Hei,
Olen seurustellu noin 3 vuotta avomieheni kanssa, nyt meillä on ollut pidemmän aikaa riitoja ja mieheni saa aivan liian helposti mustis kohtauksen.. Olen ajatellut jättää tämän, koska me vain riidellään..
Mieheni on monta kertaa ollut jättämässä mua, joka kerta tosissaan, mutta heti kun alan pakkaamaan, hän alkaa itkemään, ettei halua menettää mua, mitä mie teen?
Rakastan kyllä, mutta en jaksa tätä epävarmuutta.
Olenko paha ihminen jos jätän tämän peruusteella miehen?
Kerta kaikkiaan en vain jaksa enään
Olen seurustellu noin 3 vuotta avomieheni kanssa, nyt meillä on ollut pidemmän aikaa riitoja ja mieheni saa aivan liian helposti mustis kohtauksen.. Olen ajatellut jättää tämän, koska me vain riidellään..
Mieheni on monta kertaa ollut jättämässä mua, joka kerta tosissaan, mutta heti kun alan pakkaamaan, hän alkaa itkemään, ettei halua menettää mua, mitä mie teen?
Rakastan kyllä, mutta en jaksa tätä epävarmuutta.
Olenko paha ihminen jos jätän tämän peruusteella miehen?
Kerta kaikkiaan en vain jaksa enään
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eroa vaan tuollaisesta neidistä. Ansaitset miehen.
Kaksi lapsellisen epävarmaa ja taitamatonta yhdessä: ei kiinnosta mikään muu kuin omat (loukatut) tunteet, vaikka eletään muka parisuhteessa.
Ei se ole tuon ruusuisempaa kenenkään toisenkaan kanssa kuin korkeintaan alkuhuuman ajan. Sen jälkeen olet taas samassa pisteessä, hämmästelemässä kumppanisi käytöstä ja syyttämässä häntä omasta pahasta olostasi, vaikka olet itsekin syyllinen.
PARisuhteessa elettäessä kaikkeen on aina KAKSI syyllistä, sen nyt luulisi ymmärtävän vähemmälläkin aivokapasiteetilla. Kaksi syyllistä siihen, että erimielisyydet äityvät riidoiksi, kaksi syyllistä siihen, että riitelyn kaava ei muutu, kaksi syyllistä siihen, että anteeksi ei osata pyytää eikä antaa, kaksi syyllistä siihen, että kun muut keinot loppuvat aletaan uhkailla erolla, jne. jne. jne.
Ja kun "minä" on tarpeeksi neuvoton, epävarma ja väsähtänyt, "minä" päättää juosta karkuun parisuhteen ongelmia ja jättää "rakastamansa ihmisen" yksin.
Mitä tuollainen "minä" merkitsee sinulle itsellesi?
Onko tuolla tavalla ajatteleva "minä" rakastamisen ja arvostamisen arvoinen kumppani?
Onko tuolla tavalla jattelevalla "minällä" mitään oikeutta arvostella kumppaninsa epävarmuutta?
No sinä et tiiä tämän tarkemmin minun elämästä hevon v*ttua... Mun elämä on ollut penikasta asti yhtä helvettiä, tottakai minä haluan miehen joka tukee , rakastaa ja luottaa minuun... Mieheni kanssa riitelee vaikka on kaikista samaa mieltä, riitelemme kylläkin vain silloin kun mieheni on mustasukkainen...
Minä olen minä enkä muuksi muutu... Kyll minä mun miestä rakastan mutta en vain jaksa sitä että mieheni on jatkuvasti mustasukkanen MINUN miespuolisista kavereista, en minäkää ole mustasukkainen vaikka hänellä on 70% kavereista naisia...
Oletko kokeillut keskustella miehesi kanssa näsitä tunteista ja ajatuksista? Siis tietääkö hän sen, mitä nyt olet koertonut meille? Jos ei, niin suosittelen avaamaan suun ja puhumaan avoimesti: mustasukkaisuudesta, sen häiritsevyydestä sekä siitä, kuinka ilmeisesti koet, että miehesi ei tue sinua tarpeeksi(?).
Parisuhteessa on kaksi keinoa ratkaista ongelmat: puhua niistä kumppanin kanssa, ja käydä ongelmia läpi sekä erota - ja eroaminen pelkästään siksi, ettei osaa puhua ongelmista on aika kypsymätöntä puuhaa.
"Kyll minä mun miestä rakastan mutta en vain jaksa sitä että mieheni on jatkuvasti mustasukkanen MINUN miespuolisista kavereista, en minäkää ole mustasukkainen vaikka hänellä on 70% kavereista naisia..."
Miehesi ei voi uskoa, että sinä olisit erilainen kuin hän.
Voipi olla... Ei se toinen osapuoli kauaa jaksa tollasta turhaa ja aiheetonta syyttelyä..
Tietää hän, ja monet kerrat juteltu asiat ja hän sanoo ett kaikki on hyvin vaikka ne ei todellakaa oo hyvin..
Ei ole hyvä suhde jos vaan riitelee. Pitäis pystyä puhumaan ilman huutamista ja toisen arvostelemista. Pitää pystyä kompromisseihin. kaikista asioista ei tarvii olla samaa mieltä ja pitää arvostaa toisen mielipidettä. Jos ei miehes luota sinuun niin sille ei vaan voi mitään. mustasukkaisuus ei lopu millään pilerillä. Et ole julma vaan ihan fiksu.
Kiitos vihdoinki asiallista... :)
Hei! Mulla ihan sama tilanne, vaikka olen kyllä se miespuolinen. Kaveri on ihan ok selvänä ollessaan, mutta valkkari saa aikaan ihmeitä; alkaa lasteni arvostelu, jossa mennään niin alatyyliin kuin aikuinen ihminen vaan voi...osaahan känninen räävittömän tekstityksen. Lasten arvostelun jälkeen hän palaa pariin ex-puolisoonsa ja toisen kehuu, rahaa kun oli ja toinen on taas omanlaisensa arvostelun kohteena. Seuraavaksi hän alkaa innolla ja ylpeänä selostaa entisä panojaan... hanklaa on vielä se, että hänelle tulee ns "tilaussoittoja" ilta ja yökaudet... tokko siinä enää mustasukkaisuudestakaan on kyse kun pellolle hänet heitin!
jep.. vaikee sanoa ku ei ole samanlaista tilannetta..
Kunnioita itseäsi ja muita paljon enemmän!
Sinulla on monta sisäistä asiaa vielä tyon alla. Kasva itse ensin sisältäpäin ehyemmäksi. Hoida sisäinen minäsi vahvemmaksi.
Turhaan kiirehdit asioita, tuo kaikki vie aikaa. Ennenkuin sinä olet henkisesti kypsa, tunnet olevasi valmis olemeaan onnellinen ja tyytyväinen itsesi kanssa, on täydellisen väärin olettaa että joku toinen hoitaa nuo asiat puolestasi.
Tietenkin on loistavaa kun on ystävä/ ystäviä joiden kanssa jakaa ja tehdä asioita. Mutta kokoa itsesi ensin oikein kunnolla ehyeksi ennenkuin liität siihen liian intiimiä osanottoa omalta tai toisen puoleleta.
Ts. Liian aikaisin hankkiuduit muuttamaa saman katon alle kyseisen tai kenenkään miehen kanssa. Pidä häntä ystävänä, mutta tuollainen avioliitolla leikkiminen on hermoja reipvää kummallekin ja niin hirveän väärin. Se heittää lokaan kaikista kauneimman elämisen muodon.
Teillä kummalakaan ei ole oikeutta kohdella itseänne tai toisianne noin sairaasti ja haavoittavasti!
Hoitakaa kumpikin itsenne ensin terveiksi. Kenties parin kolmen vuoden kuluttua olette tarpeeksi ymmärtäväisiä ja henkisesti terveempiä jakamaan yhteisen elämänne yhteiskunnann pienimpänä soluna.
Kunnioitan kaikkia samalla lailla kun ne kunnioittavat minua... Mie osaan olla vittumainen jos sille päälle satun mutta kuka on sanonut että olemme samankaton alla jo? Tietääkseni en ole mihinkää sitä ilmoittanu..
Kukaan minun entisistä ei ole ollut samanlainen ku nykyinen, tiedän että mustasukkaisuus on välittämisen merkki mutta tuo menee jo yli etten saisi olla miespuoliseten kanssa tekemisissä jos seurustelen...
sä vaikutat henkisesti sairaalta ihmiseltä Paha_ihminen?
En ihmettele yhtään että teillä on ongelmia.
Ihan terveet paperit mulla on... Perustele!