Tätä asiaa on varmasti käsitelty moneen otteeseen täälläkin, mutta kirjoitanpa silti mieki. Mummoni nukkui pois tänään, sain vasta vähän aikaa sitten tietää asiasta, mutten saa minkäännäköistä reaktiota itseltäni aikaiseksi?! Mummo oli mulle rakas ja olihan tää odotettavissa jo lokakuusta asti kun joutui sairaalaan, mutta en vain osaa reagoida yhtään mitenkään. Ei vaan tunnu yhtään miltään. Ei pahalta, ei hyvältä, ei yhtään miltään.
Olen lukenut että ihminen voi mennä shokkiin mutta kun en tunne yhtään mitään eikä mikään liikahtanutkaan sisälläni kun asiasta kerrottiin. Tunnen oloni ihan idiootiksi ja kylmäksi tunteettomaksi ääliöksi koska piti taistella pientä hymyä vastaan kun asiasta kerrottiin! Ja sama homma toistui kun kerroin kaverilleni syksyllä että mummoni joutui sairaalaan ja tilanne oli tosi vakava, hymyilin ja meinasin alkaa nauramaan, ja tunnen itteni ihan psykopaatiksi koska tottakai se itestä tuntui pahalta että läheinen on lähellä kuolemaa, tilanne oli oikeasti tosi paha kun itsekkin menin mummoa katsomaan sairaalaan ja mummo oli hirveän näköinen kun oli kaatunut ja oli verenvuotoa, turvotusta jne eikä meinannut tunnistaa koko ihmistä, mutta miten voi ihminen noin reagoida ei voi olla normaalia käytöstä! Pelottaa vaan että muut ajattelee että oon ihan tunnekylmä kusipää kun edes tuommoinen ei liikuta, kyllä vain itken vieläkin tosi useasti, välillä joka päivä koska menetin parhaimman kaverini kaksi VUOTTA sitten yhden turhan riidan takia ja hän oli yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä ja jokapäiväinen elämäkin muuttui radikaalisti kun ei oltukaan enää yhdessä joka päivä sitä 24/7 niinkuin tavattiin olla kun sama lukkari koulussa ja naapureita vielä ja vähän liiankin hyvin viihdyttiin yhdessä kuulemma (:D)
Mutta siis miten voi olla mahollista etten vain tunne mitään, en itse tunne olevani shokissa tai mitään ja koska asia ei tullut edes yllätyksenä niin ei ollut mitenkään silleen nopia juttukaan eikä mitään.. Olen tosiaan pian 18-vuotias jos jollain sattuu se kiinnostamaan mutta siis kun en tiiä yhtään mitä nyt teen kun en tunne itseäni, ei tunnu yhtään miltään ja kohta hätäilen enemmän siitä kun en tunne mitään kuin siitä olennaisesta eli kuolemasta ja nyt vain kun tätä kirjoitin niin alkoi painamaan rinnassa joku ihme kipu mutta se nyt liity mihinkään mitenkään, mutta siis mitä mie nyt teen normaalisti itken tosi helposti ja itkenkin paitsi tällaiset asiat, ja mistä tuo hymy voi tulla kun toinen ihminen on vieressä, nyt kun oon yksin niin ei kyllä hymyilytä yhtään, se vaan tulee aina sillon kun toinen on siinä vieressä ja vaikka esim silloin kun kerron jostain traagisesta itseä koskevasta asiasta, hymy/naurahdus, en voi sille mitään, en tiedä mistä se tulee, en ymmärrä. Voiko se hymy vain olla joku suojelurefleksi vaikka muutenkin kyllä hymyilen ja nauran ihan ylihelposti mutta siis kun en tiiä mitä nyt tekisin, tästä ei varmaan saa kukaan mitään selvääkään mutta kuitenkin niin.
Olen lukenut että ihminen voi mennä shokkiin mutta kun en tunne yhtään mitään eikä mikään liikahtanutkaan sisälläni kun asiasta kerrottiin. Tunnen oloni ihan idiootiksi ja kylmäksi tunteettomaksi ääliöksi koska piti taistella pientä hymyä vastaan kun asiasta kerrottiin! Ja sama homma toistui kun kerroin kaverilleni syksyllä että mummoni joutui sairaalaan ja tilanne oli tosi vakava, hymyilin ja meinasin alkaa nauramaan, ja tunnen itteni ihan psykopaatiksi koska tottakai se itestä tuntui pahalta että läheinen on lähellä kuolemaa, tilanne oli oikeasti tosi paha kun itsekkin menin mummoa katsomaan sairaalaan ja mummo oli hirveän näköinen kun oli kaatunut ja oli verenvuotoa, turvotusta jne eikä meinannut tunnistaa koko ihmistä, mutta miten voi ihminen noin reagoida ei voi olla normaalia käytöstä! Pelottaa vaan että muut ajattelee että oon ihan tunnekylmä kusipää kun edes tuommoinen ei liikuta, kyllä vain itken vieläkin tosi useasti, välillä joka päivä koska menetin parhaimman kaverini kaksi VUOTTA sitten yhden turhan riidan takia ja hän oli yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä ja jokapäiväinen elämäkin muuttui radikaalisti kun ei oltukaan enää yhdessä joka päivä sitä 24/7 niinkuin tavattiin olla kun sama lukkari koulussa ja naapureita vielä ja vähän liiankin hyvin viihdyttiin yhdessä kuulemma (:D)
Mutta siis miten voi olla mahollista etten vain tunne mitään, en itse tunne olevani shokissa tai mitään ja koska asia ei tullut edes yllätyksenä niin ei ollut mitenkään silleen nopia juttukaan eikä mitään.. Olen tosiaan pian 18-vuotias jos jollain sattuu se kiinnostamaan mutta siis kun en tiiä yhtään mitä nyt teen kun en tunne itseäni, ei tunnu yhtään miltään ja kohta hätäilen enemmän siitä kun en tunne mitään kuin siitä olennaisesta eli kuolemasta ja nyt vain kun tätä kirjoitin niin alkoi painamaan rinnassa joku ihme kipu mutta se nyt liity mihinkään mitenkään, mutta siis mitä mie nyt teen normaalisti itken tosi helposti ja itkenkin paitsi tällaiset asiat, ja mistä tuo hymy voi tulla kun toinen ihminen on vieressä, nyt kun oon yksin niin ei kyllä hymyilytä yhtään, se vaan tulee aina sillon kun toinen on siinä vieressä ja vaikka esim silloin kun kerron jostain traagisesta itseä koskevasta asiasta, hymy/naurahdus, en voi sille mitään, en tiedä mistä se tulee, en ymmärrä. Voiko se hymy vain olla joku suojelurefleksi vaikka muutenkin kyllä hymyilen ja nauran ihan ylihelposti mutta siis kun en tiiä mitä nyt tekisin, tästä ei varmaan saa kukaan mitään selvääkään mutta kuitenkin niin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kylmiä väreitä vaan pukkaa vähän väliä, siinä kaikki
niinkö
Oletko saanut diapamia jos ei itketä.En ymmärrä kyllä miksi et halua itkeä,itke pois.Voit saada vaikka jonkun sydärin,jos et sure mummoasi.