Nyt on kulunut tasan kuukausi siitä, kun sain tietää puolisoni pettäneen minua. Tunnustusta edelsi n. kuukauden aika epätietoisuutta, valehtelua ja mustasukkaiseksi nimittelyä.
Olen edelleen surullinen...Asia mielessä päivittäin ja itku tulee. Yhteistä taivalta takana kolmekymmentä vuotta ja nelisen vuotta itselläni sairaus, joka ollut vakava vaiheineen.
Mieheni on ollut katuva, itkeskelevä ja sairaslomalla. Pettäminen alkoi hänen lievästä masennuksesta ja ehkä joku sekavuustila lääkärin mukaan tekijänä siinä.
Nyt ovat omat voimat jo vähissä: onko normaalia, jos käyn psykiatrilla puhumassa tilanteestani? Ystäviä on, mutta en halua heitä kuormittaa ongelmallamme. Puoliso ei halua asiasta enää puhua: kokee, että samat asiat on käyty läpi jo riittävän monta kertaa. Hän sanoo lyöneensä minua ja perhettä laimin koko avioliittomme ajan ja tiedostavan nyt tilanteen, eikä koe tarvitsevansa ammattiauttajaa. En halua häntä painostaa asiaan. Tapahtumien kulku lienee tiedossani pääpiirteittäin. Tosin: jotkut asiat kiertävät epäselvinä mielessä, sillä ne eivät ole selkeinä miehellenikään. Mitään akuuttia syytä mieheni ei osaa pettämiselle kertoa. Hänellä oli kuulemma joku heikko tila ja ilmeisen vietävissä oli tilanteessa. Toinen nainen on yhteinen tuttavamme: eli puukosta tuli selkään. Myös perhettä on toisella naisella.
Jos käyn psykiatrilla, olenko siis aivan hullu??
Olen edelleen surullinen...Asia mielessä päivittäin ja itku tulee. Yhteistä taivalta takana kolmekymmentä vuotta ja nelisen vuotta itselläni sairaus, joka ollut vakava vaiheineen.
Mieheni on ollut katuva, itkeskelevä ja sairaslomalla. Pettäminen alkoi hänen lievästä masennuksesta ja ehkä joku sekavuustila lääkärin mukaan tekijänä siinä.
Nyt ovat omat voimat jo vähissä: onko normaalia, jos käyn psykiatrilla puhumassa tilanteestani? Ystäviä on, mutta en halua heitä kuormittaa ongelmallamme. Puoliso ei halua asiasta enää puhua: kokee, että samat asiat on käyty läpi jo riittävän monta kertaa. Hän sanoo lyöneensä minua ja perhettä laimin koko avioliittomme ajan ja tiedostavan nyt tilanteen, eikä koe tarvitsevansa ammattiauttajaa. En halua häntä painostaa asiaan. Tapahtumien kulku lienee tiedossani pääpiirteittäin. Tosin: jotkut asiat kiertävät epäselvinä mielessä, sillä ne eivät ole selkeinä miehellenikään. Mitään akuuttia syytä mieheni ei osaa pettämiselle kertoa. Hänellä oli kuulemma joku heikko tila ja ilmeisen vietävissä oli tilanteessa. Toinen nainen on yhteinen tuttavamme: eli puukosta tuli selkään. Myös perhettä on toisella naisella.
Jos käyn psykiatrilla, olenko siis aivan hullu??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hämmennyksesi, ja epätietoisuus, surusi ja raivokas viha on normaali, uskottomuuden ja siihen liittyvän valehtelun aikaansaama psyykkinen reaktio. Siihen liittyy unettomuutta, vihaa, surua, stressin ylikierroksia, ruokahaluttomuutta. Monenlaisia fyysisiä oireita kuten vatsakipuja, päänsärkyä voi ilmetä. Minulle tuli myös hormonitoiminnan häiriöistä kohdun verenpurkauksia.
Kyse on sairaudesta, usein psyykkinen trauma ja ylimennyt stressitila. Tarvitset ilman muuta lääkärin apua. Jos sinulla on työterveyslääkäri, mene sinne tai terveyskeskukseen yleislääkärille. Kerro kaikki vaivasi ja elämäntilanteesi. Yleislääkäri ohjaa sinut terapeutille, psykologille tai psykiatrille, sen mukaan miten tilasi arvioi. Saat myös lääkkeet mitä voit tarvita, mahdolliseen unettomuuteen, masennukseen, ahdistukseen tai stressiin. Lääkkeitä voi todella tarvita, onneksi vain väliaikaisesti muutaman viikon. Fyysiset vaivat tutkitaan myös, jos ne ovat vakavia.
Kun jaksat, "Revitty sydän" on hyvä kirja lukea uskottomuus.aiheesta ja voi antaa sinulle uusia näkökulmia miehen käsittämättömään käytökseen. Tiedän, se voi olla äärimmäisen julmaa sinua kohtaan. Muista, sinä et ole syyllinen siihen miten hän sinua kohtelee, hän voi olla oman häpeänsä ja syyllisyytensä vuoksi tunteeton sinua kohtaan.
Paljon jaksamista sinulle!
Et ole todellakaan hullu vaan pelastat itsesi loppuelämää rasittavalta muistolta kun menet purkamaan tuon pois.
Ei se muuten ole psykiatri, jolle menet puhumaan. Sinun auttajasi ovat psykologeja, jotka on koulutettu kuuntelemaan ja tukemaan ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa. Psykiatri tekee toki kartoituksen tilastasia, joka on epäilemättä vaikean elämäntilanteesi aiheuttama masennus. Arvappa vai, kuin paljon meitä "terveitä" ihmisiä joutuu rampaamaan siellä suhteessa koetun uskottomuuden takia.
Uskottomuuden kokeminen ei ole mikään pikkujuttu. Se on hirvittävän kova isku, joka murtaa ihmisen mieltä.
En tiedä oletteko vielä näihin väestöliiton sivuihin tutustuneet, mutta meitä ne auttoivat suuresti.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/uskottomuus/sinulle_uskoton/
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/uskottomuus/puoliso_uskoton/
Joka tapauksessa sinun pitää saada käsitellä asiaa niin kauan kuin tarpeelliseksi koet ja miehen selvitettävä itselleen miksi niin teki.