rikkinäinen

Aikuisena naisena etsit nyt ne voimavarat itsestäsi, joita sinulla varmasti on!
Olet aikuinen ja voit ja aiot nauttia elämästäsi. Sinulla on itsetuntoa olla piittaamatta muiden mielipiteistä
(ja oletko edes varma, että ne ovat sellaisia kuin kuvittelet? tai että ne ovat tänä päivänä sellaisia kuin ehkä joskus vähän olivatkin? oletko varma, etteivät myös muut ihmiset tarkista ja päivitä mielipiteitään ja halua kasvaa ihmisenä?)

Jos kaiken jälkeen miehesi suku _oikeasti_ ajattelee sinusta katalia - miksi pilaisit elämäsi tuon asian suhteen.
Myös se, ettei miehesi puutu asiaan (ainakaan tavalla kuten sinä toivot) on vain yksi osa miehesi persoonaa ja valintoja. Hän on kai edelleen muuten ihana tyyppi?
Ehkä sinäkin toimit tai ajattelet joistakin asioista hieman erilailla kuin hän saattaisi toivoa, mutta hän keskittyy sinun ja suhteenne hyviin puoliin ja rakastaa sinua puutteista ja outouksista huolimatta? Meillä kaikilla kuitenkin niitä on.

Iloitse, että olet löytänyt upean kumppanin.
Unohda.
Anna anteeksi.
Viljele iloa, positiivisuutta.

Tuossa on nyt jotain pahasti ristiriidassa. Kerrot että miehesi on rahaton, mitä viemistä sinulla voisi olla ?

Oletkohan ymmärtänyt asiat oikein? Miehen perhe saattaa olla hiukan outo jostain muusta syystä, kuulostaa kuitenkin siltä että taidat olla ymmärtänyt heidät täysin väärin mitä tulee miehesi "rahastukseen".

Jos todella pidätte toistenne seurasta ja haluatte jatkaa yhdessä, vain kohtele hänen perhettään kohteliaasti tavatessanne. Kyllä he ajallaan rauhoittuvat kun tajuavat että sinä olet tullut jäädäksesi miesystäväsi elämään.

Avioliitosta: turhaan odotat kosintaa, tee vain ajanvaraus maistraattiin ja taluta miehesi sinne. Voit tietysti edeltäpäin mainita että "poiketaanpa laillistamassa yhteiselämämme, mehän kumpikin halutaan pysyä yhdessä hamaantuomiopäivään."
Mies voi aina laittaa jarrut päälle jolloin sinulla on tilaisuus antaa hänen päättää laillistamispäivästä. Mutta sinun ei tarvitse odottaa sitä hamaan tuomiopäivään!

Osaanottoni, olen saanut samanlaista kohtelua mieheni vanhemmilta. Elän myös tuloillani ja maksan asumiskuluista puolet, ja elämisestä.

Mieheni isä toi huolensa esille, että elän hänen poikansa siivellä : )
Tilanne oli miehelleni kiusallinen ja hän tokaisi minun tulevan toimeen omilla tuloillani.
En tyytynyt sivusta seuraamaan vaan tein selväksi, että elän tuloillani hyvin, ja omistan myös kiinteistön josta saan pääomatuloja. Taas se paljonko tienaan ei kuulu hänellä eikä mieheni suvulle, ja mikäli hän on huolissaan perintönsä kohtalosta niin testamentilla hän voi pois sulkea lastensa puolisot.

Tämän jälkeen minulla on ollut heihin asialliset välit.
Se mitä he minusta ajattelevat, on aivan yhdentekevää. Pääasia on, että mieheni kanssa on yhteinen sävel.

Anna arvo itsellesi, kaikkea ei tarvitse suvaita.

Arvaanko oikein, että miehen lapset ovat tyttäriä? Mustasukkaisia sellaisia, ehkä koko porukka on omissa seurustelu- ja parisuhdeasioissaan pettyneitä ja kaataa kaikki perheeseen liittyvät henkiset likasangot sinun päällesi.
Yksi mahdollisuus olisi esim. jouluaterialla rauhallisen ystävällisesti pitää ennalta mietitty pikku puhe juuri em. aiheista joita selostit. Että koskapa aavistelet epäluuloa itseäsi kohtaan niin kerrot kuukausiansiosi, ja että pyrit elämään säästäväisesti ja järkevästi. Ja että haluat tehdä asiat oikein keskinäisen rakkautenne vuoksi, ja haluat avioliiton solmimisella näyttää että olet löytänyt elämäntoverin ja todellisen rakkauden.
P.S. taidat olla kaunis, nätimpi kuin nämä nyrpistelevät hanhet? Ja sekös heitä korpeaa?

Mikset sinä kerro sen suvulle että miehes on rahaton vätys?

Seurustelin yhen naisen kanssa jolla oli vakityö. Itse näytin silloin suunnilleen kodottomalta ulkonäön perusteella. No mulla on ja ollut hyvätuloinen vaki työ jo 10 vuotta. En vain näytä sitä kenellekkään enkä leveile rahoilla enkä ostele paljon mitään. Tän naisen vanhemmat alkoi haukkuu mua et elän siivellä ja suorastaan käski naista jättämään mut.

Lisäsin vettä myllyyn ja aloin puhelee kihlauksesta ja kaikkee. Ostin uuden maastopyörän ja annoin naisen vanhempien ymmärtää et nainen oli ostanut sen mulle. Nainen oli tiety juonessa mukana kun sanoin että et saa kertoa mitään niille. Se oli hauskaa katsoa niiden kärsimystä kun luulivat et niiden tytär seurustelee pummin kanssa. itse sitten lopetin suhteen kun en jaksanut enään.

Lähetin piruuttani sittensen naisen vanhemmille mun tiliotteen. Olisin halunnut nähdä niiden ilmeen. Olen siltin naisen kanssa vielä kavereita ja jutelemme aika usein.

Ei kai miehes nyt suvulleen ala ryppyilemaan. Menee perinnöt ja kaikki sitten. Sun pitää se sanoa. Muuten kärsit siitä tilanteesta loppu elämäsi. Kirjoita vaikka sähköposti jos et suoraan voi sanoa. Sun pitää puolustaa iteeesi. miehes on velliperse joka ei naistaan uskalla puolustaa.