Kuinka moni jättää riitauttamatta irtisanomisen pelon, talouden?

Juristi on bisnesmies :-)

Eiköhän se ole oikeasti niin, että jos haluaa työskennellä enää ikinä siinä ammatissa -joka esim. minulla on aika harvinainen - niin jo itsesuojeluvaisto sanoo, ettei kannata hankkia hankalan ihmisen mainetta.

Edessähän voi olla hieno uuden alku!

Paketilla maksetaa loisivat duunarit ulos.

En ajatellut mitään bisnestä. Vaan suomalaisen työelämän rappiotilaa, jossa yksilöllä on yhä pienempi rooli. En myöskään näe mitään yhteyttä hankalan ja riitauttamisen välillä jos on lainsäädäntöön pohjautuvat perusteet. Vaikka olisi hyvinkin "jalostettu" toimenkuva voi niitä töitä tehdä yleensä muuallakin kuin vanhassa organisaatiossa. Kun rauhassa miettii voi esim. vanhat taidot aikaisemmasta elämnvaiheesta tai kokonaan uusi viedä eteenpäin. Toki jos paketti tulee akuuttiin tarpeeseen tai uusi työ on alla voi sen ottaminen olla ok. Itse en kuitenkaan "myisi" oikeuttani riitauttaa parista kuukaudesta...Suurin osa töissä käyvistä on "duunari" asemassa ellei sitten ole tehnyt johtajasopimusta tai muuta vastaavaa. Mietin vain jos apua saisi välittömästi sokkivaiheen jälkeen tai kirjoittaisin vaikka neuvontablogia, olisiko siitä tukea.

Kysymykseen vastaus on "liian moni". Kyllä toiminta varmasti elättäisi yhden asiantuntevan juristin. Suomessa on tapana peloitella ihmisä tulevilla kustannuksilla jotteivat ajaisi asiaansa eteenpäin.

Hei sinä viestin aloittaja.

Minä olen elävä todiste siitä, että olisin tarvinnut juristia puollustamaan itseäni viime kesänä. Jouduin laittoman irtisanomisen kohteeksi (siitä löytyy selvä pykälä yt-laissa), mutta mutta..... En kuulunut ammattiliittoon vaan YTK:hon eikä minulla ollut liiton tuomaa oikeusturvaa taustalla. Lisäksi irtisanominen ajoitettiin siten, että siitä alettiin neuvotella heinäkuun alussa (vaikka "peruste" oli tiedoss jo kuukautta aiemmin). Kaikki tietävät, että juristit lomaileva heinäkuussa. Näin ollen en saanut mistään mitään apua. Minulle tyrkytettiin eropakettia, aloitettiin 4 kk:n palkasta, sain vedätettyä 7,5 kuukauden palkkaan. Mutta eipä tuosta paljon ollut hyötyä, koska ansiosidonnaiseni alkaminen siirtyi samalla ajalla ja uuden paikan löytäminen on kiven alla. Ensimmäiset korvaukset saan maaliskuun lopussa.

Koko homma oli todella kieroa peliä. Oli mm. liikkeenluovutus, minkä seurauksena uusi firma alkaisi toimia elokuun alusta. Juu, firma on kaupparekisterissä, mutta mitään toimintaa sillä ei ole vieläkään. Omaan lähtööni oli syynä "väärät kemiat" kahden nilkkimäisen esimiehen kanssa. He halusivat minut pihalle, jotta pystyivät vakinaistamaan nuoren KTM:n (firmassa oli rekrytointikielto, ktm oli bisneskumppanin poika). Asia v*tuttaa minua vieläkin ja lähes päivittäin mietin kostoa. Vaan minkäs teet, laitoin nimet paperiin ja lupasin vaieta iäksi.
En usko, että olen ainoa tapaus Suomessa.

Varmasti olisi tarvetta palvelulle.

Itse sain apua liiton lakimieheltä. Minun työsuhteeni lakkautettiin ilman irtisanomisaikaa. Henkilökohtaiset tavarat sain hakea työpisteeltäni pomon valvonnassa, ja tietokone piti palauttaa välittömästi.

Syyksi ilmoitettiin (ilman mitään yritystäkään keskustella aiheesta) työnantajan omaisuuden väärinkäyttö...no pitkä tarina, joka olisi voinut päätyä toisin (tein vähän tutkimusta). Todellinen syy oli, että minua ei haluttu pitää, takana pari vuotta järjestelmällistä silmätikkuna ja syntipukkina olemista pomoni ja hänen pomonsa taholta (kaikkien muiden n. 200 ihmisen joiden kanssa olin tekemisissä meni mukavasti!).

Lakimiehen avulla sain kuitenkin neuvoteltua 'normaalin' irtisanomisen ja irtisanomisajan palkan. Olisi tehnyt vielä mieli alkaa kaivelemaan asioita, mutta en jaksanut. Olin itse asiassajuuri tekemässä esimiesteni käyttäytymisestä valitusta ja oli case menossa luottamusmiehen kanssa (jonka mielestä tapaus oli äärimmäisen törkeä).

Siis vaikeimpia tapauksia lienevät nämä joissa todelliset syyt ovat henkilökohtaisia eivätkä päteviä irtisanomiseen....