Olen siis 17-vuotias, ja petin tyttöystävääni viime vuonna, oltuamme yhdessä vain muutaman kuukauden. Sänkyyn en päätynyt, olin vain tyydytyksen vastaanottajana tilanteessa. Toisaalta en tyttöystävältänikään semmoiseen tilanteeseen vielä ollut päässyt, mukana oli kokeilunhalua kun oma ihastus ei ollut vielä vastaanottavainen, taikka antavainen.
Omatunto on siitä asti soimannut: on vaikeaa katsoa toista silmiin, olla luontevasti tilanteissa joissa pitäisi toiselta hellyyttä vastaanottaa ja sitä myös antaa.
Elämä yhdessä tuntuu vaikealta, eikä tunnu, että anteeksi voi antaa itselleen vain sen perusteella, että on "nuorena ja kokemattomana" hölmöillyt.
Mitä te muut sanoisitte? Olemme tyttöystäväni kanssa hyvin kiintyneitä toisiimme, eroaminen murskaisi kaiken, etenkin kun toisella ei ole aavistustakaan asiasta.
Eron varmistaisin viimeistään kertomalla tapahtuneesta.
Joiltain threadeilta luin käsitteen "ihmisjäte", tuntuu aika osuvalta omalle kohdalle.
Omatunto on siitä asti soimannut: on vaikeaa katsoa toista silmiin, olla luontevasti tilanteissa joissa pitäisi toiselta hellyyttä vastaanottaa ja sitä myös antaa.
Elämä yhdessä tuntuu vaikealta, eikä tunnu, että anteeksi voi antaa itselleen vain sen perusteella, että on "nuorena ja kokemattomana" hölmöillyt.
Mitä te muut sanoisitte? Olemme tyttöystäväni kanssa hyvin kiintyneitä toisiimme, eroaminen murskaisi kaiken, etenkin kun toisella ei ole aavistustakaan asiasta.
Eron varmistaisin viimeistään kertomalla tapahtuneesta.
Joiltain threadeilta luin käsitteen "ihmisjäte", tuntuu aika osuvalta omalle kohdalle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minusta sinun tulisi kertoa. Tiedän tai voin arvata mitä siitä tulee, mutta suosittelen ottamaan sen riskin. Siinä ainakin näkyy kuinka tosissanne olette.
Miksi petit kyseistä tyttöä, jos aidosti hänestä välität? Olet edelleen nuori eikä sitoutumiseen ole kiire..
Mainitsit kokeilun halusi. Olen omalla kohdalla törmnnyt samaan: sanoin poikaystävälle että lähtisi kokeilemaan, mutta ilman minua. Jos haluat kokeilla muita, et tunnu minun korvaani vielä valmiilta sitoutumaan. Odota sitä oikeaa kohdallesi!
Älä kerro. Ihmisiä tässä vain kaikki ollaan. Relaa.
Kasvoin tilanteen jälkeen kokeilunhalustani pois, se opetti kaikin puolin. Silti joskus tuntuu, että jään paljosta paitsi jos tähän suhteeseen jään, omatunto hartioillani painamassa. Tuolloin en ollut itsekään vielä varma tunteistani, luulin että häntä jo tuolloin rakastin, mutta myöhemmin huomasin, että rakkautta se ei vielä tuolloin ollut. Voisi sanoa, että olin tunnetasolla täysin eksyksissä. Eikö tuommoisessa tilanteessakaan ole varaa möhliä, jos vasta myöhemmin huomaa, kuinka tärkeä kyseisestä henkilöstä on yhtäkkiä tullut? Tuota kysymystä olen miettinyt koko tämän ajan.