No kohtalo toverit ketkä olette antaneet anteeksi niin miten kauan siinä meni?
Anteeksi antaminen
surullinen äiti
29319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kiinnostaisi minuakin!
Mieheni jäi huhtikuussa kiinni sivusuhteesta, jota oli kestänyt noin puoli vuotta. Suhde päättyi siihen ja mies halusi jatkaa minun ja perheensä kanssa. Aloitimme heti pari terapian ja keskenämme olemme myös paljon asiaa puhuneet.
Anteeksi en ole antanut, mutta ymmärrän syitä paremmin koko ajan. Uskon, että se anteeksiantokin tulee vielä ajan kanssa. Terapeuttimmekin sanoi, ettei tarvitse kiirehtiä. Hyväksy tai unohda en milloinkaan. Kaunaa ja katkeruutta en aio tuntea.
Helpottanut on jo paljon ja arki sujuu mukavasti.
Ja te uskotte että mies muuttuu. Kuitenkin kerran on jo pahaa tapahtunut suhteessa. Luottamusta ei koskaan saa täysin takaisin. Pelimiehiä? Jos on kerran sivusuhde voi olla toistekin, ja moniako sydämiä mies on särkenyt nyt, entä aiemmin elämässään? Ei ole kaunaa eikä katkeruutta todeta, että kerran pettää aina pettää. Nainen voi joskus muuttua, moni mies ei muutu.
Sen toisen naisen sydän ainakin särkyi ja elämä lopullisesti, mitä jos te olisitte siinä asemassa. Mitä jos mies olisi väittänyt olevansa vapaa. Mitä jos nainen olisi vaan rakastunut. Mies käytti (suomalainen mies yleisesti) hyväkseen toista naista, seksiin, alistamiseen mahdollisesti - koska nainen rakasti ja halusi suhteen tämän kanssa. Seksismi on huono asia. Haluatko sinä olla sellaisen miehen kanssa? Minä en. Kannattaa jutella sen toisen naisen kanssa kunnolla mitä mies on puuhaillut selän takana. Kannattaa selvittää ex naiset muutkin, mitä heillä on asiaa.
Kuinka kauan mies olisi jatkanut jos ei olisi jäänyt kiinni? Ja jos olisi yksi suhde loppunut, olisiko toinen alkanut? Kuka kohtelee naisia näin, epäkypsää, ja uskoton kaikille ihmisille maan päällä. Mitä jos olisit itse joutunut sairaalaan ja toinen suhteilee ihan muualla. Kauheaa. Jos ei hallitse omia arvojaan, kuka sitten hallitsee niitä? On eri asia olla tuttu, ystävä, kaveri jonkun kanssa, kuin pelata seläntakana kertomatta totuutta toiselle naiselle tai vaimolle. Alkulimaa hyi on päätynyt toisesta naisesta kotiinne miehen mukana ja teihin, kannattaa käydä sukupuolitautitesteissä ja papakokeessa aina. Miettikää asiaa syvemmin, mistä olikaan lopulta kyse...
Eli kannattaa ottaa selvää aina tarkemmin, mistä oli kyse. Jos kyse oli naisenkin puolelta pelkästä seksistä, eikä vain sano niin, se lieventää. Toki ei lievennnä vaimon kärsimystä, mutta sitä, ettei mies käyttänyt päälle ketään hyväkseen. Pelkkä miehen vakuuttelu "se oli pelkkää seksiä" ei riitä, jos takana on muuta.
Toinen näkökulma oli selvästi pettyneen kakkosen näkökulma!
Eikö kakkosella ollut täysin oma valinta, kaiken pettymiksenkin uhalla, alkaa suhteeseen varatun kanssa?
Eikö tässä ole enemmän kysymys hänen omasta moraalistaan ja elämänarvoistaan?
Miksi petetyn vaimon täytyisi nyt käyttää energiaansa kakkosen suruun ja murheeseen? Ei todellakaan tarvitse...
Sun logiikan mukaan sen kakkosenkaan ei tarvitse välittää vaimon tunteista ja surusta. Kaikki ajattelevat vaan omaa parastaan ja niin maailma taas pelastuu!
Jos mies valehtelee olevansa vapaa, niin eikö kakkosella ole oikeus tuntea pettymystä ja surua, kun asian todellinen tilanne paljastuu? Pitääkö hänen vaan tyytyä kohtaloonsa? Teidän petettyjen vaimojen mukaan pitää. Hänen täytyy kuolettaa tunteensa kokonaan, unohtaa mies, jatkaa elämäänsä entistä nöyrempänä eteenpäin. Vaimolle ei pidä kertoa, ettei vaimo vaan loukkaannu. Niinkö se menee sunkin mielestä?
Mulle kävi niin, että mies vonkasi ja vonkasi, tosi kauan ennenkuin lämpenin hänelle. En tuntenut miestä ennestään. Kertoi olevansa eronnut, lapsistaan puhui. Avovaimosta ei sanaakaan. Sitten kävi niin, että sänkyyn päädyttiin. Sen jälkeen hän vasta asiasta kertoi. Eikä olisi ehkä kertonut sittenkään, mutta mulla jotenkin hälytyskellot alkoi päässä soida ja kysyin, että oletkohan ihan oikeasti vapaa.
Mä hölmö nielin pettymykseni. En ottanut avovaimoon yhteyttä. Hän otti minuun. Sain kuulla kunniani. Otin kaiken paskan vastaan. En käynyt riitelemään miehestä. Mies vannoi hänelle, että suhde on loppu. Nyt muutaman vuoden jälkeen mies otti minuun uudestaan yhteyttä. Ja arvaa mitä, jos musta siltä tuntuu joskus tulevaisuudessa, niin aivan varmasti panen miehen kanssa. Surutta. Ajattelen vain itseäni. Koska ei kukaan ajattele mua eikä käytä energiaansa siihen, että mullakin on tunteet ja suru.
Pettäjät saa aikaan paljon pahaa. Te petetyt vaimot ette sitä halua tajuta, koska tekin ajattelette vain itseänne, ette haavoittunutta kakkosta. Se todellinen pahantekijä makaa teidän omassa sängyssänne. On teidän läheisin ihminen.
Sanoin miehelle viimeksi kun nähtiin, että älä vaan luule, että mä pettävän miehen kokonaan itselleni huolisin. Hulluksihan siinä tulisi, aina epäillä toista.
On kyllä niin totta, että tähän asiaan tuntuu liittyvän paljon tekopyhyyttä ja kaksinaismoraalia. Vaimojen ei tarvitse ajatella kakkosia ja heidän tunteitaan, koska eivät ne tunteet kuitenkaan ole oikeita ja aitoja, ja sitä paitsi se katala nainenhan tuli ja vei hänen miehensä. Miehelle ei voi sanoa pahaa sanaa, eikä häntä voi teosta syyttää, koska mieshän saattaisi vaikka lähteä, haluta erota, jos vaimo ei niele kaikkea mitä hän kertoo.
Voin vastaavanlaisesta kokemuksesta kertoa, että ne tunteet, jotka pettävää ja valehtelevaa ukkomiestä kohtaan syntyvät voivat olla todella syviä ja kokijalleen luonnollisesti aitoja. Valehdellaan olevansa eronnut, sitten se onkin eroamassa ja yhtäkkiä mitään ei ole edes vireillä. Se ei silti poista tunteita. Ne pitää elää ohitse, ja vaikka tunteet joskus kuolisivatkin, arvet jäävät.
Arvet jäävät. Niin pahat, että mä ainakin epäilen kaikkia miehiä, jotka mua lähestyy. Ensimmäiseksi alan tenttaamaan, että oletkos oikeasti vapaa vai vain seikkailua vailla. Siltikin epäilen, vaikka mies miten vannoisi olevansa vapaa. Vaikeuttaa todella oikean parisuhteen syntymistä mun kyynisyyteni.
Jos joku kertoo olevansa varattu, niin itsehän mä sitten päätän, menenkö hänen kanssaan pidemmälle. Enkä todellakaan ajattele muuta kuin omaa nautintoani. Katkera olen edelleen, pakko myöntää. Ehkä eniten harmittaa, että olin niin sinisilmäinen, että luotin miehen olevan vapaa. Pitkän parisuhteen päättymisen jälkeen en edes tajunnut epäillä, että joku ei olekaan sitä mitä sanoo olevansa.
Tyhmyydestä oppii. Ja kai mä joskus vielä rakastun tulenpalavasti. Toivottavasti silloin kohde on vapaa. Mä tajuan miehen avovaimoa. Heillä on pitkä suhde takanaan, lapsiakin. Ja mies on mitä miellyttävin ja mukava, varmasti hyvä isä ja avopuoliso. Pikkuinen virhe hänessä tuo, että juoksee vieraissa. Mulla vaan ei ole niin hyvää itseluottamusta, että uskoisin miehen mun takiani uskolliseksi muuttuvan.
Ei ehkä kannata jatkaa, jos tiedät toisen osapuolen olevan varattu. Loukkaat itseäsi ja varatun kanssa viettämäsi aika, ja tunteet jotka hänen kanssaan kasvavat, ovat poissa siitä ajasta ja niistä mahdollisuuksista, jonka voisit käyttää paremmin, etsimällä vapaata, rehellistä ja aitoa, fiksua suomalaista miestä. Vaikka oma mieheni petti, uskon yhä suomalaiseen rehtiin miehen, rehellisiä miehiä on paljon, tiedän, sillä tunnen monta.
Jos jäät junnaamaan huonoon suhteeseen, et anna itsellesi mahdollisuutta löytää hyvää ja aitoa. Mieluummin loppuelämä yksin kuin huonossa suhteessa. Silloin ainakin tiedät, että sinulla on ainakin mahdollisuus löytää aito rakkaus elämääsi.
Kyyniselle!
Ai koskaan et pettäjää huolisi kokonaan?
Miksi kuitenkin jatkoit, vaikka sait tietää miehen olevan varattu? Olisit voinut juosta taaksesi katsomatta, kuten itseään arvostava olisi tehnyt...
Huom! Minä en koskaan koskisi pettäjään pitkällä tikullakaan! Elämä on helpompaa, kun omaa moraalin jo peruskasvatuksessaan.
Kovia koit, myötätuntoni. Jokainen vääryyttäkokenut tekee kuten oikeaksi katsoo. Mutta jos on kusetettu niin kaikkea paskaa ei tarvitse vastaanottaa eikä sietää. Jokaisella on oikeus puolustautua itseään kohdistuvia loukkauksia vastaan, ei ehkä vastavääryydellä, mutta ainakin kertomalla päättäväisesti ja rehellisesti oman näkökulmansa ja pitämällä omasta totuudesta kiinni.
Rakastuneet eivät pane, vaan rakastelevat suurella tunteella!
Jokainen ihminen on saanut moraalikasvatuksen kotonaan. Joten hyvin tiedän, että pettäminen on väärin. Sanoinko, että jatkoin suhdetta mieheen? En ehtinyt edes totuuden kuultuani asiaa pahemmin miettiä, kun avovaimo jo otti yhteyttä minuun. Suhde siis oikeasti päättyi siihen.
Nyt kahvit miehelle olen monesti keittänyt ja pelkästään jutellut hänen kanssaan. Tiedän, mitä hän minusta haluaa. Ja jos musta joskus tulevaisuudessa siltä tuntuu, että menen hänen kanssaan sänkyyn, niin sehän on mun oma valintani. Yksinhän mä itkuni itken ja kärsin. Niinkuin te petetyt vaimot käskette tekemään.
Tiedän. En mä enää ole rakastunut häneen.
"pelkästään jutellut " kuulostaa---hmmm...selittelyltä. Oletko varma, että sinun kannattaa yhä olla yhteydessä tuollaisen ihmisen kanssa. Miksi keität kahvia yhä? Oletko pohtinut, mitä teet omalle itsekunnioituksellesi olemalla yhteydessä sinua väärin kohdelleen kanssa, ilman luottamusta häneen? Tunteet ovat vaikea asia, mutta itsetutkistelu siitä, oletko yhä kynnysmattona, olisi kenties paikallaan. En tietenkään tunne koko tilannetta, tuli vaan mieleen, että kenties hyväksikäyttösi vaan jatkuu, ja yhä vaan annat sen tapahtua.
En ole voinut koskaan ymmärtää sitä, että miksi nämä kakkoset, eronneet, petetyt ja jätetyt naiset itse sortuvat yhä uudestaan näihin varattuihin miehiin. Miehiin, joilla on jos minkälaista ongelmaa elämässään. Oikeita reppanoita!
Eikö siitä edellisestä katkerasta kokemuksesta opi mitään? Vai onko oma itsetunto poljettu niin maahan, että ei enää välitä, kunhan saa seuraa.
Ja muka se rakastuminen! Ei kukaan hetkessä rakastu ja jatko on vain itsestä kiinni.
Yksinäisyydenpelko taitaa olla suurin syy tai halu tuntea olevansa taas jollekin haluttu...
"Miksi keität kahvia yhä? Oletko pohtinut, mitä teet omalle itsekunnioituksellesi olemalla yhteydessä sinua väärin kohdelleen kanssa?"
Niin, miksi vaimot ovat yhä yhteydessä heitäväärin kohdelleisiin petturimiehiinsä??
Tuo on kyllä totta, kiitos sinulle viisaista sanoista. Mä vaan jotenkin halusin selvittää, onko mulla vielä tunteita häntä kohtaan. Ne tunteet on onneksi kuolleet. Tiedän, että saisin häneltä loistavaa seksiä milloin vain. Mutta pelkällä seksillä ei mua koukussa pidetä.
Itsekunnioitusta tai -luottamusta mulla ei ole yhtään. En kai muuten olisi antanut miehen valheiden itseäni satuttaa, olisin vaan nostanut päätä enemmän pystyyn. Mutta oppia ikä kaikki. Hyvin, hyvin varovaisesti miehiin suhtaudun. Leuka rinnassa, kohti uusia pettymyksiä!
Jokainen petetty, jokainen kakkonen valitsee itse miten toimii. Toiset haluavat olla yhteydessä ja keskustella, toiset eivät. Päätökset kannattaa tehdä omaa sydäntään kuunnellen. Jos lähtee keskustelemaan ilman omaa halua, loukkaa itseään vain lisää. Jos vääryydestä kärsinyt ihminen ei halua ajatella tai kuulla elämänsä draaman muita osapuolia, se on hänen oikeutensa ja syyttäminen on silloin kohtuutonta.
Jos tuntee halua etsiä tietoa keskustellen, siihen voi ryhtyä, toivottavasti rehellisin mielin. Petetyt ovatkin usein rehellisiä, ja uskoivat muidenkin olevan. Pettämiseen osallistuneiden kanssa keskusteluissa kannattaa huomata se, että he ovat usein ihmisiä, jotka kykenevät valehtelemaan toisille.
Kakkosilla on tunteet, niin on myös aviokumppaneilla. Rakkaustunteensa kuolettaminen on vaikea tehtävä, mutta ei mahdotonta. Jos sinua on loukattu, jos sinulle on valehdeltu ja jos todellista katumusta noista pahoista teoista sinua kohtaan ei riittävän ajan kuluessa ole näkynyt, silloin oman itsekunnioituksensa ja arvokkuutensa säilyttämisen vuoksi on paras jättää taaksensa paha ihminen, joka loukkaa sinua. Ihminen voi muuttuakin, se voi viedä aikaa. Kärsinyt vaistoaa kyllä ajanmittaan, onko väärintehneen halu muuttaa itsensä paremmaksi ihmiseksi aitoa.
Teille jotka olette tiellä kohti anteeksiantoa, toivotan onnea matkallanne, arvostan ja kunnioitan teitä. Anteeksiantoon kykenee vain hyvä ihminen.
Tuskin täysin annan ikinä anteeksi, en kuitenkaan jää asiaan rypemään. Meillä mies jäi kiinni muutaman kk:n salasuhteesta, itse päätti jäädä kotiin koska mä halusin vielä yrittää. Asia käy mielessä, välillä tulee paha mieli ja itku, silloin jutellaan ja mies lohduttaa. On käyty myös terapiassa ja juteltu enemmän kun 10 vuoteen. Osittain ymmärrän syyt miksi kävi nin, toisaalta olen pohjattoman pettynyt tähän. ehkä asia mielessä laimenee jossain vaiheessa, unohdu ei koskaan. Elämä on kuitenkin elämää ja näin vaan voi käydä(itselläkin ollut joskus pientä viritystä). Ja kenenkään on turha vastata tähänä että olen tehnyt väärin ja jätä se kusipää. Tämä on MINUN elämä ja elän sen juuri niinkuin haluan. Ja varsinkaan kenenkään pettyneen kakkosen turha kommentoida, mun silmissä kakkosilla ei ole mitään arvoa!
Pakko kommentoida sen verran, että ne kakkosetkin on ihmisiä, joilla on tunteet. Ei se sun miehesi kakkonen sua tarkoituksella halunnut loukata eikä satuttaa. Sattui vaan ihastumaan mieheesi. Arvostatko sä ihan oikeasti miestäsi tuon kaiken jälkeen?
Jos itsekin olet viritellyt joskus jotain, niin eihän sun pitäisi itseäsikään arvostaa.
Kyllä siinä puurot ja vellit menevät sekaisinh jos vaimoa ja kakkosta vertaillaan tasavertaisena. Vaimolla ja miehellä voi olla pitkä yhteinen historia, rakkaus, lapset, yhteinen koti ym omaisuus. Vaimolla on muutakin puolustettavaa kuin pelkkä suhde. Tämä on kokonaisuus, jossa kakkonen on todellakin kakkonen. Hänen kannaltaa toki surullista. Omalle kohdalleni en voisi ajatella jopa vuosien salailua ja kyyläilyä. Onneksi en ole tuossa veneessä. En siis kenenkään vaimo enkä kakkonen.
Tiesitkö, että monella kakkosella on pitkä liitto takanaan, joka on päättynyt eroon syystä tai toisesta? Monet heistä tietävät, mitä merkitsee pitkä yhteinen historia, rakkaus, lapset yms. He tietävät, miten vaikeaa on irroittautua huonosta suhteesta noiden syiden takia.
Tekeekö se, että on jonkun pettävän miehen vaimo naisesta paremman kuin eronneesta tai kakkosena olevasta naisesta? Mun mielestä jokainen ihminen on yhtä arvokas, olipa hänen statuksensa mikä tahansa. Tasavertainen kaikkien muiden kanssa.
Kakkonen ja vaimo on tasavertaisia ainakin siinä asiassa, että pettävä mies kusettaa heitä molempia samalla tavalla.
Sellaiset kakkoset ovat pohjasakkaa joka tietää ja tuntee miehen aviopuolison ja siltikin rupeaa vehtaamaan tämän kanssa eli tekee aloitteen. Ja on myös sanonut että kyllähän me väärin tehdään sun vaimoas kohtaa. En kyllä puolustele ukkoakaan. kumma että tuttuvoi puukottaa selkään tosi pahasti :(
Suoraan sanottuna minä en ajattele hetkeäkään miltä kakkosesta mahtoi tuntua tai tuntuu.. Vaikka hän jätti miehensä yhteisen tulevaisuuden toivossa minun mieheni kanssa, vaikka mieheni miten lupaili sitä ja tätä. Tämä kakkonen oli täysin tietoinen, että mies on naimisissa, kahden pienen lapsen isä. Hän tiesi, että miehen piti salassa soitella ja järjestää harvat tapaamiset, hän tiesi, että miehen piti valehdella kotona.
Minä otin yhteyden tähän naiseen, kun suhde selville tuli ja hän vielä kehtasi valehdella sitä ja tätä.
Mies ei tosissaan ollut mihinkään lähdössä, kunhan henkilökohtaisessa kriisissä meni sekaisin. Ihastus ja intohimo huumasi, hän ei ole missään vaiheessa väittänyt suhdetta pelkäksi seksiksi. Ymmärsi kuitenkin, ettei sellaisesta hetken huumasta ole kilpailemaan sen kanssa mitä vaihtoehtoisesti olisi menettänyt.
Ja kyllä arvostan itseäni, omaan terveen itsetunnon ja kertaluontoisena tämän annan anteeksi. Luottamuksen toivon kasvavan ajan myötä ja sen anteeksiannonkin tulevan. Toista kertaa en jätä edes selittelyn mahdollisuutta.
yhdeksän kuukautta suurinpiirtein olin aivan sekaisin raivosta. pääsin psykoterapiaan, pikku hiljaa pala palalta opin muuttamaan ajatuspolkuhelvettiäni, sanoin itselleni SEIS, kirjoitin lappuja ympäri asuntoa, vessan peiliin, muutamaan oveen, jotta muistaisin ajatusmyllerryksessä pysäyttää itseni. kerta toisensa jälkeen huomasin ajattelevani, mitä mieheni on tehnyt, missä miten, montako kertaa.. yksi paikoista oli räkälän vessa, se hirvitti. Mutta, tämä ihana mutta. Toivuin, jätin surun, tuskan, katkeruuden 2011syksyllä marjapusikkoon, sain rauhan ajatuksiltani. Nyt tulee toinen mutta- mieheni lopetti valheessa elämisen, sai selkärangan ja omantunnon, ymmärsi pienen lapsen arvon, perheen arvon. Rehellisyyden näkee hänestä, sen tuntee, niin kuin aikanaan tunsin loppumattomat valheetkin, ilmeistä, eleistä, äänensävystä. Kyllä sinäkin tunnet miehesi, etkö vain? On mahdotonta selviytyä tilanteesta, ellei mies tajua, kuinka paljon on pelissä, jos ei ole luottamista, näin pitkälle kun hän itsekkäänä ja typeränä on mennyt, hyvästien aika koittaa. Luottamuksen rakentumisen koin hauraana kuin hämähäkin verkon, aavistuskin uudesta valheesta sai kaiken hajalle, oli aloitettava kerta toisensa jälkeen tyhjästä, luulin etten enää koskaan pysty luottaa kehenkään ikinä elämäni aikana. Tänä päivänä olen oudolla tavalla jopa onnellinen että mies petti ja satutti- opin antamaan vihdoinkin anteeksi.
Maillä on kulunut 1,5 vuotta kun mies jäi kiinni sivu suhteesta ensimmäisen kerran. Annoin anteeksi ja luottamusta en ole saanut palautettua ja tunteeni eivät ole olleet enää samanlaiset miestäni kohtaan. Nyt mies on jäänyt taas kiinni suhteesta saman naisen kanssa vanoo ja vakuuttelee ties mitä. Nyt ollaan siinä tilanteessa en halua miestäni samaan sänkyyn, en halua lähteä hänen kanssaan enää mihinkään. Olen jo laittanut avioeron vireille enkä usko, että tässä on mitään enää tehtävissä. Mies ei halua erota, mutta minä en enää halua jatkaa näin. Mies teki virheen toistamiseen ja piti minua pilkkanaan enää hän ei sitä tule tekemään. Teille kaikille, jotak olette jatkaneet puolisonne kanssa uskottomuuden jälkeen. Luottakaa vaistoonne, jos se sanoo miehenne pettävän uskokaa sitä ÄLKÄÄ ainakaan miestänne, jos hän sanoo sinun vain kuvittelevan. Mikäli kaikki menee hyvin ja mies oppii kerrasta eikä petä tai ryhdy enää uuteen suhteeseen onnitelkaa itseänne siitä, että annoitte anteeksi ja jaksoitte uskoa suhteeseenne vaikka se ei helppoa ollutkaan. Jos käy kuten minulle tehkää päätös toiseen suuntaan älkää katuko, että annoitte miehelle toisen mahdollisuuden. Annoitte itsellenne aikaa miettiä suhdettanne ja voitte lähteä nyt katsomaan mitä mahdollisuuksia elämä tuo tulleessaan.
Kuulostaa että miehesi haluaa pitää kahta naista eikä osaa valita. Molemmille vakuuttaa rakkauttaan ja ettei halua erota. Kaikkein pahin mahdollinen pettäjä siis joka kusettaa kaikkia. Tuttu juttu. Olen päättänyt etten enää anna anteeksi seuraavassa suhteessa ensimmäistäkään kertaa kun pettämiset tuppaa uusiutumaan ja sama nainen oli eksällänikin aina.
Minä annoin anteeksi ensimmäisellä kerralla ja sama toistui yli kymmenen vuoden päästä, en antanut enää anteeksi ja mies ihmetteli kun erosin, sanoi ihan turhaan erosit?
Hän oli tapapettäjä eli ei voinut sille mitään näköjään, mutta en minäkään voinut mitään sille, etten voinut antaa enää anteeksi.
Silloin kun mun mies petti ja jäi kiinni, kuvitteli oikeasti hetken et voi pitää meidät molemmat!!!