Kantele?

"Rakastan kanteleen ääntä."

Hienoja soittimiahan ne on.

"Voiko kanteletta opetella soittamaan itsekseen?"

Varmaan voi vaikka mitä oppia itsekseen mutta aina on se vaara että oppii vääriä tapoja ja niistä on kovin vaikeaa päästä eroon sitten kun asia joskus tulee vastaan ja rupeaa estämään oppimista. Olisi oikein hyvä että ainakin alussa joku vähän opastaisi ja myöhemminkin olisi jotain checkpointteja silloin tällöin.

"Onko vaikea soitin, verrattuna esim viuluun?"

Siinä mielessä kai vähän helpompi että äänen nyt ainakin saa aikaiseksi suht heti, viulun kanssa pitää jo sitäkin opetella. Mutta onhan niissä kaikissa omat vaikeutensa eikä minkään kanssa koskaan pääse sille tasolle että voisi sanoa osaavansa kaiken.

"Minkäkielinen ja hintanen kantele olisi hyvä minulle?"

Hintaisuudesta kai osaat vähän itsekin sanoa mutta muuten onkin visainen kysymys.

Viisikielinen on halvin mutta kun siinä on vain ne viisi kieltä, niin sillä ei saa musiikkia aikaiseksi aivan samoin periaattein kuin isomilla. Se on, jos voisi sanoa, juonikas peli josta etevimmät saavat irti vaikka mitä monenlaisilla erikoisillakin tekniikoilla mutta pelkästään niitä viittä kieltä vuoron perään näppäilemällä voi ruveta ajan mittaan puuduttamaan. Perustekniikoita on kaksi, yksittäisten kielten näppäily ja sointujen soitto niin että pari kieltä sammutetaan painamalla toisen käden sormilla ja kaikkia raapaistaan yhtaikaa sormella, tikulla, plektralla. Viisikielisellä lienee suurin osa aloittanut ja ainakin hintansa puolesta on varmaan sopivin aloitussoittimeksi. Tällaisen saa satasella tai vähän päälle.

Kalleimmassa päässä on koneistokante(konserttikantele), joka on vähän niinkuin vaakatasossa oleva harppu ja harpulle tehtyä musikkia sillä muun muassa soitetaankin. Kielet, joita on likemmäs neljäkymmentä, vastaavat pianon valkoisia koskettimia mutta jokaiselle oktaavin äänelle on vipu, jolla kyseisiä ääniä voi pudottaa tai nostaa puoli askelta. Eli kaikki kromaattisen asteikon äänet löytyvät mutta eivät salamannopeasti silloin kun pitää kääntää vipua. Konserttikanteletta sanotaan myös kromaattiseksi kanteleeksi mutta aivan oikeasti kromaattinen, ilman vipuja, on itäkarjalainen kromaattinen kantele. Sellaisen soittoa olen kerran kuulut livenä ja oli kyllä todella hienoa. Vaikea lienee kuitenkin juuri sen kromaattisuuden takia. Konserttikanteleen hinnat lienevät kolmen tuhannen ja kymppitonnin välillä.

Kotikantele on suunnilleen n. 36 kielinen koneistokantele ilman koneistoa. Muutamilla kielillä (useimmiten G, F..) on kyllä yleensä vaihtaja, jolla kyseistä yksittäistä kieltä voi korottaa tai laskea puoli askelta. Nämä vaihtajat eivät aina toimi kovin hyvin mutta sillä alueella on tapahtunut kehitystä ja uudemman malliset ovat parempia. Kannattaa kiinnittää huomiota mm. näihin jos tätä vaihtoehtoa harkitsee. Hinta on tuhannen ja kahden tuhannen välimaastossa.

Kotikanteleen ja viisikielisen välimaastossa on eri kielisiä soittimia, joilla on luonteensa kullakin. Mitä vähemmän kieliä, sitä enemmän on eri soittotekniikoita ja erikoisia virityksiä. Olisi varmaan hyvä että näkisi ja kuulisi vähän soiton mallia kustakin hankkimispäätöksen pohjaksi.

"Kertokaa tänne mielipiteitä siitä, onko tämä ihan hullu idea, kun aikaa on todellakin PALJON! "

EIköhän sitä ole maailmassa vaikka millä mitalla paljon hullumpiakin ideoita.