Päätin antaa sinun rauhassa miettiä mitä haluat. Vietä joulu perheesi kanssa, vietä uusi vuosikin. Mieti mitä todella haluat, mitkä asiat ovat elämässäsi tärkeitä. Tiedän, että rakastat minua, mutta uskallatko silti koskaan ottaa ratkaisevia askeleita, sitä en tiedä. Se sinun on itse ratkaistava. Se päätös sinun on itse tehtävä. Ja sen ratkaisun kanssa sinun on pystyttävä elämään. Sinun on myös käytävä läpi liittosi asiat, erosi ja surutyösi, jos päätät erota.
Tiedän, että jos liittosi olisi onnellinen, et viettäisi jokaista vapaa-aikasi hetkeä kanssani. Tiedän, että jos rakastaisit vaimoasi, et valehtelisi hänelle kuukausia, et pettäisi häntä.
Mutta vain sinä itse päätät, mitä elämälläsi teet.
Tiedän, että jos liittosi olisi onnellinen, et viettäisi jokaista vapaa-aikasi hetkeä kanssani. Tiedän, että jos rakastaisit vaimoasi, et valehtelisi hänelle kuukausia, et pettäisi häntä.
Mutta vain sinä itse päätät, mitä elämälläsi teet.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Hieno ajatus, mutta...Pettäjät eivät juhlapyhiensä aikana välttämättä hiljenny "miettimään rauhassa mitä todella haluavat". Sen sijaan he viettävät perhelomat yhdessä perheensä kanssa, niin kuin aina ennenkin, miettimättä silloin sen kummemmin kakkosiaan. Kuten muutkin ihmiset, he nauttivat kivasta perhejuhlastaan ja osastaan rakastettuna isukkina ja puolisona. Juhlat, jos alkoholiongelmaa ei ole, ovat perheiden elämässä elämän suolaa, ihanaa yhteistä aikaa ilman työvelvoitteita.
Tai sitten ne ovat aivan hirvittävää painajaista, kun pitää yrittää esittää olevansa läsnä vaikka kaikki ajatukset ovat tuon toisen luona. Kulisseja ja perheen traditiota ei voi rikkoa "vuoden suurimman juhlan" alla, mutta on hirvittävän iso työ pitää itsensä kasassa ja olla niin kuin ei olisi mitään meneillään.
Tiedän kokemuksesta. Rakastuin edellisenä kesänä naimisissa olevaan mieheen. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudesta ja hän erosikin melko pian. Itse en vaan jotenkin pystynyt, vaan aina kriittisellä hetkellä jänistin, vaikka tiesin liittoni olevan lopussa ja päättyvän ennemmin tai myöhemmin. Joulu oli aivan hirveä.Kaipasin tuota miestä kaiken aikaa enkä pystynyt keskittymään yhtään perheemme jouluun.Lasten kanssa oleminen helpotti vähän, mutta se oli ehdottomasti elämäni kamalin joulu.Podin huonoa omaatuuntoa siitä, että "minun takiani" mies vietti joulua yksin. Hän oli luottanut siihen, että minäkin eroan, ja sitten en saanutkaan tehtyä sitä. Aina tilaisuuden tullen lähetin hänelle kaipaavia viestejä, joihin hän ei juurikaan vastannut, enkä yhtään ihmettele. Olin loukannut häntä pahimmalla mahdollisella tavalla.
Melko pian vuodenvaihteen jälkeen laitoin eron vireille, ja tätä joulua vietämme nyt yhdessä.
Mitä olen omien ystävieni kanssa esim. jutellut, niin tuo uskomus, että juhlat ovat perheidylliä pitää paikkansa, jos liitto on onnellinen. Mutta silloin kun liitto ei tätä ole, esim. aina kun mukana on uskottomuutta, lomat ja perhejuhlat ovat pahimpia ja ahdistavimpia painajaisia, koska siinä on monta päivää kiinni siinä puolisossaan, jota ei rakasta.
Mun piti just kirjoittaa samaa, mitä edellinen ehtikin. Eli ainakin tälle sille ukkomiehelle jota mä tapailen lomat ja juhlat tuntuvat olevan juuri sitä ahdistavinta aikaa. Aina kun lapset lähtevät pois, hän kutsuu ystäviä kotiin, ettei tarvitsisi olla vaimon kanssa kahden. Lomilta ja juhlapyhinä tulee viestejä tämän tästä. Ei siis järin perheidylliltä kuulosta.
Kuoppaista on. Meidän perheidyllissä kakkonen viestitteli isänpäiväviikonloppuna ja sotkeutui sillä tavalla perheidyllimme rikkoontumiseen. En tiedä, etsikö isää lapsilleen vai itselleen, kun moisen teon teki. Paha maku jäi lapsille isästä isänpäivänä - onneksi oma isäni ei ole koskaan ollut tuollainen.
"onneksi oma isäni ei ole koskaan ollut tuollainen" - ensin kirjoitat syyttävästi kakkosesta, että se nainen sotkeutui perheidyliinne viestittelemällä miehellesi isänpäivänä. Ihan kuin miehesi ei olisi osallinen, eikä viestitellyt takaisin. Sitten kuitenkin lopussa viittaat siihen, että lapsille jäi paha maku isästään tuona viikonloppuna.
Ok, osoittaatodella huonoa makua kakkoseltakin viestitellä tuollaisena päivänä, mutta ei se hänen vikansa ole, että miehesi teki valinnan tuoda toinen nainen teidän elämäänne. Kyllä se päätös oli miehesi vastuulla.
Kaikki on sen pettäjän vastuulla!!!!
No niin, pettäjä ainakin tekee täysin tietoisesti itse valinnan tuoda se "ulkopuolinen" siihen avioliittoon.Todennäköisesti vielä johtaen tätä toista harhaan puhuen erosta.
Johtaen harhaan puhumalla ties mitä, että saa vain pesää.
...tai oikeuttaakseen itselleen pettämisen, koska ei ole rohkeutta muuttaa elämäänsä.
Rakkaudesta mieheeni annoin hänen virheensä anteeksi. En ole painostanut tai tyrkyttänyt itseäni, vaan olen ollut se rakastettava vaimo, joka on vuosia kodin ja perheen yksin hoitanut ja arkea hyvin pyörittänyt niin, että mies on saanut täysillä keskittyä töihinsä ja uraansa. Silläkin aikaa arki rullasi täysillä ja lapsiani rakastin, kun mieheni oli joron jäljillä aamusta iltaan hyläten perheensä, sillä lapset ja heidän hyvinvointinsa ovat minulle kultaakin tärkeämpiä. Vaistosin tilanteen mieheni välinpitämättömästä käytöksestä läheisiään kohtaan.
Olen päättänyt, että annan hänelle hänen itsensä vuoksi mahdollisuuden korjata virheensä tämän yhden kerran ja jos hän on sen arvoinen ja ymmärtää elämän syvimmän merkityksen ja arvokkuuden niin, silloin hänessä on miehekkyyttä ja ns. munaa ottaa vastuu omista virheistään. Silloin hän vasta kasvaa täyteen miehen mittaan, eikä käyttäydy kuin keskenkasvuinen viikari kiroillen ja muita naisia nartuiksi haukkuen.
Niin, jos on yksin, niin vain sinä päätät, mitä elämälläsi teet. Virallisessa parisuhteessa on niin paljon muutakin kuin tuo minäkeskeisyys ja vain minun tarpeeni. Tiedänhän minäkin, että liittomme oli onnellinen juuri siihen hetkeen asti, kun kaikki paljastui, silloin luottamukseen tuli särö. Nyt puhallamme yhteen hiileen päivä päivältä paremmin ja tuemme toinen toisiamme, minä oman säröni kanssa ja mieheni pistämällä sivusuhteensa poikki.
Jos on tahtoa, niin on myös halua. Vain aika näyttää onnistummeko. Ulkopuolisia säätäjiä emme enää tarvitse.
...ja kun selviää, että miehesi ei koskaan laittanutkaan rinnakkaissuhdetta poikki vaan on vain salannut sen entistä paremmin, luvaten tälle naiselle yhteistä tulevaisuutta ja syvää rakkauttaan, kertonut miten aikoo sinusta erota ja miten rakastelu häänen kanssaan on jotain aivan muuta kuin koskaan kenenkään toisen kanssa, annat taas kerran anteeksi ja suljet silmäsi ja sydämesi kaikelta.
Etkö ymmärtänyt lukemaasi? Tämän yhden kerran ja jos on niin tyhmä, että ei tajua, niin menköön. Tunnen vain mieheni ja taustansa niin hyvin, että hänen mielenterveytensä vuoksi haluan jatkaa tämän kerran. Sydämeni on avoin kaikille seinäänpäin juosseille ja silmäni ovat avoimemmat kuin koskaan kaiken kokemani jälkeen, tämä ei tosiaan ole mikään taas kerran juttu. Hyvää joulun alusaikaa kaikille tasapuolisesti!
Se se vasta surullista on, että joku nainen on alentunut roikkumaan varatussa miehessä.
Luuseripettäjä valehtelee ja näyttelee molempiin suuntiin .
Meidän suvussa ja ystäväpiirissä ei kunnioiteta pettäjiä eikä toisten parisuhteisiin sekoilijoita. Säälittäviä ja onnettomia ihmisiä!
Olet oikeassa. Ja on aivan mahdotonta sanoa kumpi oli ensin "muna vai kana". Yleensä uskottomuus mahdollistuu herkimmin tilanteissa, joissa kumpikin osapuoli on sille altis. Syitä on monia. Ei ole vain pettäjän "vika", jos hän lupailee toiselle eroa ja yhtistä elämää. On toki myös tämän toisen vastuulla ymmärtää, että hän on tekemisissä varatun kanssa. Kuitenkin useimmat ihmiset ovat perusluonteeltaan rehellisiä ja eivät silloin kysenalaista toistenkaan rehellisyyttä. Pari rakastuu, ukkomies sanoo olevansa eroamassa, ja toinen uskoo. Voiko häntä syyttää siitä? todennäköisesti useimmat ukkomiehetkin oikeasti uskovat ja ainakin toivovat, että pystyvät eroamaan. Harva pettää "huvikseen". useimmiten on jotain paljon pielessä, tai ainakin jotain merkittävää puuttuu. Mutta sen jälkeen, kun tällaiselta rehelliseltä ja empaattiselta ihmiseltä vedetään matto jalkojen alta, kun pettäjä ei eroakaan, on tämä toinen ihminen todennäköisesti pitkän aikaa hyvin rikki. Hän tietää, että pitäisi repäistä itsensä irti hajoittavasta suhteesta, mutta energiasyöppö ukkomies on vienyt voimat. Tämän vuoksi varmaan sen ukkomiehen avioliittokaan ei pääty, koska hän on vienyt energian myös vaimoltaan.
Se on surullista.
Voisiko tällainen energiasyöppömies kärsiä itse jostakin ongelmasta, esim. mielenterveysongelmasta tai muusta sellaisesta häiriöstä, erityisesti tilanteessa, jossa hakee aina syytä toisesta? Voisiko olla, että tuolloin kaikki pettäjämiehen naiset ovat ikäänkuin uhreja?
Persoonallisuushäiriö on ehkä liian vahvasti käytetty, joillain on varmasti niin, mutta useimmilla vain erilaisia käsittelemättä jääneitä elämänkriisejä ja kyvyttömyyttä löytää keinoja käsitellä asioita elämässään. Mutta usein tällaiset pettäjämiesten naiset ovat uhreja, sekä puoliso että ne kakkoset. He ovat usein itse rehellisiä ja muut huomioon ottavia, ja uskovat siksi toisen vilpittömyyteen vaikka näin ei olisikaan. Jos taas kakkonen on itsekin peluri, hän ei usko petturin olevan vilpitöön, koska pelaa itsekin ja tietää, mihin ihmiset ovat kykeneviä pahimmillaan. Siis jotkut, eivät tietenkään kaikki.
Kun tällaisen petturin pistää katsomaan peiliin ja hänele vaikka sanoo, että "en olisi eronnut omasta miehestäni, jos et olisi itsekin sanonut minulle, että aiot erota", tällainen ihminen lähes suuttuu. Hän ei kestää pahaa oloa tooisissa eikä itsessään. Hän ei kestä itsessään olevan mitään pahaa tai väärää. Hän ei voi hyväksyä itsessään piirteitä satuttaa muita. Ei, hänhän tahtoo vain hyväää kaikille, rakastaa ja saada vastarakkautta. Tällainen ihminen muuttuu vasta kun hän myöntää tehneensä väärin.
Kyllävaimo itselleen aina selityksen löytää: "Tunnen vain mieheni ja taustansa niin hyvin, että hänen mielenterveytensä vuoksi haluan jatkaa tämän kerran..." -Oi omaa säälittävää kultsimuruasi. Kyllä kannattaa jäädä nyt petturia kotiin hoivaamaan, ettei vaan raasun mielenterveys mene sen vuoksi, että petetty vaimo ottaisi eron!
Hyvin usein petetty antaa ensimmäisen kerran anteeksi. Näin toimii inhimillinen ihminen. On avioliittoja, jotka ovat tästä syystä pelastuneet, parhaimmat muuttuneet jopa aiempaa paremmiksi. Aika näyttää. Paljon on kiinni siitä, kuinka pettäjä käyttäytyy. Eräät puolisoitaan rakastavat osaavat muuttua, mikä kyky jokaisella ihmisellä on. Ivaajille toteaisin, että pilkkanne kertoo omasta katkeruudestanne ja vajavaisuudestanne.
Olet aivan oikeassa. Kun toista rakastaa, ei heitä suhdetta pois noin vain. Haluaa ymmärtää toista, myös virheet. Empaattinen ihminen osaa antaa toisen tilaisuuden, koska uskoo ihmisten kykyyn oppia ja kasvaa. Mutta pettäjällä on avaimet käsissään. Vaikka puoliso antaisi anteeksi ja uskoisi muutokseen, jos pettäjä ei usko, ei halua, ei rakasta enää, muutosta ei tapahdu, vaikka ei ehkä irrottautummistakaan hänen taholtaan. Ja siksi usein ollaankin siinä epäreilussa tilanteessa, että sillä petetyllä puolisolla, joka edelleen rakastaa miestään, joka ei kunnioita häntä ja heidän suhdettaan, pitäisi olla kanttia erota. Miksi hänellä, joka vielä haluaisi jatkaa?? Miksi se pettäjä ei eroa? Se, joka ei enää rakasta eikä kunnioita?!
Nimimerkille HAH!
Olet ilkeä ihminen, mutta kakkosena epävarmuus sekä myös syyllisyys toisten suhteeseen sekaantumisesta muuttaa ilkeäksi.
Nyt on joulu tulossa ja kakkosten ahdistus alkaa...
Voihan siitä saada kierolle mielelleen jotain tyydytystä, kun täällä petetylle ilkeilee.
Näyttää myös viikonloput olevan kakkosten "etsikkoaikaa"!
En ole kakkonen. Olin joskus petetty vaimmo, jjoka uskoi aivan liian kauan miehensä satuihin.
Joulu, kuten muutkin juhlapyhät, myös viikonloput, aiheuttavat toki ahdistusta kakkosille. Ainakin niille, joilla on tunteita miestä kohtaan, ja jotka toivovat ennemmän kuin rinnakkaissuhdetta. Mutta onko se sen helpompaa petetyille vaimoillekaan? Katsovat kotona henkisesti poissaolevaa miestään ja miettivät, miettiikö hän jatkuvasti sitä kakkosta.
niin surullista, noin se lähes aina menee. Vaimo uskoo taas, sivusuhde jatkuu yhä, taas petytään ja taas on se viimeinen kerta.
Miten on mahdotonta uskoa että uskottomuudesta ja salasuhteesta voi selvitä kuitenkin yhdessä?
Kun käydään läpi pitkää parisuhdetta ja tunteita on vielä toisiaan kohtaan, tämä on se mitä kakkoset pelkää kaikkein eniten, tunteita.
Nyt viiden vuoden jälkeen voin jo sanoa varovaisesti että onnistuminen on erittäin lähellä.
Ei ole ollut mitään mikä rikkoisi tunteeni toista kohtaan.
Ja on se kakkonenkin jo uudessa parisuhteessa.
Ja suhde toiseen kesti puolitoista vuotta, itse kärytys, eli kertominen suoraan puolisolle.
Hyvä kysymys piparitalolta. Yhdessä, se on se salasana, jolla siitä selviytyy. Kymmeniä vuosia kestäneessä liitossa täytyy olla tunteita mukana, ei sitä hetken kiimaa ja himoa, joka kakkosen kanssa on, joka haihtuu, vaan jotain syvempää yhdessä pysymisen tunnetta. Jokaiseen parisuhteeseen vaan tulee se arki sen alun kiiman jälkeen.
Ihan varmasti on mahdollista selvitä uskottomuudesta ja rinnakkaissuhteesta, mutta todellakin vain yhdessä, vain jos molemmat sitä haluavat.
Liian usein sitä kuitenkin saa nähdä, miten petetty jaksaa uskoa sen yhteisen tahdon ja tuunteen vielä löytävän miehenkin puolelta, kun sitä kerran on vielä itsellä jäljellä. Huolimatta siitä, että käryn jälkeenkin mies edelleen jatkaa suhdetta toiseen naiseen. Silti petetyksi tulleet vaimot uskovat, että mies rakastaa heitä edelleen, koska ei eroakaan, vaikkajatkaakin suhdetta toiseen. Petetyt vaimot uskovat itse siihen, että se riittää heille, kunhan mies ei vain eroa. Ja ehkä mies jollain pitkän suhteen kiintymyksen ja yhteenkasvamisen tasolla vielä rakastaakin, mutta onko rakkkaus sitten kuitenkaan se liiton kulmakivi? Pitäisikö sen kuitenkin olla luottamus ja kunnioittaminen? Jos toinen aina vain jatkaa salasuhdetta, hän ei kunnioita puolisoaan. Eikä luottamuksesta voi enää puhuakaan.
Yhdessä - mutta entä jos ollaankin erikseen yhdessä? Asutaan saman katon alla, mutta jo pitkään ollaan eletty erillistä elämää. Tai ainakin mies on elänyt. Vaimo mahdollistaa sen hänelle. Vaimo hoitaa kodin ja lapset, kutsuu suvun koolle jouluna ja syntymäpäivinä. Mies pettää menemään, vaimo ei jaksa välittää.
Surullisinta on, että tämän suhteen osapuolet eivät ole onnellisia. he ovat vain tottuneet tuohon. heidän lapsensa eivät ole onnellisia, mutta he esittävät sitä, koska eivät tahdo tuottaa vanhemmilleen enää lisää surua. Ja samalla tuuo uskoton osapuoli aiheuttaa surua vielä kakkosen ja hänen perheensä taholla, kertomallla tulevasta erostaan ja huonosta avioliitostaan, jonka vuoksi kakkonen uskoo miehen olevan tosissaan. Kuka nyt hyvästä liitosta lähtisi pettämään?!
Ehdit kirjoittaa juuri saman, mitä itse ajattelin. Mun mielestä parisuhteen ehdoton edellytys on luottamus, toisen kunnioittaminen ja vasta sitten tulee rakkaus. Olen lähipiirissä joutunut seuraamaan tilannetta, jossa mies petti monesti vuosien ajan. Vaimo nyt uskoo miehen muuttuneen, heidän elämänsä on onnellista, mies rakastaa vain häntä ja on hänen luottamuksensa arvoinen. Koska näin he ovat yhdessä sopineet. Mutta lieneekö kuitenkaan kysynyt, mitä mies oikeasti haluaa?
Tosiasiassa mies juoksee koko ajan vieraissa. Vaimolle vakuuttaa, että vain häntä rakastaa, muita naisia ei enää ole eikä tule. Taitavasti on oppinut jälkensä vuosien varrella peittämään. Vaimo kunnioittaa miestään, kehuu kuinka mies on muuttunut ja aivan varmasti ei häntä enää pettäisi. Mikä saa ihmisen sulkemaan silmänsä tosiasioilta? Rakkaus? Järjetöntä rakkautta mun mielestä tuollainen.
En ole se kakkonen, jonka kanssa mies pettää. Olen miehen vaimon sisko. Sisko, jolle mies on myös käynyt ehdottelemaan kaikenlaista. Mikä alensi hänet mun silmissäni suorastaan limaläjäksi, hyi. Mä en vaan jaksa ymmärtää, miksi sisko ei taas tajua, mitä miehellä on menossa. Merkit ovat ulkopuolisen silmin aivan selvät, jälleen kerran. Olen ajatellut, että sisko haluaa pitää kiinni saavutetuista etuuksista; ulkomaanmatkoista, omakotitalosta, hienoista autoista, runsaista lahjoista, joita mies hänelle tuo yms. Raskasta seurata sivusta, miten toisella kuluu elämä hukkaan pettävän miehen rinnalla.
Sellanen lähtee hyvästäkin liitosta pettämään joka tarvitsee itsetunnon pönkitystä ja hyväksyntää ulkopuolelta. Se pönkittäjä on se kakkonen olkoon mies tai nainen. Ihminen joka ei halua kohdata itseään ja pelkää avointa olemista yhden kanssa sellaisena kuin on, tarvitsee aina sivusuhteen tunteakseen itsensä erityiseksi. Hän voi tarvita montakin sivusuhdetta koska yhden olemassaolo ei riitä vaikka tuo yksi olisi kuinka täydellinen. Enempää et voi tehdä kuin parhaasi mutta jos se ei riitä toiselle niin se ei ole enään sinusta kiinni. Mies voi kokea tarvitsevansa enemmän kuin voit antaa. Mies voi tarvita vaimoa silti ihan yhtä paljon kuin niitä rakastajattariaan. Jokaisen rooli on miehelle tärkeä ja mies kokee jokaisen luona saavansa jotakin mutta yksi ei riitä antamaan kaikkea. Pettäjä voisi kyllä korvata kakkosensa vaikka jollain harrastuksella josta saisi samoja fiboja mutta ei tajua edes etsiä sitä kun helpommin saa ne fiilikset jonkun toisen ihmisen kautta.
Mutta millaiselle vaimolle riittää tällainen mies??
Helppiä-
pettäjä korvaa vaimonsa kakkosella ja kakkosen vaikka harrastuksella. Minulle mies kertoi että tarvitsee jotain muutakin kuin vaimonsa tai ero tulee joka tapauksessa.
ja millaiselle kakkoselle riittää tälläinen mies?
Niin. Minunkin pettäjämieheni kertoi ennen käryä kovasti halustaan elää omaa elämää, ja elikin sitä minusta välittämättä, Lopulta paljastui että se oma elämä oli viinaa ja vieraita naisia, mitään muuta harrastusta se ei sisältänyt. Kakkosen kanssa hänen suhteensa ei ollut kunmmoinenkaan. Viikonloppuna kaljakassin kanssa kakkosen luo,jossa Viagran voimin jaksoi.
On vaimoja joille riittää vähempikin. Moni vaimo tyytyy uraputkiohjukseen joka ei ole koskaan kotona ja moni tyytyy mieheen joka ei välttämättä petä eikä puhu mitään silti vaimon kanssa eikä tee mitään muutakaan vaimon kanssa. Kuka on sanonut että pettävä mies antaisi vähemmän vaimolle kuin sellainen mies joka ei petä ? Jos joku vaimo kokee saavansa tarpeeksi niin sehän on hänelle sitten riittävää vaikka se ei sinulle olisikaan. Näyttää siltä että moni kakkonen haluaa jo toisaalle varatun miehen ja se on myös vähään tyytymistä vai onko? Kakkonen kokee saavansa kuitenkin tarpeeksi kun pitää sitä suhdetta yllä omasta tahdostaan. Vaimollahan voi olla ihan sama juttu. Kakkosesta on hienoa saada sitä huomiota mitä saa mutta ei välitä pyykin pesusta eikä yhteisestä arjesta. Jos vaimosta on hienoa jakaa yhteinen arki niin se ei ole yhtään vähempi arvoinen halu minun mielestäni.
Olet aivan oikeassa! Vaikka tämä palsta tuntuu olevan täynnä vähemmän rakentavaa keskustelua, tuossa on pointtinsa. Jokainen tekee itse valinnan siitä, mikä itselle riittää ja miten antaa itseään kohdella.
Tuo herätti minussa ahaa-elämyksen siitä, miten epäreiluulta tuntuu, kun on itse rakastunut ukkommieheen, jonka kanssa kaikki tuntuu natsaavan ja uskoin hänen olevan se, jonka kanssa lopulta elämäni jaan. Hän tietenkin puhuu minulle samoin, ja että aikoo erota plaa plaa plaa...Nyt alan kuitenkinn ymmärtää, että hän varmasti nauttii ajasta kanssani ja ehkä rakastaakin minua, mutta sekä hänelle että hänen vaimolleen riittää vähempi kuin minulle.Epäreilua, mutta niinhän elämä on.
Kamalaa tajuta miten monessa perheessä joulu on perseestä. Sen siitä saa, kun lähtee petturin tielle. Itse olen viisastunut sen verran, että olen jättänyt sellaisen elämän taakseni. Nyt valmistan joulua perheelleni ja sukumme vanhuksilla onnellisena. Mies saa viettää joulunsa matkoilla kakkosen kanssa. Se on hänelle oikein, sillä hän vihaa matkailua. Jännittää vain, onnistunko nostamaan vanhuksien mieltä, sillä heidän on kohdattava puuttuva perheen pää, joka on lähinnä se pää, mikä jalkojen välistä riippuu.
Tuo toisen kanssa vehtaaminen vie ilon elämästä. Olen iloinen, etten minä ole se joka tuhosi tämän perheen. On jotain mitä kakkonen ei voi ikinä korvata. Se on ehjä ja terve side perheeseen ja sukuun. Kummallista on, ettei sitä osaa arvostaa ennen kuin sen menettää. Ja minulla on arvot. En ikinä voisi ryöstää mieheltä hänen omaansa.
Se energia mikä on mennyt salasuhteen ylläpitämiseen voi todellakin olla kääntynyt oman puolison kanssa vietettävän ajan käyttämiseen.
Tärkeintä on että molemmat sitoutuvat "uuden alun" ylläpitoon.
Minulla menevät lauseet; "kyllä se suhde jatkuu vieläkin ja kerran pettäjä aina pettäjä" täysin kakkosten mietelauseiksi.
Meillä pettäjä alkoi itse puhua suhteesta toiseen ja siitä alkoi avioliittomme uusi kappale.
Käytiin läpi koko historia, toiveet, unelmat ja haaveet huomataksemme että kuitenkin oli tahtoa ja tunnetta olla yhdessä.
Rehellisiä vastauksia kysymyksiin joita pystyi päiväkirjamerkinnöistä tarkistamaan.
Joillakin onnistaa toisilla ei.
Itse elän kakkosena ja kamppailen hyvin ristiriitaisten fiiliksien kanssa. Olen monta kertaa kysynyt mieheltä, että miksi hän ei nyt ala panostaa avioliittoonsa, jos kerran vaimo haluaa edelleen jatkaa?! Mies sanoo, että kun hän ei halua. Että hän miettii vain, miten saisi kerättyä rohkeutta erota. Että he eivät puhu enää asioista; toinen ei kysy ja toinen ei kerro. Ei siis yhteisiä unelmia, ei yhteisiä tooiveita eikä yhteistä tahtotilaa - vain yhteinen menneisyys, yhteiset lapset ja yhteinen asuntolaina.
Just just, uskot?
En, ainakaan varauksetta. Siksi ristiriita.
Siinäpä se kysyt ja kysyt, siihen kariutui lopulta meidän tarinamme.
Jos kerran vaimo vaan haluaa jatkaa, mies ei.
Yhteiset menneisyydessä olevat ne painaa kuitenkin enemmän vaikka kuinka rakastaisi sinua.
Ei kannata tuohon uskoa tottakai mies haluaa olla edelleen kotonaan, ei pidä sinua aivan täysin luotettavana koska olet varatun kanssa suhteessa.
"ei pidä sinua aivan täysin luotettavana koska olet varatun kanssa suhteessa."
Tuo taas on sitä, mihin vaimot haluavat tukeutua. Jotta mies voisi ajatella noin, hänen pitäisi ensin pystyä myöntämään itselleen tekevänsä väärin, kun pettää vaimoaan ja roikuttaa kakkosta löysässä hirressä. Mutta ei mies sitä tee. Ei ole siihen selkärankaa.
Ja toisaalta, ihan rehellisesti, onko sillä oikeasti mitään väliä pitääkö mies kakkosta luotettavana vai ei, jos kuitenkin vuosia pettää vaimoaan?! Eikö vaimon luulisi jo siitä tajuavan, että vaikka mies ei haluaisikaan loppu elämäänsä tämän kakkosen kanssa viettää, ei hän kyllä vaimoaankaan kuunioita, kun noin toimii?!
No minut lempattiin juuri noilla sanoilla, en ole luotettava kun voin olla varatun kanssa suhteessa.
Enkä voi sanoa miehen ajattelusta mitään enää, niin vaan oli koto tärkeämpi kuitenkin.
Suhde kaatui juuri kyselyihin ja vaatimuksiin.
Ons pettäjä-ex myös osoitti halveksuntaa kakkosta kohtaan, joka otti ukkomiehen avosylin kotiinsa vaikka humalassa keskellä yötä. Pistin puheet poikki, sillä tottakai ymmärsin, että naisparka oli rakastunut. Mies toimi minua kohtaan ihan yhtä julmasti.
Taitaa olla uusittu versio" rakkaudesta sinuun". Vain vähän muutoksia. Voi sinua.
Etsi vapaa mies. Säälittävä kertomus, joka jahtaa toisen miestä. HYI !
Sitä ole aina ihmetellyt että miksei se pettäjä ota eroa, eikä kerro toiselle suhteesta?
Miksi vedättää puolisoaan jopa vuosia salaten suhteen.
Onko niin ettei se uusi olekaan niin hyvä että ottaisi eron, vai tulisiko ero ottaa ja sitten vasta antaa ilmi että on ollut suhde, näyttäisi tyylikkäämmältä.
Ja voihan olla niinkin että kakkonen suuttuu jos puolisolle mennään sanomaa hänen olevan osa eroa.
Tai sitten kertoman jälkeen alkaakin oma liitto näyttää normaalilta ja salasuhteesta häviää jännitys.
Tuohon on varmasti ihan hirveästi erilaisia syitä. Joku ei ole varma siitä mitä tahtoo, joku toinen ei haluaisi kertomalla pahoittaa puolisonsa mieltä, joku haluaa olla aivan varma siitä, että uusi suhde kestää ennen kuin ottaa ratkaisevat askeleet, joku taas haluaa pitää sekä vaimon että rakastajattaren...
Varmaa on kuitenkin se, että vaikka jo tietäisi oman liittonsa olevan loppu ja vaikka rakastaisi tuota toista, tuntematon tulevaisuus pelottaa aina. Jotkut eivät pääse sen pelon ylitse koskaan vaan jäävät silti siihen liittoonsa, jossa eivät näe mahdollisuuksia. Oma suhteeni ukkomieheen päättyi aikanaan juuri tuon vuoksi.
Kyllä kai se niin on, että jos on käynyt salaa nuolaisemassa vierasta, jo omatunto pitää huolen siitä että elo oman perheen kanssa kamalaa. Syyllisyys painaa normaalia ihmistä varmasti ja silloin ei enää pysty puolison kanssa läheisyyteen eikä oikein seksiinkään. Se on se syyllisyys joka tämän tekee ei suinkaan se että tuo slainen olisi yhtään parempi, se on vain niin jännittävää ja siinä kihelmöi jännitys eikä mikään muu.
Kun sitten olet eronnut ja saat vapaasti oleskella tämän slasuhteen kanssa, alkaa se salaisuuden jäänitys katoamaan ja samalla huomaa tehneensä aika usein oikein emämunauksen elämässään. Siinä sitä sitten onkin miettimistä ja valheiden keksimistä, jotta edes jotenkin saisi mielessään omaa arvoaan nostetuksi.
Suuri vaara on tehdä lisää näitä elämän suuria munauksia, joista voi joutua maksamaan varsin kalliita hintoja.
Elämä hajoaa kokonaan, ei ole ystäviä eikä rauhaa oikein missään ja tässä tilanteessa yleensä taloudellinen romahduskin on tullut, rahaakaan ei ole oikein mihinkään, laskut kulkevat voudin kautta eli alkaa olla kaikki menetetty.
Vouti kun nimen saa kerrankin merkittyä, silloin alkaakin oikea elämän selibaatti, et saa enää luottokortteja, et oikein puhelintakaan saatikka minkäänlaista luottoa ja vaikkasaisit maksettua, menee vuosia ennenkuin nimesi puhdistuu ja kuitenkin näkyy joissakin vielä pitkään merkinnällä huono asioiden hoito.
Kannattaisiko pitää se selibaatti seksistä mielessä jo aikaismmin, silloin jäisi sentään tuo elämisen mahdollisuus ja ehkä jonkinlainen seksielämäkin.
Himojen hausta ei hyvää seuraa, se tuhoaa ihmisen.
Tuo alkaa olla jo aiikansa elänyt legenda, että himojen perässä mennään. Yhdenillan juttu ehkä, mutta kuukausien tai vuosien rinnakkaissuhteissa ei ole kysymys tästä. Kyllä sen seksin ja tyydytyksen saa helpommallakin, eikä tarvitse omaa puolisoa satuttaa.
Kun peiliin katsoisi, ymmärtäisi,että jos puoliso pettää, hän ei kunnioita teidän liittoanne, ja silloin on avioliitolta pohja poissa. Ja se harvoin palaa, koska pettäjä hakee jotain sellaista, jota ei liitosta usko enää saavansa.
Se, että maalaat kuvia piikkisestä, köyhästä tulevaisuudesta tyyliin luottotiedot iäksi menneet, niin eipä se nyt useinkaan noin ole. Moni eroaa,suurin osa selviää erinomaisesti.
Minäkin selvisin, vaikka liian pitkään minäkin petturin satuihin uskoin.
Tuon edellisen alleviivaan!
Isäni rakastui nuorempaan naiseen ja äiti otti hänestä eron salasuhteen paljastuttua.
Uusi suhde kesti 10v ja päättyi isäni vakavaan sairastumiseen.
Siis avoliitto kesti niin kauan kuin rahaa tuli ovista ja ikkunoista.
Elämänsä viimeiset vuodet isäni eli katuen pettämistään ja kuoli surullisena yksinäisenä miehenä.
Viestini oli vastaus "himot tuhoavat" .
Mies yrittää nyt kaikkensa ja näyttää sen myös vaimolle. Annettakoon tämä mahdollisuus vielä.
Se mitään yritä. Makaa sohvalla poissaolevana netissä surffaillen ja odottaa, että tulisi maanantai ja pääsisi sen toisen naisen luo. Sen, josta hän ei puhu enkä minä kysy. Jouluvalmistelut on mun harteillani. Ei hän kuulema ehdi auttaa, kun on niin paljon töitä. Pelko on kova, että joulun jälkeen mies sanoo haluavansa erota. Ehkä se olisi minullekin helpotus. Mene ja tiedä. Kun on vain yhden miehen kanssa elämänsä aikana ollut, sen saman kanssa kolmekymmentä vuotta, vaikeaa se on ajatella olevansa jonkun toisen kanssa. Vaikka tuo tuossa on ollut jo henkisesti poissa todella pitkään.
Ei ole siis helppoa sillä vaimollakaan kotona, eikä puhettakaan, että mies olisi jotenkin erityisen hellä tai läsnä.
Niin täälläkin joulu pelottaa. Meilla mies muuttui ensin poissaolevaksi ja ärtyisäksi, syytti työpaineita. Jossain vaiheessa sain selville pitkän suhteen toiseen. Puhuttiin erosta mutta lasten takia asiat jäivät ennalleen. Nyt mies kulkee korvat luimussa, poikkeaa työasioille, salaa puhelintaan eli selvästi toisen naisen luona käy yhä. Mies ei enää tunnu läheiseltä, luulen että on rakastunut toisen. Pelkään että jouluna vasta paha olo iskeekin kun näen miten mies kärvistelee ikävissään. Menisi mieluummin kokonaan sen toisen luokse mutta taitaa olla niin saamaton nahjus ettei uskalla liikahtaa suuntaan ei toiseen.
Mun silmissä kakkosilla ei ole MITÄÄN arvoa!!!
Rakkaudesta minäkin sen tein, pistin välit kokonaan poikki. Totesin, että se on parasta mitä pettäjälle voisi tapahtua. Vain silloin hän joutuu vastaamaan itse itselleen omien tekojensa seurauksista. On kova koulu menettää erittäin tärkeä ihminen elämässään, mutta kenties paras tuolle pettäjälle, kaikista huonoista vaihtoehdoista, sillä yhtään hyvää ratkaisua minulla ei ollut.
Monesti muuten se traditioista (tutusta ja turvallisesta) kiinni pitävä on se mies itse. Ehkä hän jännityksen lisäksi tarvitsee jotain varmaa, luotettavaa, turvallista ja pysyvää?
Tietysti se on väärin muita kohtaan, mutta pettäjä ajattelee ensisijaisesti itseään. Tietenkin hän saattaa kuvitella suojelevansa perhettäänkin, mutta se on itsepetosta.
Totta. Ja ainakin mä alan olla jo väsynyt miettimään, että miksi se mies kuitenkin pitää niin kovasti kiinni siitä kakkosesta.
älä edes yritä ap esittää parempaa ku mitä olet.Sähän kai tiedät mikä olet!
Rakkaudesta sen tein ja lopetin . Ja huomasin että
Ukkomies etsi uuden 2 itselleen. Nyt naimisissa edelleen bili ei kulemma toimi ehkä se syy että koskaan ei uskaltanut uudelle naiselle lähteä .
Ja sinäkö oot kunnon ihminen nimim. et silleen? Ilkeältä vaikutat, enpä ihmettele, jos sua on petetty.
Jokainen tietty itse päättää mitä elämällään tekee. Sitä ei kylläkään voi yksin päättää, kenen kanssa ryhtyy suhteeseen. Ryhtyykö suhteeseen varatun vai vapaan kanssa.
Rakastat ukkomiestä. Miksi? Luuletko, että mies valehtelee sinulle vähemmän kuin vaimolleen? Oletko varma, ettei oma menneisyytesi ole pelissä pahoin mukana? Ensivaikutelma miehestä on vienyt sinut mennessään, rakastat sitä mielikuvaasi miehestä, et miestä itseään? Jotain tällaista on oltavakin mukana, sillä harva ryhtyy edes tapailemaan varattua, jos olisi selvillä millainen henkilö on kyseessä. Rinnakkaissuhteessa feikkaaminen onnistuu ja luonnistuu paljon paremmin kuin oikeassa parisuhteessa.
Entä voisiko sinun rakkaus mieheen olla oman putkinäkösi varassa? Rakkaus, rakkaus, rakkaus... niin ihanaa olla rakastunut. Mutta eikö rakkauteen kuulu luottamus, puolin ja toisin? Jos on rakastunut varattuun, voi luottaa vain puolin, muttei toisin :).
Miehille kakkonen merkitsee useinmiten "tuulettumista", "relaamista" tai yksinkertaisesti vastuun pakenemista. Minusta niillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Ei vaimoon, eikä kakkoseen.
Miehille kakkonen on vastuun pakenemista. Tuo on hyvin sanottu.
Mistä sen loppujen lopuksi voi varmasti tietää, jos noin ajattelee? Tunteet ovat tunteita ja ne syntyvät aina jostain. Itse uskon siihen, että jos toinen sanoo rakastavansa,hän rakastaa. Itse tunnen rakastavani. Sitä en kyseenalaista. Eikä kyse ole siitä, että "on ihanaa olla rakastunut". Sen verran on kaikkea sekaan mahtunut, että hatarampi ihastuminen olisi jo haihtunut.
Luottamus puolin ja toisin - niin, hän voi luottaa minuun täysin, minäkin lähes sataprosenttisesti häneen. Mutta en täysin, siinä olet oikeassa. En tiedä, miten paljon hän todellisuudessa valehtelee minulle, varmasti ainakin värittää totuutta. Kaikkein ahdistunein hän on kuitenkin silloin, kun alan ottaa etäisyyttä, kuten nyt. Kertoo lukuisin eri tavoin rakastavansa, että kaipaa, että tarvitsee minua.Pyytää, että luottaisin häneen. Miksi?
"Itse uskon siihen, että jos toinen sanoo rakastavansa,hän rakastaa."
Minä taas luotan siihen, että rakkautta voi osoittaa toiselle vain teoin. Kun osoittaa toiselle rakkautta tekojen kautta, rakkauden kohde sekä tuntee että tietää olevansa rakastettu. Ehkä hyvinkin kauan ennen rakkaudentunnustusta sanoin.
"Kaikkein ahdistunein hän on kuitenkin silloin, kun alan ottaa etäisyyttä, kuten nyt. Kertoo lukuisin eri tavoin rakastavansa, että kaipaa, että tarvitsee minua.Pyytää, että luottaisin häneen. Miksi?"
Mies sanoo rakastavansa ja kaipaavansa sinua, koska tarvitsee sinua. Mies pyytää sinua luottamaan häneen, koska tarvitsee sinua. Tai oikeastaan mies ei tarvitse juuri sinua, vaan ketätahansa toista, joka ryhtyisi hänen kanssaan suhteeseen. Mies kuullostaa riippuvaiselta ja tarvitsee aina jonkun huolehtimaan itsestään. Mies on alkanut huomata ettei vaimo halua (tai jaksa) enää huolehtia hänestä. Ainakaan tarpeeksi. Siksi hän ahdistuu liitossaan ja etsii kiihkeästi uutta kohdetta johon takertua. Koska suurin osa ihmisistä antaisi heti lähtöpassit ihmiselle, joka sanoo "tarvitsen sinua hoitamaan minua, takertuakseni sinuun", täytyy sanoa ja vakuuttaa "rakastan sinua" mahdollisimman uskottavasti.
Normaalissa suhteessa (jota rinnakkaissuhde ei koskaan ole) luottamus tulee vähitellen. Siinä ei pidä kuunnella mitään muuta kuin omia "sensoreita" ja vetää kumppanin teoista ja toimista omia johtopäätöksiä. Luottamus syntyy siitä, että arvostaa toisen tekoja. Luottamus ei synny pyytämisestä, ei kerjäämisestä.
"Mistä sen loppujen lopuksi voi varmasti tietää, jos noin ajattelee? Tunteet ovat tunteita ja ne syntyvät aina jostain."
Täytyy tarkkailla ja eritellä omia tunteita. Niiden kautta oppii paljon itsensä lisäksi myös toisista. Tunteet ovat tosiaan tunteita. Niitä tulee ja niitä menee. Aina on muistettava pitää mielessä, ettei parisuhde toimi pelkkien tunteiden varassa alkuunkaan. Mukaan on otettava JÄRKI ja tahto. Ei myöskään ole pahitteeksi miettiä mitä itse suhteelta odottaa. Millainen kumppani juuri itselle sopii.
"Jokainen tietty itse päättää mitä elämällään tekee. Sitä ei kylläkään voi yksin päättää, kenen kanssa ryhtyy suhteeseen. Ryhtyykö suhteeseen varatun vai vapaan kanssa. "
MITÄ HELVETTIÄ?! Miten niin ei itse päätä, ryhtyykö suhteeseen varatun kanssa vai ei?! Kuka sen sitten päättää, jos et sinä itse?!
Kyllähän asia on niin, että VAIN SINÄ voit päättää omalta osaltasi kenen kanssa ryhdyt suhteeseen, mutta se toinen osapuoli voi päättää myös olla ryhtymättä... NAURETTAVAA P*SKAA VÄITTÄÄ ETTET MUKA ITSE PÄÄTÄ JA OLE VASTUUSSA OMASTA PETTÄMISSUHTEESTASI!
Tuossa kirjoitettiin
"Jokainen tietty itse päättää mitä elämällään tekee. Sitä ei kylläkään voi yksin päättää, kenen kanssa ryhtyy suhteeseen."
Sinä kirjoitit:
"VAIN SINÄ voit päättää omalta osaltasi kenen kanssa ryhdyt suhteeseen, mutta se toinen osapuoli voi päättää myös olla ryhtymättä"
Ihan sama asia siis. Kumpainenkin voi omalta osaltaan päättää ryhtyykö suhteeseen. Suhteeseen ei voi ryhtyä, jos toinen osapuoli päättää olla ryhtymättä.
Tuossa lainauksessa alkuperäinen kirjottaja viittaa siihen, ettei muka ole ollenkaan omissa käsissä alottaako suhteen varatun kanssa vai ei.... onko naiset muka tosissaan "vain lastuja laineilla" (vailla omaa tahtoa), joita sitten nää petturimiehet vie ihan miten vaan?
*huutonaurua* Voiko naiset olla oikeasti näin idiootteja ja itseään arvostamattomia?! Mitä helvettiä ne oikein itkee jonku jo nykyistä akkaansa pettävän luuserin perään?! Luuleeko ne ihan tosissaan olevansa jotenkin niin täydellisiä, ettei tuo samainen luuseri petä myös heitä?! Valitettava tosiasia on se, että meitä miehiä on kahden laisia: TOISET PETTÄÄ SEKÄ NYKYISTÄ, ETTÄ TULEVIA, AINA ja toiset taas kykenee säilyttämään luottamuksen ja kunnioituksen parisuhteessa. Nuo pettäjäluuserit on just niitä idiootteja, jotka vielä kehuskelee panoillaan kavereille, puolitutuille baarissa, työkavereille saunailloissa jne.... ja luulee reppanat saavansa muilta miehiltä jotain ihailua rehentelyille :D :D :D
Jos nainen arvostaa ollenkaan itseään, se antaa lähtöpassit tuommoselle luuserille saman tien. Näin tekee ainakin itseään arvostava mies, vain itsetunnottomat luuserit jää katselemaan jotain pettäjävosua ja juomaan loppuikänsä sen aiheuttamaan vitutukseen...
Miesnäkökulmalle pisteet! Mutta kun nää reppanat kehuskelee kavereilleen, niin mikä siinä sitten on, kun kaverit ei osoita sille reppanalle, että väärin olet tehnyt, häviä siitä kehumasta panojas? Vai onko niin, että reppana onkin väärässä seurassa ja kaverit pistääkin sitä halvalla ja yllyttäen saavat reppanan tekemään mitä haluavat? Eli on kavereita ja kavereita, niinkö?
Ei kyllä tainnut tuo miesnäkökulma olla miehen kirjoittama. Jos oli, niin hyvin naismainen sellainen...
On muuten olemassa sellaisiakin miehiä, jotka ajattelee yläpäällä ja joilla löytyy munan lisäksi muutakin jämäkkää, nimittäin selkäranka. Oliko tuo jotenki yllätys?
Minusta Sinun pitäisi miettiä mitä todella haluat. Miksi tyytyisit varattuun mieheen, kun voit saada vapaankin? "Hyvin pidettyjä" JO eronneita miehiä on liikkeellä pilvin pimein. Puhut rakkaudesta, mutta suhteeseen tarvitaan paljon muutakin. Varattu mies on varattu mies, riippumatta siitä onko liitossa rakkautta.
Jos itse rakastuisin varattuun, miettisin miksi. Mikä minua miehessä oikein viehättäisi ja onko se totta, vai pelkkää kuvitteluani. Pysyisin kuitenkin miehestä riittävän etäällä. Tai vähintään tekisin selväksi, etten ala suhteeseen hänen kanssaan, ennenkuin ero on selvä.