Etäsuhteet

Mikään ei ole kamalampaa kuin etäsuhde. Varsinkin jos entuudestaan ei tunnettu, vaan suhde alkaa etäsuhteena. Jatkuva epävarmuus toisen tuntemisesta, pettämisen suurempi mahdollisuus, pitkät matkat...Mitään hyvää ei etäsuhteessa ole. Jos ei ole Todella motivoitunut, ei kannata tuhlata voimiaan. Meidän suhde alkoi tuollaisena. Kumpikaan ei kestänyt etäsuhdetta, joten muutimme nopeasti yhteen. Liian nopeasti.

Ei onnistunut vaikka kumpikin yritimme kunnolla ja sitkeästi. Parisuhde kun tarvitsee voimaa yhdessä olemisesta, niin todennnäköisyys onnistumiseen ovat aika heikot. Jokaisella meillä on tarpeemme joiden täyttymistä odotamme parin toiselta puoliskolta ja entäs kun paria ei käytännössä ole läsnä....

Mutta muista että on paljon ihmisiä jotka ovat onnistuneet ....

Jokainen etä/kauko -suhde on ainutlaatuinen, joten ei kai yleistyksiä voi tehdä.

7 v oltu yhdessä ja siitä vaan 1 v asuttu kimpassa. Välimatkaa lienee tuommoiset 50 km, mutta erinäisistä syistä on pakko olla erikseen arkisin.

Hyvät puolet: saa näyttää arkena miltä huvittaa ja laiskotella jos ei huvita mikään, saa katsoa telkasta mitä vaan milloin vaan ilman neuvotteluja, saa nousta ja mennä nukkumaan oman rytminsä mukaan, ei tarvitse sietää toisen vaihtelevia tunnetiloja (ja vice versa), ei tarvitse jakaa herkkujaan, voi olla seksittä kun ei kiinnosta

Huonot puolet: tulee hulluksi kun ei saa kertoa päivän tapahtumia välittömästi toiselle, seksiä ei saa kun haluttaisi ja on "pakko" harrastaa vk-loppuna halutti tai ei, toisen osapuolen jatkuva reissaaminen ottaa päähän, asunnot ovat ahtaita yksiöitä ja kumppanin asunto on persereikä jonne en halua edes käymään, jatkuva turvattomuuden tunne yksin liikkuessa ja muissakin asioissa joissa muut saavat tukea kumppanilta

Huomannette että meilläpäin ei harrasteta pelkoa toisen uskottomuudesta. Vaikka on sekin tietysti muutaman kerran vuosien varrella esille tuotu, useimmiten lähinnä miehen puolelta, että ei kai sinulla vaan ole toinen. (No eipä ole.)