Näin talven pimeimpinä kuukausina olen jostain kumman syystä vieläkin ikävöinyt kesää 2006, ja erästä noin suurin piirtein ikäistäni nuorta naista Lauraa, jonka kanssa koin tulisimman kesäromanssin, kuin koskaan kenenkään muun kanssa. Juttumme kesti vain vähän aikaa, mutta kivaa meillä oli, kunnes hän lähti exänsä perään, ja koko juttu oli siinä. En ole voinut häntä unohtaa, enkä ole sen kesän jälkeisinä kesinä enään vastaavanlaista kokenut, vaan yksin poikamiehenä kesät on vietetty, ja kysytty itsekseni että miksi näin? Hän palasi uneenikin tässä yksi yö, joka oli vielä melko todentuntuinenkin, ja sen jälkeen mietin häntä paljonkin.
Toivoisin hänet vielä kohtaavani, mutta se taitaa olla mahdotonta. Ei ole hänen puhelinnumeroa enään, ja sekin on hyvin todennäköisesti muuttunut. Numero ja osoitetiedusteluista on kyselty, mutta salaiset tuntuu olevan. Facebookistakaan en ole häntä löytänyt. Täytyy vain toivoa, että hän joskus kadulla vastaan tulisi, tai johonkin julkiseen paikkaan, kuten kauppaan, baariin tms yhtäaikaa satuttaisiin. Pitää vain tällaisessa suuressa kaupungissa olla tuuria, että näin tapahtuisi, mutta toivossa on hyvä elää.
Toivoisin hänet vielä kohtaavani, mutta se taitaa olla mahdotonta. Ei ole hänen puhelinnumeroa enään, ja sekin on hyvin todennäköisesti muuttunut. Numero ja osoitetiedusteluista on kyselty, mutta salaiset tuntuu olevan. Facebookistakaan en ole häntä löytänyt. Täytyy vain toivoa, että hän joskus kadulla vastaan tulisi, tai johonkin julkiseen paikkaan, kuten kauppaan, baariin tms yhtäaikaa satuttaisiin. Pitää vain tällaisessa suuressa kaupungissa olla tuuria, että näin tapahtuisi, mutta toivossa on hyvä elää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.