petettynä ja tilanne tämä. Onko kenellekkään tuttu tilanne? Voi sitä tuskan ja raivon määrää joka on minulla sisällä. Toinen päivä helpompi ja toinen jotain hirveää....
petti ja toisella naisella lapsi tulossa
kiki
27815
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kyllä, minulla valitettavasti on ihan omakohtaista kokemusta! Suosittelen lämpimästi, että älä jää suhteeseen, anna mennä vaan! Itse annoin anteeksi ja yritimme rakentaa luottamusta uudelleen, mutta kyllä se repii niin paljon sydämmestä, varsinkin kun se lapsi syntyy, ja kaikki se vähäinenkin yhteyden pito lapseen, ja tietysti myös lapsen äitiin oli ainakin minulle niin rankkaa, että kolmen vuoden sinnittelyn jälkeen tajusin nostaa kytkintä. Tällä hetkellä minulla on mies jonka kanssa meillä on lapsi, ja minun ei todellakaan tarvitse joka käänteessä miettiä mitä mies puuhaa, ja kenen kanssa. On se niin erillaista olla yhdessä miehen kanssa joka ei petä! Luottamus pelaa, ja rakkaus sen kun syvenee! Voimia Sinulle, mitä ikinä päätätkin tehdä!
Voi järkytys. Että tuollaistakin. Miten läheisesti ovat kyenneet tukemaan sinua? Täällä ainakin vetää tosi hiljaiseksi, kun ei löydä juuri sanaakaan.
Täällä on kans vastaava tapaus, tosin lapsi paljastui vasta vuosia myöhemmin. Neuvoksi läheisille ja ystäville sanoisin, että kuunnelkaa petettyä. Se on paras apu. Kuunnelkaa, vaikka teksti voi olla välillä rankkaa. Älkää hyssytelkö vaan uskokaa toisen tunteet todelliseksi. Toipuminen voi viedä aikaa, mutta toipuu siitä kumminkin.
Kauheita kokemuskia teillä, lämmin myötätuntoni. Toivottavasti joku lapsen tehnyt kakkonen lukisi ja ajattelisi hieman åetetyn tilannetta, ja tuntisi myös myötätuntoa. On myös kakkoselta, kuten pettäjältäkin, hyvin väärin tehty jättää kertomatta petetylle, avioliitossa elävälle naiselle avioliiton ulkopuolisen lapsen olemassaolo.
Kyllä minunkin mielestä vastuuta on myös kakkosella. Minunkin tapauksessa kakkonen kielsi kaiken vastuun pettämisestä, oli kuulema vain minun ja mieheni välinen asia ja haukkui vielä päälle! Sitten paljastui tämä salalapsi..
Miehen mukaan hän olisi halunnut vielä yrittää kanssani, mutta kakkonen oli taustalla vaatimuksineen lapsen kanssa.
Molemmat kypsymättömiä, itsekkäitä ihmisiä, mutta minkäs teet. Onneksi pystyin katkaisemaan välit kokonaan.
Onhan näitä surullisia juttuja. Itse olen avo vaimoni kanssa asunut 3 vuotta.
Avokkini on monesti pyytänyt , että aletaan tekemään lapsi. Olen sanonut (keväällä),että yritetään vuonna 2013. Olen siirtänyt taktillisesti lapsen hankintaa
kun avokkini jäi pitkästä salasuhteesta kiinni alkukesästä. Sitten avokkini ilmoitti heinäkuussa , että on raskaana olin yllättynyt asiasta. Hän oli tullut raskaaksi keväällä jolloin meillä oli kriisi meneillään hänen salasuhteestaan.
Mielenkiinnolla odotan helmikuuta 2013 ja lapsen syntymää. Olen kyllä tällä hetkellä lähes varma ettei se voi olla minulle. Onhan minulla oikeus teettää isyystesti jos epäilen. En tiedä miten tätä asiaa lähestyy otanko lääkäriin yhteyttä vai miten tämän asian saa hienosti tehtyä.
Voimia sinulle. Toivottavasti asiat selviää ja selviäähän ne ajallaan jotenkin.
Isyystesti ja siteen kun asia selvitetty-mietit mitä teet-Kylläpä tuommoiseen naiseen ei ole luottamista ja luultavasti käy jatkossakin vierailulla aidan toisella puolella.Pidä itsesi miehenä ja ole vahva.
Haluan kertoa sinulle oman valintani. Minä annoin anteeksi vaan en pysty hyväksymään. Yhdessä hetkessä miehestäni tuli isä, vaikka valehteli muuta. Kun katson lasta tunnen vihaa, vihaa ja vihaa. Vihaan itseäni omia vihan tunteitani lasta kohtaan samalla säälin suloista viatonta lasta. Vanhempansa eivät ajatelleet minkälaiseen tilanteeseen hänet saivat. Lapsen katsominen ahdistaa, kun ajattelen miten saanut alkunsa. En puhu lapsesta, annan olla. En hoida, mies saa tehdä sen kun on luonamme. Vertailen miten paremmin tai huonommin huomioi hänet kuin omamme. Vihaan äitiään kuin ruttoa. Ahdistun kun mies käy häntä tapaamassa. Mies valitsi meidät, mutta haluaa olla lapsensa elämässä. Täytysi muistaa ettei ole lapsen vika jos vanhemmat ovat kusipäitä. Toivon että joskus voi unhotaa sen miten mies minua loukkasi. Pakottanut ei ole lasta minun näkemään, en ole kieltänyt enkä myöntänyt. Tapahtunut mikä tapahtunut. Mielummin elän ehjää perhe-elämää kriisin jälkeen kuin elän yksinhuoltajana, lapseni tarvitsevat isäänsä ja minä miehen. Ehkä miehet ovat niin tyhmiä ja heikkoja ja nainen katala horatsu, ei kieltänyt kun kysyin oliko tekeytynyt raskaaksi saadakseen miehen itselleen. Jäi yksin kuitenkin ja lapsensa hoitelee 98% yksin, siinä kostoa yhdelle ihmiselle.
Minulla on vahva tunne että tämä nainen hankkiutui raskaaksi miehelleni. Mutta hälle jäivain luu käteen. Mies valitsi minut. On vaan niin vaikea ymmärtää miksi näin kävi.
Voi, syvä myötätuntoni teille, jotka päätitte jatkaa miehen kanssa, vaikka salalapsi paljastui! Näistä tarinoista huomaa, että elämä ei ole aina yksinkertaista. Ja että miehet ovat eksyksissä ja tyhmiä näitten kakkosten kanssa! Jos nainen vielä myöntää, että hankkiutui raskaaksi saadakseen miehen itselleen, ei voi muuta kuin ajatella, että aika narsistisia naisia ovat tälläiset. Käyttävät lasta välineenään omissa sotkuisissa miessuhteissaan.
Sama tunne jäi minulle oman mieheni kohdalla. Mies väitti kiven kovaan että hän ei olisi lapsia halunnut laisinkaan, mutta kakkonen halusi pitää lapsen - vaikka sitten yksin. Sitten ajan myötä hän kuitenkin otti yhteyttä mieheeni ja oli yhtä jos toista käytännön apua vailla, ei siis elatusmaksuja tms. ja asiat johtivat toiseen ja salasuhde ja lapsi paljastui. Miten kieroa peliä! Ja molemmat niin selkärangattomia.
En tiedä, miten olisi käynyt, jos olisivat aikanaan rehellisesti kertoneet asiasta. Luultavimmin olisi ero tullut. Mies ei sitten ilmeisesti ollut silloin vielä eroamaan. Luultavimmin kyse oli seksisuhteesta. Ja meillä ei ollut mitään minkä takia olisi ns. kulissiliittoa pitänyt pitää yllä. Mies oli lähinnä työnarkomaani,sen olen vuosien varrella tajunnut.
"Kakkonen hankkiutui raskaaksi ja jäi vaan luu käteen, mies valitsi minut".....
HYVÄ LUOJA MITEN VÄHÄN NAISET ARVOSTAA ITSEÄÄN! Oikeesti... onko tuo nyt sitten joku "tosielämän lottovoitto", onni ja autuus, kun on "onnistunut voittamaan pettävän huoripukkimiehen itselleen"?!?!?!?!
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että JOS puoliso ei kykene olemaan uskollinen, niin saa mennä sillä samalla sekunnilla. Muista en tiedä, mut itse ainakin arvostan itseäni sen verran, että jos joku munaton luuseri pettää, niin siihen loppuu myös "yhteinen taival". Mitä helvettiä teen sellaisella suhteella, jossa ei ole koko suhteen yhtä suurinta kulmakiveä - luottamusta?! En mitään.
P.S. En tee mitään myöskään sellaisella autolla, josta irtoaa yksi rengas keskellä moottoritietä... siinä vaiheessa kyseinen kottero joutaa romuttamolle, samoin siis suhde pettäjän kanssa.
Niin minäkin olen uhmakkaana sanonut et se on kerrasta poikki. Sitten kun se sattuu omalle kohdalle niin eipä se menekkään niin....ajattelen asiaa kokonaisuutena niin pajon särkyvää...lapset...yritys...en ajattele että minä minä minä.se niinkuin nämä kaksi ajattelivat. Se vie aikaa kun tästä toivun....
Ei se todellakaan ole helppoa kun omalle kohdalle sattuu. Ei tunteita saa hetkessa off-asentoon ja asioiden järjestäminen ottaa aikansa. Voimia sinulle!
Ei varmana saa tunteita offille, mut JOS haluaa kyetä elämään tunteella vielä jatkossakin, niitä kannattaa arvostaa ja suojella! Tunteita raa'asti loukkaavat pettäjäkusipäät oois elämästä saman tien. Mitä kauemmin niiden antaa tehdä tuhojaan, sitä kyynisemmäksi ja onnettomammaksi muutut. Pahimmassa tapauksessa tunteista tulee täysin kuolleita... yksinkertaisesti turtuu tuntemaan mitään, kun tarpeeksi kauan loukataan. Kokemusta on, tajusin itse henkkiutua näistä tunteiden murskaajista eroon ihan viimehetkellä ja omista tunteistani on jälellä enää vain rippeet - olisinpa ymmärtänyt aikaisemmin!
Jaksamista sinne, sama tarina mulla vaan että olin se pettäjä. Nyt on uusi kattaus meneillään ja uusi perhe. Sen se tekee kun harrastaa suojaamatonta...
Miten entinen otti koko jutun. Ja miten selvis? Oliko lapsia?
Minulla on ykkösen kanssa lapsi ja toinen tulossa. Nyt kakkonen otti yhteyttä 12-v jälkeen ja panohommiinhan se meni... Lapsi on toki kakkosen kanssa, vaikka elatuksen maksaa sen ex-aviomies. Ja tietysti nyt kaikki onnellisesti naimisissa , ihan kivaa soppaa keittelen...
Oot oikea munamies, tunnetko että petät vaimoa.
Mies ei petä, mies vain panee!
En tunne pettäväni vaimoani. Olemme olleet 7 vuotta naimisissa ja en ole pettänyt. Ja kaikki Levin yms. Työreissut skipannut etten hölmöile humalassa. Ja sitten petin selvinpäin, vaikka se ei siltä tunnu. Tänä vuonna nähdään vielä panemisen merkeissä kahdesti.
En odota perhe joulua, vaikka koko suku täällä vaan tapaninpäivää... Sika olen.
"mutta kun haluttaa", sussa ei oo miestä edes tunmustamaan omaa lastasi ja omaa isyyttäsi? Oot laittanut toisen miehen maksamaan puolestasi ruokot?
ja silti panet ja petät yhä vaan?
Miten sä pärjäät itsesi kanssa? Ahdistaako päivittäin? Ootko aatellut vetää ranteesi auki?
Voisin tunnustaa lapsen, vaikka tänään, mutta olemme sopineet äidin kanssa, että asia selvitetään kun lapsi on täysi-ikäinen ja hänen päätös on millaiset välit hän haluaa minun kanssa pitää. Toinen mies siis ex-aviomies maksaa ruokot.
kun lapsi syntyy avioliitossa, niin ulkopuolisella miehellä ei ole sanavaltaa -> Suomen Laki.
Ja nyt molemilla on perhe, niin erota ei, mutta aloitimme taas ns. Seksisuhteen.
Asiasta on omakohtaista kokemusta. Jätin miehen ja en ole katunut päätöstäni. Turvasin oman mielenterveyteni lähtemällä pois. Meidän yhteisen lapsen kannalta oli varmaan parempi myös, että turvasin oman mielenterveyteni.
Vuosia on asiasta kulunut ja olen oppinut hyväksymään asian. Julma teko se minua kohtaan tietysti oli. Ei kuitenkaan kannata katkeroitua, mutta luottamus miehiin ja myös naisiin on mennyt.
Tämä asia on myös niin kipeä, että salaan tämän asian vanhemmiltani ja lapseltani. Lapseni on tekemisissä sisarensa kanssa, mutta sitä miten sisar on aikaan saatu niin se pysyköön salaisuutenani.
Noi on niin vaikeita asioita. Tulin itse raskaaksi ukkomiehelle ja hän lopetti suhteemme.Vaimo soitteli minulle ja painosti aborttiin monta kertaa. Mies piti edelleen päivittäin yhteyttä, mutta sanoi tehneensä päätöksen jädä perheensä luo, vaikka ennen yllätysraskautta suunnittelieroa ja elämää minun kanssani.
Pitkien ja vaikeiden pähkäilyjen jälkeen päädyin aborttiin, johon mies tuli tuekseni. Vaimonsa tietämättä ja minun pyytämättä- Abortin jälkeen suhteemme on lähentynyt, mutta en tiedä voinko enää jatkaa miehen kanssa, koska välillämme on niin suuri painolasti??
Hei oikeesti?! Voiko kukaan olla niin *****, että menee tekemään abortin ihan vaan sen takia, että varattu ukkomies katkasee suhteen ja sen vaimo "painostaa aborttiin"? KÄtSITTÄMÄTTÖMINTÄ PAS*AA tuossa on kutenkin se, että tuon kaiken jälkeen vielä arpoo alkaisko uudelleen samaisen luuserimiehen panopuuksi!!!!
Etkö todellakaan arvosta itseäsi tuon enempää?
Herää akka, missä illuusiossa sitten ikinä elätkään, KETÄÄN ei kohdella noin ja vielä vähemmän tuommosien kusipäiden kans jatketaan... paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että olet omasta mielestäsi täysin epätoivoinen arvoton lut*a...