Olen ollut poikaystäväni kanssa yhdessä yli kolme vuotta. Muutimme tämän vuoden keväällä virallisesti yhteen (toki sitä ennenkin olimme lähes 24/7 yhdessä). Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että meidän yhteiselo on jatkuvaa kyräilyä, syyttelyä jne. Seksiä on ehkä kerran pari kuukaudessa, ja intohimo on hävinnyt täysin. Ja totta puhuen nykyään kaikki piirteet hänessä ärsyttävät minua: tapa puhua, syödä, kävellä; jopa ulkonäkö on alkanut ärsyttää.... SIIS IHAN KAIKKI.
Periaatteessa hänessä on kaikki mitä mieheltä voi toivoa, mutta jos kolmen vuoden jälkeen elämä on jo tätä, en halua edes ajatella, mitä se olisi kymmenen vuoden kuluttua! Onko normaalia katsoa miestään ja todeta, että en tunne mitään tai sitten tunnen vihaa tai ärsytystä? Mistä siis tietää, onko suhde tullut tiensä päähän? Olen yrittänyt miettiä, että mitä jos hän olisi köyhä ja huonossa ammatissa? Eroaisinko sitten? En tiedä. Toisaalta ehkä se, että edes mietin moista, on jo kyseenalaista (???)
Ongelma on kuitenkin se, etten pysty jättämään häntä. Kuitenkin ensimmäistä kertaa suhteemme aikana ajattelen, että minun elämäni ei murtuisi, jos hän jättäisi minut. Kaksi vuotta sitten ero olisi ollut minulle täydellinen maailmanloppu! Mitähän tästä kaikesta pitäisi ajatella? Onko tässä oikeaa rakkautta vai vain kiintymystä ja tottumusta?
Periaatteessa hänessä on kaikki mitä mieheltä voi toivoa, mutta jos kolmen vuoden jälkeen elämä on jo tätä, en halua edes ajatella, mitä se olisi kymmenen vuoden kuluttua! Onko normaalia katsoa miestään ja todeta, että en tunne mitään tai sitten tunnen vihaa tai ärsytystä? Mistä siis tietää, onko suhde tullut tiensä päähän? Olen yrittänyt miettiä, että mitä jos hän olisi köyhä ja huonossa ammatissa? Eroaisinko sitten? En tiedä. Toisaalta ehkä se, että edes mietin moista, on jo kyseenalaista (???)
Ongelma on kuitenkin se, etten pysty jättämään häntä. Kuitenkin ensimmäistä kertaa suhteemme aikana ajattelen, että minun elämäni ei murtuisi, jos hän jättäisi minut. Kaksi vuotta sitten ero olisi ollut minulle täydellinen maailmanloppu! Mitähän tästä kaikesta pitäisi ajatella? Onko tässä oikeaa rakkautta vai vain kiintymystä ja tottumusta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
No mun mielestä suhteessa tulee hyviä ja huonoja vaiheita. Toi kuullostaa siltä et oot loman tarpeessa. Ehkä se 24/7 nyhjääminen yhdessä voisi olla syy siihen. Mene lomamatkalle viikoksi tai kahdeksi, tai tee niitä asioita jotka sut tekee onnelliseks. Sun olis varmaan hyvä olla yksin hetki ja miettiä mikä tuntuu parhaimmalta :) Punnitse hyviä ja huonoja asioita. Jos enemmän huonoja saattaa olla parempi erota. Se on ihan susta kiinni mitä haluat. Tsemppiä.
ja OTA VASTUU, äläkä nyhvelöi, ruikuta ja
myötäsilittelijöitä etsi.
Missään nimessä ei kannata olla avoliitossa, jos kumppanissa kaikki ärsyttää. Ei ole oikein kummallekaan. Etkä voi syyttää häntä, jos et rakasta. Rakkaudesta avoliitossa on kyse, ei inhosta.
Onhan teillä varmasti riittävän suuri asunto? Jos asutte jossain yksiössä kahdestaan niin ei ihme jos ahdistaa. Jotkut ihmiset tarvitsevat enemmän tilaa ja itse ainakin tarvitsin poikaystäväni kanssa kolmion, että suhteessa meni hyvin. Joillekin riittää kaksio, mutta yksiö riittää vain todella harvoille.
Eipä meillä iso asunto auttanut suhteeseen,suhde itse asiassa hajosi kun muutettiin isoon oikeaan kotiin.Että näin.Kylmä on yksin olla.Nyyh.
Kuulostaa ihan hirveän tutulta, itse asiassa rupesin katselemaan tekstiä että eihän tämä voi olla itseni kirjoittama:D sana sanalta pitää täysin paikkansa, ja aivan samojen asioiden kanssa painiskelin 3vuotta 4vuoden suhteesta. ensimmäinen huuma-vuosi meni hujauksessa. muutimme erilleen ja yritimme sitäkin kautta 4 kuukautta, että nähdään kerran viikossa. Sitä toivomaani salamaniskua taivaalta ei tullut eikä omat tunteeni ja ärsyyntyneisyyteni muuttunut mihinkään.
Aloittajan teksti oli kuin suoraan mun suusta. Kumppanissa on alkanut ärsyttämään kaikki.. Mulla oli syksyllä tämmöinen olo, puhuttiin ja sanoin että täytyy molempien alkaa panostaa tähän suhteeseen kunnolla. No, muutama kuukausi on mennyt ja nyt mulla on taas sama olo. Seksiäkin taitaa olla viikon-parin välein. Ei Mua enää oikeastaan haluta.
En oikein tiedä mitä tässä pitäs tehdä.. Kommunikaatio meidän välillä on ihan hukassa.
Kannattaa muuttaa erilleen ehdottomasti. Ja sanoa totuus toiselle. Älä kiusaa itseäsi, ajaudut ahdistukseen siellä vaan pahemmin. Jos jäljelle jää mitään, katsoo myöhemmin. Tuo ei kuulosta lupaavalta.
siitä ainakin jos toinen on krooninen pettäjä..
Itse painin pari vuotta samaisen ongelman kanssa: en uskaltanut jättää poikaystävääni. Olimme yhdessä reilut 5 vuotta ja tuona aikana poikaystäväni kärysi muutamaankin otteeseen pettämisestä, jotka idioottina menin antamaan anteeksi, koska en halunnut erota yksin jäämisen pelossa.
Olihan meillä onnellisiakin aikoja noiden poikaystäväni pettämisten jälkeen ja hän paransi tapansa. Muutin reilu vuosi sitten poikaystäväni perässä toiselle puolelle Suomea, kaupunkiin, jossa en koskaan aiemmin ollut käynyt ja jossa minulla ei ollut ainoatakaan tuttua!
Viime kesänä sitten itse "hairahdin" (tosin ketään en käynyt panemassa). Poikaystäväni sai tietää tästä ja kävi sitten samoin tein kostoksi panemassa erästä tuttuan (tästä sain tietää vasta viime viikolla)i!! Viime kesästä lähtien asiat meni enemmän tai vähemmän päin persettä ja havahduin moneen otteeseen siihen, että mitä minä tuossa ihmisessä näen. Havahduin, että kyseinen ihminen ei ole koskaan saanut minua nauramaan, kaikki ystävät, tuttavat ja kaverit ovat tulleet elämäämme MINUN kauttani. Onhan hänessä hyviäkin puolia, mutta kyllästyin myös siihen viinan juontiin, jota poikaystäväni harrasti lähestulkoon jokaikisenä vapaapäivänään. Ei tuntunut kivalta tulla työyön jälkeen töistä kotiin ku ukko on tuhannen päissään, kun niitä kännikaloja on työkseen kattonut sen 9-10h.
Toissa viikonloppu olikin sitten viimeinen niitti. Poikaystäväni ryyppäsi 4 päivää putkeen ja itsehän olin töissä. Viime viikolla ilmoitin kylmän viileästi sen pahemmin asiaa enää edes miettimättä, että MINÄ etsin nyt itselleni asunnon ja muutan pois. Asunnon sainkin parissa päivässä ja tällä viikolla onkin sitten muutto edessä :)
Poikaystäväni otti tämän eromme todella raskaasti. Hän ei syönyt/nukkunut kolmeen päivään, ennen kuin patistin hänet varaamaan ajan lääkärille, joka määräsi hänelle unilääkkeet. Tarkoitus oli alkuun pitää pientä aikalisää, mutta se aikalisä muuttui lopulliseksi eroksi sen jälkeen, kun poikaystäväni tunnusti käyneen vieraissa viime kesänä. Viimeinen luottamus meni siinä!!
Täytyy myöntää, että omat tunteet ovat yhtä vuoristorataa. Olo on samalla aikaa helpottunut, toisaalta myös surullinen, mutta tahdon uskoa, että tämä oli oikea ratkaisu. Olen kauan aikaa roikkunut löysässä hirressä ja ei ne asiat siitä sen paremmaksi olisi enää voineet muuttuakaan. Syytän itteeni siitä, kuinka idiootti olin silloin, kun en älynnyt poikaystävääni jättää, kun hän minua ekan kerran petti.
Nyt olen käytännössä katsoen yksin tutuksi kyllä tulleessa, mutta silti vieraassa kaupungissa. Poikaystävän kanssa olemme kyllä väleissä, koska en halua/jaksa tapella kenenkään kanssa. Tässä nyt täytyy opetella tätä sinkkuelämää, . .
Loppukesästä aion muuttaa takaisin kotikaupunkiini, jossa minua odottavat ihanat ystävät, tuttavat, entiset/tulevat työkaverit ja perhe.
Kovasti tsemppiä sulle ja teille muille! Vaatii paljon rohkeutta lähteä suhteesta, varsinkin jos se on kestänyt useamman vuoden. Mutta jos suhteessa ei ole hyvä olla, on parasta lähteä kohti uusia seikkailuja :)
Kannattaa varmaan erota. Jos yhdessä olo perustuu vain siihen että olet taloudellisesti hänessä kiinni.
Haloo nainen. Tunteita ei voi lopettaa jos sinua ärsyttää toisessa kaikki nuo mitä mainitsit niin eipä tuo yhteiselo voi olla paranemaan päin.
Näivetyt sisäisesti ja kai hänkin. Jännä että et tunnista kuinka henkisen puolen minäsi yrittää viestittää sinulle selkeesti että tämä juttu ei ole sun juttu tulevaisuudessa.