Onko tähtien tutkaajilla yksiselitteistä vastausta tähän kysymykseen? Taivaan pitäisi yöllä loistaa yhtä kirkkaasti kuin päivällä, muttei se näytä niin loistavan.Tämä tunnetaan kai Olbersin paradoksina. Olen lukenut tästä artikkeleita, mutten ole löytänyt asiaan yksiselitteistä ratkaisua.
Miksi taivas on yöllä pimeä?
utelias kyselijä
31964
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Auringot ovat harvassa, ja valo tulee meille "vain" 13,7 mrd valovuoden etäisyydeltä.
5 15 Mutta eikö koko taivaan kannen pitäisi olla tähtien peitossa, kun katsotaan riittävän kauas? Ja tähtien pintakirkkaus on samaa luokkaa kuin auringon, niin eikö koko taivaankannen pitäisi loistaa valoa?
Ei äärellisessä avaruudessa. Olbersin aikana avaruus ajateltiin äärettömäksi ja ikuiseksi. 13,7 miljardia vuotta vanha ja valtavan iso ei vielä täytä näitä ehtoja.
Kaukoputkilla katsoen ei näytä siltä että koko taivas olisi tähtien peitossa.
Ei, koska tähtiä on vain murto-osa siitä mitä avaruuteen mahtuisi tähtiä. Niitä on aivan käsittämättömän suuri määrä, mutta niiden massa ei ole kuin joku prosentin murto-osa maailmankaikkeuden massasta. Eli niitä on yllättävän harvassa, vaikka niitä on paljon ja joka suuntaan.
Hyvä esimerkki on tekstin tulostaminen A4-paperille. Kun tulostat vaikka Arialia koko sivun täyteen, kuinka monta prosenttia muste peittää sivusta? Aivan oikein! Noin viisi prosenttia. Sivu näyttää olevan ihan täynnä mustetta, mutta sen pinta-alasta on valkoisena silti yli 90%.
Sen lisäksi punasiirtymä tekee sen, että miljardeja vuosia vanhat valonsäteet ovat degeneroituneet radio- ja mikroaalloiksi. Eli vanhimmat valonsäteet eivät enää näy näkyvänä valona, loittonevien galaksien ja tähtien valo himmenee punasiirtymästä johtuen, tähtiä on yllättävän harvassa ja vähän (jotta siis koko taivaankansi olisi täynnä)... Eli paljon on syitä miksei taivas ole yöllä yhtä kirkas, kuin aurinko.
Miksi tähdet tuikkii?
maan ilmakehä on tiheää kaasua
Noni, okei. Miksei sitten Jupiter tuiki?
Sehän "palaa" taivaalla kuin 100W hehkulamppu tasaisesti ja vakaasti.
se ei ole pistemäinen valonlähde
Kyllä Jupiterissa ja muissakin planeetoissa huomaa jonkinlaista tuikkimista kun ilmakehä on hyvin rauhaton.
En ole planeetoissa huomannut. Tähdet sensijaan tuikkii joka säällä.
esim. Jupiter, Venus ja vaikkapa Kuu - Kaikki loistaa hyvin vakaasti.
Varmaan yhteinen nimittäjä noille "vakaille" yötaivaan valonlähteille on auringon valon heijastaminen?
Tarkennus, että Olbersin paradoksissa ihmetellään, miksei tähtien valoa näy yöllä kaikkialla taivaalla. Valon voimakkuus on eri asia, koska Aurinko on niin lähellä, sen intensiteetti on hallitseva.
Kun intensiteetti laskee etäisyyden neliöön, nousee pinta-ala samassa suhteessa ja pinta-alan mukana näkyvien tähtien määrä. Jos avaruus olisi ääretön sekä kooltaan, että iältään, näkyisi joka kohdassa taivasta tähden pinta.
Aiheesta on kirjoitettu kokonainen kirja. En nyt vaan saa nimeä mieleeni.
Ainakin Edward Harrisonin kirjoittama Yön pimeys.
Rajaton, mutta äärellinen maailmankaikkeus kyllä selittää tuon ihan hyvin.
Ääretön ja staattinen maailmankaikkeus on paitsi ajatuksena järjetön, myös aiheuttaisi muitakin paradokseja kuin huikean kirkkaan (ja kuuman) yötaivaan.
ON, vuoden pimein aika ja taivaalla sääntakia pilviä
"Miksi taivas on yöllä pimeä?"
http://www.youtube.com/watch?v=OEgY5CFKP7Q
Pimeys olisi minusta ihan luonnollista. Ihmeellisempää on se että päivällä on valoa.
Pimeys on se taivaan "oikea" väri, päivällä taivas on sininen koska auringonvalo heijastuu ilmakehään. Illalla kun aurinko laskee eli menee maapallon taakse piiloon, ei auringon valo enää valaise yläpuolellasi olevaa ilmakehää joten mustaan avaruuteen on lähes esteetön näkyvyys.
Tämä on siis harrastelijan tietämys/näkemys asiasta, saatan puhua paskaakin.
Eikös tuo pitäisi olla selvää jo tyhmemmälleki nimittäin eihän aurinkopaista yöllä.
Vai väittääkö joku vastaan?
Googlaa Olbersin paradoksi, niin tiedät edes mistä puhutaan.
Väärä kuvitelma äärettömästä ja staattisesta maailmankaikkeudesta johtaisi vääjäämättä huikean kirkkaaseen yötaivaaseen.
Asetelma tosin on täysin teoreettinen, koska yo. tapauksessa Maapallo, jos sitä edes olisi, olisi tulikuuma laavapätsi.
"Kollimaattori"
Ei kai. Ei kukaan ole väittänyt, että tähtien välinen avaruus olisi täydellisesti läpinäkyvä, on pölyä, mahdollisesti pimeää ainettakin. Etäisyyden kaksinkertaistuessa myös valoa siivilöivä aine kaksinkertaistuu, puhumattakaan siitä, että valoa tulisi äärettömän kaukaa. Kyllä äärettömällä ja staattisella maailmankaikkeudella olisi rajoituksensa. No, tiedämme kuitenkin, että maailmankaikkeus on syntynyt ja laajentuu.
Vaan kun äärettömässä ajassa pöly olisi absorboinut säteilyä niin paljon, että olisi saavuttanut lämpötasapainon ja alkanut itsekin säteillä samalla intensiteetillä. Avaruudessa kun lämpö ei johdu pois. Se voi vain säteillä.
"ei auta siivilä", myönnetään. Olin väärässä.
X X X
Olisin laittanut vielä isompia rukseja, jos olisin konheesta saanut irki. On se tällä palstalla sen verran harvinaista, että joku myöntää rehellisesti olleensa väärässä.
Hattua nostan.
Siivilä
Ei liity mitenkään tähän asiaan.
Juuri samasta asiasta on kysymys. Jopa aloituksessa mainitaan Olbersin paradoksi. Peukuttamasi plussat menivät hukkaan.
tähtiä ei sitten olekaan kovinkaan paljon, sillä vaikka maailmankaikkeus olisi kuinka laaja tahansa on tähtiä siellä biljooonia...? Tai planeettoja ym. on välissä niin paljon että valo ei tule maahan asti kaikista.
Jos maailmankaikkeus olisi ikuinen ja ääretön, myös planeetat olisivat lämmenneet tähtien lämpötilaan. Planeettojen "varjostus olisi joka tapauksessa minimaalista.