Suomalaiset ja rehellisyys;)))

Hyvin ikävää jos koet asian noin. Yleensä ottaen suomi on kuitenkin vähän korruptoitunut maa mikä sinänsä puhuu puolestaan suomalaisten rehellisyydestä.

Olen sikäli Ikisinkun kanssa samaa mieltä että suomalaiset todellakin ovat hieman hidasta ja rehellistä kansaa. Huijareita ja koijareita todellakin on ihan joka maassa ja kansallisuudessa.

Suomessa ei ole Yakutzaa sentään, jos tästä nyt tarvitsee tehdä kulttuurilinen kysymys. Suomessa ei leikata ihmisiltä päätä irti vaikka ei aina samaa mieltä ollakaan. Onhan sekin ehkä positiivien asia vai? Korkeintqan Mora-puukolla huidotaan.

Jos maailman noin surullisesti haluaa nähdä..

Minun vastaamisenihan heijastuu vain omiin kokemuksiini ja ystäviini, ehkä liikun väärissä piireissä niin että olen jäänyt naiiviksi tässä asiassa. Kokemukseni on yksipuolinen ja voin hyvinkin olla väärässä vaikka minulle on muualta kotoisin olevatkin sanoneet että me suomalaiset ollaan liian rehellisiä, siitä en tiedä miten esimerkiksi Japanilainen kokee asian tai kuinka pahasti tulee huijatuksi kun en tunne yhtään tai tiedä tapauksia, sinä varmaan tiedät paremmin.

Ihmiset varmaan täällä(kin) tilittävät huonoja kokemuksia herkästi kun se kusettaminen ei kuulu kulttuuriin, otetaan ehkä siksi turhankin raskaasti vedätykset tai toiset meistä ainakin jos olleet liian sinisilmäisiä.

Toivon kuitenkin sinulle jos kerran Suomessa asustat niitä hyviäkin kokemuksia suomalaisista, ei me kaikki niin pahoja olla kuin näiden tekstien perusteella voisi päätellä.

Suomalaisella rehellisyydellä yleensä tarkoitetaan esim. sitä että täällä voi vielä saada kadonneen omaisuutensa takaisin, ei viedä autoa heti pihalta jos jätät sen auki, tai ettei meillä kuseteta läheskään yhtä paljon kuin vaikka etelä-euroopassa tai -amerikassa.
Mutta tottakai epärehellisyyttä on missä tahansa.

näin suomalaisena kyllä itsekkin ihmettelen et miks meistä sanotaan et oltas muita rehellisempiä? ainakaan suomalaiset ei sano asioita suoraan. kierrellään ja vihjaillaan.
olikohan yks sanonta kans sellanen et suomalainen ois erityisen kova tekemään työtä. no ulkomaillakin työskennelleenä voin sanoa ettei yhtään sen kovempia kuin muutkaan.

sakura-haruno on yleisesti ottaen aika negatiivinen hahmo palstalla. en ainakaan muista oletko kirjoittanut mitään positiivista tälle palstalle?

Noniin, korkea aika teidänkin tehdää UPDATEin itsestänne.

Tämä on yleinen ulkomaalaisten käsitys suomalaisesta tai anekdootti:

Kysymys - Mistä suomalaisen tunnistetaan?
Vastaus - Eka kättelyssä valehtele että on rehellinen!

;)))))))))

En paljon tulisi avautumaan yhtään mistään mitään jos asuisin maassa jossa saa ostaa pikkutyttöjen käytettyjä alushousuja automaatista.

Onko sinulla Sakura-sama deitti profiilia? =)

Onkos sitten rehellistä leikkiä täällä feikkiprofiililla?

Minulla ei ole profiilia treffi puolella tällä hetkellä, mutta oli aikaisemmin:)
Keskustelen yleensä täällä.

Muista, että kaikki on suhteellista.

Aika surkeaa huomionhakuisuutta aloittajalta, oli feikki tai ei. Mut ei se mitään, täällä on sananvapaus, ja jokainen saa olla mitä mieltä tahansa.

Kyllähän sillä valheella on ennemmin tai myöhemmin taipumus tulla eteen. Itse olen työni vuoksi ollut paljonkin tekemisissä muiden kulttuurin edustajien kanssa, joten sanon vaan.

Jokaisessa kulttuurissa on niitä, jotka ovat rehellisiä ja mukavia ja taasen niitä jotka eivät ole.
Japanilaisessa kulttuurissa asia kielletään hieman toisin eikä suoraan puhetta pidetä edes suotavana.
Itse arvostan kun ymmärrän mitä toinen tarkoittaa. Suomi on pullollaan hienoja miehiä ja myös naisia.

Profiilissa voi kertoa vaikka mitä satuja, mutta kyllä sen pidemmän tuntemisen perusteella aika hyvin osaa seuloa. Ylipäätään miksi vaivautua valehtelemaan, kyllä se viimeistään tapaamisessa tulee ilmi. Varovaisuutta pitää noudattaa, mutta näinhän se on koko elämässä.

Ulkomailla se on vieläkin todennäköisempää, vieraalla maaperällä kun liikutaan. Järki on pakko pitää mukana, olipa sitä missä tahansa.

Suurin petos mitä ihminen tekee, on itseään kohtaan. Rehellisyys itselle on todella vaikeaa. Tuntea itsensä, siinä on se juju. Usein ihminen pettyy kun ne omat haaveet eivät toteudukaan. Syyttää siitä suotta toista osapuolta, vaikka tanssiin tarvitaan kaksi. Kaikkein vaikeinta itselle ainakin on toimia toisin kun toivoisi, pelkästään kun tietää sen olevan toista kohdin paras ratkaisu.

Osata päästää irti silloin kun toinen ei halua olla vierellä, ilman sen kummempaa itkua. Se sattuu syvälle sisimpään, mutta tehtävä se on. Paljon enemmän kun osaan kuvata. Varsinkin juuri tänä vuonna. Pitämällä kiinni, toinen ei voi sitä saavuttaa, mikä tekisi hänen onnelliseksi. Omista toiveista luopuminen, se on vaikeaa. Järki käskee tekemään oikein, mutta kurja sydän ei oikein jaksa yrittää. Itseä pitää vain pakottaa, välillä sitä sortuu ja lankeaa.

Jokainen äiti sen tietää, miltä tuntuu kun lapset kasvaa ja irtautuu omaan elämään. Ikävä on ajoittain, mutta se pitää kätkeä ja osata luovuttaa. Onnea toivottaa, sille josta välittää. Sama se on ihan kaikissa ilmisuhteissa.

Pettäjä pääsee pettämään, silloin kun hän pystyy vetoamaan petetyn omiin haaveisiin. Paljon kohua saanut Windcapita oli hyvä esimerkki, sen onnistuminen perustui vetoamiseen ihmisen ahneuteen. Auervaarat taasen vetoavat ihmisen läheisyyden kaipuuseen, ihan samaan mitä esiintyy ympäri maailman, mikään kulttuuri ei ole näiltä suojattu. Petetyllä on usein ollut viitteitä ja mahdollisuus tarkistaa, mutta hän ei halua nähdä totuutta vaan sulkee silmät, jotta omat haaveet toteutuisivat. Ihminen ihastuu ja antaa luvan rakastua ja pettyy kun toinen ei tunne samoin. Vaatii uskomatonta voimaa repiä itsensä irti, kun huomaa ihastuksen tunteen olevan vain yksipuolista. Siihen totuuden peiliin on välillä niin ankara kurkistaa. Se melkein kuristaa ja itkettää. Kuitenkin tässäkin on pohjimmiltaan kyse siitä itsepetoksesta.

Itse en usko suomalaisen olevan sen epärehellisempi kuin muutkaan kansat, ehkä himpun verran jopa rehellisempiä tai ainakin suorempia. Joissain maissa se suoruus on pahe meillä hyve.
Mutta sen tiedä varmuudella, itse ymmärrän suomalaisen ajatuksen juoksun paljon paremmin, kun muunmaalaisen. Kyllä suomalainen aina suomalaisen tunnistaa. Kyse tulla toimeen ei siis ole kielestä kiinni vaan tavasta ajatella. Myönnän, että sellaisiakin suomalaisia on, joiden ajatustapa ei kohtaa, jolloin ymmärtäminen on huomattavasti työläämpää.

Kuuliallakin on vastuu, miettiä mitä uskoo ja mitä ei. Omat pelot, toiveet ja arkuus vaikutta paljon siihen mitä kykenee ottamaan vastaan ja mihin uskoo. Mikään kansallisuus ei tee ihmisestä sen parempaa kuin huonompaakaan, kyse on yksilökohtainen ja viimekädessä kuulian kyvystä arvioida vastapuoli

Aha!
Tässä jo ehditiin tekemän johdopäätöksen minun puolesta:)))
Ei kuka pettänyt tai jättänyt minut.

Puhun vaan siitä et suomalaiset valehtelevat liika ainakin minun makun.
Ei sen kummempa.