Etäinen äiti ongelmana

Oletettavasti äidin omista elämän olosuhteista ja kokemuksista. Hän ei luultavasti osaa tai tiedä muuta tapaa elää. Nyt kun sinä tiedostat tilanteen, sinulla on mahdollista katkaista arvatenkin sukupolvien ketju. Nopeimmin pääset irti menneestä omaan elämääsi hakemalla ammattiapua. Nykyään on paljon mahdollisuuksia päästä sevyyksiin näissä kysymyksissä.Toki kirjallisuudestakin on hyötyä. Onnea matkaan, sillä silloin sinun ei 30 vuoden kuluttua tarvitse miettiä samoja kysymyksiä! Nimimerkki kokemusta on.

Niin, sitä olen ajatellutkin. En halua ollenkaan, että olen etäinen lapsilleni, jos minulla niitä joskus on. Ja tiedän, että äidilläni on itsellään etäinen äiti. Sieltäpä se varmaan tulee.

Luultvasti äitisikin halusi nuorena lapsiinsa läheisyytä, mutta hän ei muuta osannut kuin sen mitä oli oppinut. Sinulla on nykyään mahdollisuudet muutokseen. Kun olet selvittänyt omia ajatuksiasi ja tunnemaailmaasi, niin voit saada bonuksena uudenlaisen ja lämpimän äitisuhteen. Saatte aidosti puhuttua hiertävät ja muutkin asiat. Ammattiauttajan kanssa tie omaan itseen on lyhin.

Hyvää joulua sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi!

Aivan niin. Näin se taitaa olla.
Olen itse (tai ainakin ajatusmaailmani) kyllä muuttumassa paljonkin sitä mukaa kun asioita käsittelen . En vain osaa jutella äitini kanssa. Jos tunteista alkaa jutella, äiti kääntää asian muualle. En kyllä luovuta helposti, mutta useimmiten on helpompi itselleni, jos en puhu tunteistani äidilleni. Se ei vain onnistu. Minulla on onneksi ystäviä, joille voin puhua melkeinpä mistä vain. Kiitos, sinulle myös lämmintä joulua ja kaikkea kivaa!:)

Voisin hyvinkin olla sinun äitisi. Olen onneton, sydämeni on särkynyt, sillä minusta tuntuu, että sinä olet tahallasi ottanut minuun etäisyyttä. En ole koskaan saanut sinuun syvällisempää keskusteluyhteyttä, tunuu kuin sinulla ei olisi halua eikä kykyä kuunnella minua tai puhua minulle. Tuntuu että halveksit kaikkea sitä mitä edustan ja käyttäydyt päinvastaisesti. Sinulla ei näytä olevan minulle aikaa opinnoiltasi eikä ystäviltäsi. Nämä luonteenpiirteet olen havainnut sinussa jo lapsena, lienevätkö jostain perittyjä tai tunnekylmältä isältäsi opittuja.
Tunnen itseni epäonnistuneeksi äitinä, vaikka kaikkeni annoin, enkä ymmärrä minkä olisin voinut tehdä vieläkin paremmin. Rakastan sinua. Olen yrittänyt ajatella että rakkauteen kuuluu myös tilan antaminen, enkä siksi ole kimpussasi kaiken aikaa, luotan siihen että tiedät miten haluat elää elämäsi. Olen onneton siitä että en pitkään aikaan ole kuulunut sinun elämääsi.

Voisit olla äitini, mutta enpä usko, että olet. Kyllähän useimmat äidit haluavat lapsilleen hyvää, mutta jos jotain tiedostamatonta lapsuuden ongelmaa (esim. juuri tunnekylmyys) ei tiedosta ja muuta muuta, sama toimintamalli luultavasti jatkuu omien lastenkin kohdalla. Olen yhteydessäni äitiini kyllä ns. normaalisti, mutta tunnetasolla haluaisin olla syvällisemmällä tasolla., esim. keskustella enemmän tunteista. Toisaalta olen itsenäistymässä ja identiteettini on tasaantumassa omanlaisekseni, joten kyllähän etäisyyden ottamista tarvitsenkin tässä vaiheessa.

Tions, olet mielestäni aivan oikealla tiellä. Löytämällä itsesi ja ymmärtämällä se, miten olet tähän tilanteeseen tullut, sinulla on avaimet hyvään äitisuhteeseen vähitellen. Äidilläsi iäkkäämpänä tuskin on työkaluja muuttaa tilannetta, vaikka hän muutosta kaipaisikin. Kirjoistakin löydät hyvän peilin ajatuksillesi. Äitejä ja perheitä on tutkittu paljon. Onnea tutkimusmatkallesi ja hyvää uutta vuotta!