rakkaus kun ei niitä asioita koskaan järjestä kuntoon.
Rahan pyytäminen kumppanilta?
Aina silloin, tällöin em. aihe vilahtaa esiin.
Minun on vaikea kuvitella mitään nöyryyttävämpää kuin tilanne jossa toinen joutuisi, kiinteässä parisuhteessa, PYYTÄMÄÄN rahaa kumppaniltaan!!!!!!!!!!!!!!!!!
Meillä ei riidellä rahasta, ei kyllä paljon muustakaan, joka on sairasta. Aihetta kyllä olisi, mutta en saa miestäni puhumaan, ja olen jo antanut periksi, että puhuttaisiin muustakin kun hänen työstään ja kavereiden ongelmista. Miehellä on aina ollut isommat tulot. Pitkään maksoin puolet vuokrasta, mutta sitten lopetin kun mies ei tehnyt mitään kotitöitä, niin ajattelin että tasoissa ollaan jos ukko ei suotu kotitöitä tekemään. Meillä on omat tilit, en tiedä paljon ukolla on rahaa. Hän maksaa vuokran ja yleensä ruokaostokset, kun olen ollut työttömänä. Työssä olessani maksoin pitkälti kaiken muun patsi vuokran ja autosta koituvat kulut. Lomamatkat maksettiin puoliksi. En pyydä häneltä rahaa, ellei ole ihan pakko. Nyt sain työpaikan. Kun olin työttömänä, maksoin omat henk.koht. menoni säästöistäni. Nyt kun sain työpaikan, mies oli todella onnellinen. Tuntuu, että hän oli ennen kaikkea onnellinen siitä, että alan tienata rahaa. Ei hän niinkään ole kiinnostanut mitä minulle muuten kuuluu, mutta kun sain työpaikan, niin sanoi olevansa niin ylpeä minusta. Eli hän arvostaa minua enemmän kun tienaan rahaa. En tiedä ajattelenko asiaa jotenkin nurinkurisesti, mutta kun hän toimii näin, niin tuntuu, että nyt hän voi vasta arvostaa minua kun tienaan rahaa. Minusta se on hieman sairasta ja surullista, kun hän ei osoita minulle mitään arvostusta muuten. Kun meillä oli hääpäivä, niin muistin miestäni ihanalla aamupalalla ja lahjalla. Hän ei muistanut minua mitenkään. Oli toki kiitollinen, että minä muistin häntä. Hän on aika pihi, joten emme juurikaan käy missään, vaikka varaa kyllä olisi, sillä mieheni palkka on hyvä. Kun hän osti auton, hän osti juuri sellaisen auton (epäkäytännöllisen urheiluauton) kun hän halusi, koska hän maksoi sen. Itse en aja autoa ollenkaan. Eli jos ostamme hänen rahoillaan jotain, niin hän yleensä päättää minkälaisen. Ostakoon rahoillaan, mitä haluaa, kun ei lapsiakaan ole, mutta toivoisin saavani arvostusta muutenkin kun sillä että tienaan rahaa. Aiemminkin riitaa on ollut myös siitä, että minun pitäisi löytää sellainen työpaikka, jossa tienaan enemmän, vaikka en siinä työssä niin hyvin viihtysikään.
Vaikeahan siinä on riidellä, jos mies maksaa ilman muuta kaiken. Miehelle ja huoralle on yleensä aika selvää, mitkä kunkin velvollisuudet ovat.
Ei riidellä rahasta. Mies asuu "siivellä" omakotitalossani. Henkilökohtaiset kulut (autot, vaattteet ym.) kumpikin maksaa itse. Taloustilille laitamme saman verran ja sieltä ostetaan ruuat, pesuaineet jne.
Riitaa ei ole tullut, koska näin on pärjätty. Joskus kun toinen ärsyttää, mietin että voisi mieskin osallitua asumiskuluihin (800 eur/kk-lainanhoitokulut). No rakkaussuhde ei ole kuitenkaan liikesuhde.
Sulla on ihan mahtava mies! Ärsyttää vaan miehet jotka pakottavat naisen maksamaan puolet. Naisella harvoin on paremmat tulot kuin miehellä...