Ensinäkin: ÄLKÄÄ.
Eli...
Miettikää vielä hetki. Menkää paikkaan jossa edes kerran olette olleet onnellisia, puhukaa jollekin, vaikka täysin tuntemattomalle netissä anonyymisti, mutta puhukaa jollekkin. Se, että päätätte elmämänne saattaa auttaa pahaan oloon omalla kohdallanne, mutta se suru jota läheisiinne ja tuttaviinne sillä teolla tuotte on jotain aivan käsittämätöntä.
Erään ystävän tarina lyhyesti:
Olin töissä normaalisti kun puhelin soi kahvitauolla, kun näin kuka soittaa vastasin jotain randomia kuten aina kyseiselle kaverille. Noh, puhelimesta kuului puoi minuuttia rauhatonta itkua ja nyyhkytystä jonka seasta erotin vain sanat kaveri...teki...itse...murhan. Olin shokissa, kaverini, joka ei koskaan näyttänyt tunteitaan, oli kovan lapsuuden muovaama eikä hätkähtäny pienistä, itki nyt kuin pienet lapset, noh, tapahtumasta on nyt 2 vuotta mutta silti aika ajoin kaveri on niin masentunut että hautoo itsaria. Olen hänelle toitottanut että aina jos tulee sellainen olo niin soita, puhu, mutta älä tapa ittees. Se pelko että joskus kaverin sikso tai muu soittaa että kaveri teki sen.. ei, en kestä ajatusta.
Eli jos te vähääkään välitätte muista ihmisistä, perheestänne, sukulaisistanne tai muista niin antaa itsenne elää. Vaikka asiat tuntuvat kuinka ylitsepääsemättömiltä juuri nyt niin silti kannattaa yrittää. Kaikki kuolevat aikanaan mutta antaa siitä päättää sattuman tai korkeamman voiman jos siihen uskoo.
Eli...
Miettikää vielä hetki. Menkää paikkaan jossa edes kerran olette olleet onnellisia, puhukaa jollekin, vaikka täysin tuntemattomalle netissä anonyymisti, mutta puhukaa jollekkin. Se, että päätätte elmämänne saattaa auttaa pahaan oloon omalla kohdallanne, mutta se suru jota läheisiinne ja tuttaviinne sillä teolla tuotte on jotain aivan käsittämätöntä.
Erään ystävän tarina lyhyesti:
Olin töissä normaalisti kun puhelin soi kahvitauolla, kun näin kuka soittaa vastasin jotain randomia kuten aina kyseiselle kaverille. Noh, puhelimesta kuului puoi minuuttia rauhatonta itkua ja nyyhkytystä jonka seasta erotin vain sanat kaveri...teki...itse...murhan. Olin shokissa, kaverini, joka ei koskaan näyttänyt tunteitaan, oli kovan lapsuuden muovaama eikä hätkähtäny pienistä, itki nyt kuin pienet lapset, noh, tapahtumasta on nyt 2 vuotta mutta silti aika ajoin kaveri on niin masentunut että hautoo itsaria. Olen hänelle toitottanut että aina jos tulee sellainen olo niin soita, puhu, mutta älä tapa ittees. Se pelko että joskus kaverin sikso tai muu soittaa että kaveri teki sen.. ei, en kestä ajatusta.
Eli jos te vähääkään välitätte muista ihmisistä, perheestänne, sukulaisistanne tai muista niin antaa itsenne elää. Vaikka asiat tuntuvat kuinka ylitsepääsemättömiltä juuri nyt niin silti kannattaa yrittää. Kaikki kuolevat aikanaan mutta antaa siitä päättää sattuman tai korkeamman voiman jos siihen uskoo.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minun ongelmani on se että kun teen itsarin niin se johtuu ihan lapsuudesta asti se tuska ja kärsimys ja se nöyryytys jota olen saanut kokea. en voi elää mieliksi muille. kun teen sen itsmurhan niin haluan todella että lähimmäiset saavat sen tuskan niskaan. sen jälkeen voivat miettiä että olisko moni asia kannattanut tehdä toisin. toki laitan kaikki nämä jäähyväisviestiin ettei tule väärin ymmäryksiä.
olen täysin samaa mieltä :,)
NIIINKÖ
"Eli jos te vähääkään välitätte muista ihmisistä, perheestänne, sukulaisistanne tai muista niin antaa itsenne elää."
Hyvää kirjoituksellasi tarkoitat, mutta en aio tätä kidutusnäytelmää jatkaa muiden vuoksi. Minä olen se joka tämän tuskan kanssa olen joutunut elämään jo puolet elämästäni ja jos jonakin päivänä päätän laittaa tarinan päätökseen, turha kenenkään höpistä jonnin joutavaa paskaa. He elävät, minä en tälläkään hetkellä......