Eli ongelmani on se että en saa ihmisistä ystäviä ,varsinkaan naispuolisista =/ Olen itse 25v nainen ja tää ongelma oikeestaan alko näin aikuis iällä, lapsena ja teininä mulla oli kyllä kavereita ja ei ollu mitenkään vaikeeta tutustua ihmisiin . Mutta sitten muutettiin toiseen kaupunkiin ja yhteyden otot vanhoihin kavereihin pikku hiljaa väheni ja lopulta jäi kokonaan... oon huomannu nykyään vaikka olen kuinka ystävällinen ja juttelen ihmisille ni varsinkaan naispuoliset ihmiset ei edes halua tutustua muhun , tai sellanen kuva aina jotenkin tulee =/ mä en oikein keksi syytä mitä teen väärin , jotkut niinku tutustuu tostanoin vaan uusiin ihmisiin koko ajan ... Nais puolisia ystäviä nimenomaan kaipailisin elämääni , mutta en tiedä miksi on niin vaikea tutustua ihmisiin =(
Vaikea ystävystyä ihmisten kanssa
_piupau_
112001
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ole kiinnostunut ihmisistä, tervehdi heitä, sano vaikka "hieno keli tänään". Kysy mitä he viettävät joulun, hiihtoloman, pääsiäisen. Ehdota tekemistä ja menemistä.
Tylsää ottaa riski että joku kieltäytyy, mutta ei sitä koskaan tiedä kuka sanoo "mennään vaan". Jotkut tutustuvat riittävän moneen jotta voivat ottaa vastauksen "ei" pelkkänä vastauksena, ei torjuntana.
Minä en varsinaisesti halua nyt tutustua kehenkään koska ei heitä sitten kuitenkaan enää tapaa, ainakaan niin usein että heistä tulisi ystäviä. Pintapuolinen tuttavuus on aika raskasta kun kuullostelee mitä kenenkin kanssa voi puhua.
Ei mulla ole yhtään ystävää. Mitä sellasella edes tekee. Pärjään yksinkin hyvin.
Itse voisin näin miehenä ajatella, että naisten olisi helppo kysyä juuri toisiltaan, että "hei haluaisitko joskus tavata, lähteä ulkoilemaan, elokuviiin". Sanot suoraan, että ei ole paljon ystäviä ja etsit niitä. Joissain naisissa on vain se huono puoli, että ystävän pitää olla tietyn näköinen ennenkuin kehtaa hänen kanssaan liikkua. Toivottavasti olet myös kumminkin kiinnostunut naisten jutuista:) koska paistaa varmasti läpi jos et ole. Minulla on juuri tämä, että on todella vaikea löytää ystäviä kun ei kiinnosta miesten jutut. Lisäksi juuri tuo mitä Kolai Lee sanoi, että pintapuolinen tuttavuus on pahinta. Mitä tehdä tuttavalla jota tavata esimerkiksi vain kerran kuukaudessa tai sitten hyvinkin jää vain yhteen kertaan tapaaminen.
Monella voi myös mennä päivät todella nopeasti työn, kumppanin ja harrastusten parissa, että eivät edes halua ystäviä. Eivätkä tarkoita mitään pahaa vaikka kieltäytyisivätkin tapaamasta
Olen yllättynyt siitä, miten hyviä keskusteluja joissakin viestiketjuissa on. Ihmiset ovat vilpittömiä ja aidosti pyrkivät "kuuntelemaan" toista.
Aloittajalle sanoisin, että ainakin näin 5kymppiä lähestyvänä naisena, ystäviin liittyvissä kysymyksissä sitä alkaa miettimään omaa itseään. Jollakin tapaa ystävien puute ainakin minulla itselläni herättää kysymyksiä minusta itsestäni.
Minulla itselläni oli lapsena paljon ystäviä, samaten vanhempana. Aikuisikääni on liittynyt asumista ulkomailla, muuttoja kotimaassa jne. Työkuvio on ollut haasteellista ja muutokselle altista. Elämästäni on puuttunut vakautta.
Jollakin tapaa ajattelen, että ystävien löytyminen ja saaminen edellyttää tietynlaista vakiintuneisuutta omassa elämässä. Työpaikka ei ole tae ystävien saamiseen, vaikka ihmisten on joskus helppolöytää teennäinenkin yhteys työn kautta.
Lapsuus ja perheolosuhteet tuolloin vaikuttavat siihen, miten solmimme ystävyyksiä. Minulla esimerkiksi oli äiti, joka sabotoi teini-iässä kaverisuhteitani. Hän alkoi käyttäytyä epäsopivasti aina, kun toin ystäviäni. Hän nolasi minut. Kun hänen oma ystävänsä kyläili, äiti sai olla huoleti, ei pelkoa sabotaashista.
Olen nyt aikuisena tajunnut, että nämä lapsuuden kuviot nousevat pintaan, tuntuu että ne yhä vaikuttavat elämääni. Nykyisen mieheni käytös on osoittautunut sellaiseksi, että kotiin ei ole helppo kutsua vieraita.
Minun on muutoin helppoa olla sosiaalinen ja luoda yhteys ihmisiin. Ystävien löytäminen ja ystävyyssuhteiden rakentaminen vaatii jo itsensä kohtaamista. Mitä sisäisiä esteitä on kohdattava, työstettävä ja ylitettävä.
Eli jossain sisälläni on yhä se pieni tyttö, jonka äiti narsistimaisesti pilasi tyttärensä (ja muun perheen)sosiaalista elämää. Nykyään oma mieheni ajaa samaa asiaa tosin eri tavalla kuin äitini aikoinaan.
Tässä iässä se hyvä puoli, että tietää että jos jokin ei toimi, tai on siis jonkunlainen ongelma (esim kaipaa ihmisiä elämäänsä), niin ongelmaan on aina ratkaisu. Pitää vain tutkia asioita, jotka ovat hyvän ja onnellisen elämän esteenä.
Sinulle aloittaja, hyvä keino törmätä tulevaan ystävään, on tehdä jotain, mikä tuottaa sinulle mielihyvää. Esim käy säännöllisesti uimahallissa. Ei aikaakaan, kun huomaat luobnollisesti tutustuvasi toisiin ihmisiin, jotka käyvät uimassa.
Mulla on vähän sama. Ennen mulla oli paljn ystäviä, nyt vain yksi kunnon ystävä kun muut jätti ja alkoivat olemaan toisten kanssa. Noh, mutta kun vain antaa positiivisen , iloisen ja ystävällisen ensivaikutelman ja juttelee rohkeasti uskoisin että uusia ystävyyksiä syntyy :)
naispuoliset ystävät. Yleensä he ovat pinnallisia ja arvostelevia, helposti kateellisia ja itsekkäämpiä keskimääräisesti kuin miehet. Itse olen nainen ja huomannut aina viihtyväni miesten keskellä. En ole heidän vuokseen huomion tai viehätyksen vuoksi vaan sen, että voit aidosti olla heidän kanssaan tällättynä tai ilman meikkiä,päällä lumput tai korkkarit suoranaisesti; Koska heillä ei ole kilpailuviettiä.
He ovat yleensä rempseitä, aitoja ja etenkin karismaattisia, suoria, ei vihjailuja saati tosissaan vittuile. He katsovat sisintä, ei ryppyjesi tai rintojesi kokoa jollet niin anna ymmärtää.
" Nainen ja mies ei voi olla ystäviä . " - Kuka tuon oikein keksi?
Jos olet naisen seurassa, hän kyseenalaistaa sinua; Asuvalinta, meikki, hiukset, "Miksi teet noin?" -Mies ei koskaa tosissaan kyseenalaista. -Hänellä ei ole samanlaista katkeruutta kuin naisella verissään vastakkaista sukupuolta kohtaan.
Vaikka kerron mielipiteeni, se ei tarkota että olisin itse tämä pinnallinen nainen. Nykymaailma vain sattuu menemään täyteen huuhaahan naisten osalta.
Löytäisimpä vain joskus enemmän sukupuolineutraaleja ihmisiä.
Itsellänihän on eräs tällainen ystävä jo, kattavempaa seuraa sekä rennompaa saa hakea. Vaikka asiallinen onkin.
Itsekkin olen mielummin sit vain yksin kuin väkisin tuppaudun/ vännän ystävyyttä kun sitä ei ehkä olekkaan.
Mieheni on myös minun paras kaveri. Ymmärtää, lohduttaa jne.
Minulla on 2 ystävää joita tapailen silloin tällöin. Joskus uuseemminkin joskus harvemmin. Viihdyn heidän seurassaan. Vaikka välillä olisikin pitempi aika näkemisestä, tulemme juttuun ja osaamme vain olla.
Tosin välillä ihmetyttää heidän hektinen arkensa. Kuinka jaksavat?
Koko ajan menossa ja sitten ollaan kiukkuisia jne.
Oma vapaa-aika jää vähiin.
Työni puolesta ei ole ns. Vapaa-ajan ystäviä. Osasyyksi näen sen että ovat pintaliitäjiä, selän takana mustamaalaajia, aina työkavereista pahaa puhujia....en viihdy sellaisessa seurassa.
Katson että juttua riittää varmasti minustakin, siksi en halua heidän ystävyyttään.
Itekin haluaisin uusia kavereita kun kaverisuhteet on yleensä vaan loppunu siihen, et lakataan pitämättä yhteyttä :/
Netin kautta olen saanut pari aika ihanaa kaveria! Että sitäkin voi kokeilla. Tosin olin jonkun vuoden päivät kyseisellä sivustolla ja sitten vasta löytyi nuo kaverit :)
Vaikee sanoo kun itellä on ollu sama ongelma niin kauan ku muistaa. Tai tutustuminen ja juttelu onnistuu, mutta siitä kaverisuhteeksi kehittyminen oikein ei :(
Sama juttu. Ainakin uusien tuttavuuksien kanssa. En oikein ole pystynyt sirtymään syvällisempään kaveruuteen, se jämähtää vähän sellaiselle "nähdään silloin tällöin" -asteelle, ja monen kanssa onkin vain lakattu pitämästä yhteyttä. Minulla ei oikein ole sellaista luottokaveria mitä joskus 8 vuotta sitten oli ja se surettaa hiukan. En tiedä miten jotkut ihmiset vain saa niin helpolla ihmistä kavereita :O
Turussa on maailman vaikeinta saada ystäviä T:muuttanut Turkuun 5 vuotta sitten, saldo 0 ystävää.
Sama juttu...Turussa ollaan eikä ketään.