Elämäni nainen...

Mulla loppui aika äskettäin 3,5 vuoden seurustelu. Yhteisestä päätöksestä erilleen, mutta varsinaista syytä en osaa sanoa. Kumpikaan ei kuitenkaan ole ehdottomasti sitä mieltä etteikö olisi halunnut jatkaa toisen kanssa. Mutta meillä oli liikaa erimielisyyksiä, tai siis on vähän asioita mistä ajattelimme samalla tavalla, nämä yleensä olivat yhteiseen elämään ja kodinhoitoon liittyviä asioita. Yhteisiä tekemisiä ei oikein ollut, minä vain aina odottelin että josko nyt tehtäisiin jotain yhdessä....jäi yleensä odotteluksi. En tiedä miksi asiat meni niin, miksi kompromissien tekeminen oli niin vaikeaa. Kai olemme liian erilaisia, toinen elää täysin omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa,niinkuin ei kumppania olisikaan. Ja toinen vaan tahtoisi pitää huolta. Kinastelua ja asioiden vääntelyä ei kukaan jaksa... Mies saa unelmistaan totta, minun ainoa vaatimaton unelma oli elää yhdessä ja olla onnellinen...sekin meni pieleen. Milloin voi tietää että oliko ratkaisu oikea vai ei...mitä jos siinä kuitenkin meni se minun mieheni...vai onko minulle edes sellaista oikeaa/sopivaa olemassakaan... Ja kuinka voi unohtaa, vai saako unohtaa... Ei ole helppoa olla ihminen.

Nanna kirjoitti:

Mulla loppui aika äskettäin 3,5 vuoden seurustelu. Yhteisestä päätöksestä erilleen, mutta varsinaista syytä en osaa sanoa. Kumpikaan ei kuitenkaan ole ehdottomasti sitä mieltä etteikö olisi halunnut jatkaa toisen kanssa. Mutta meillä oli liikaa erimielisyyksiä, tai siis on vähän asioita mistä ajattelimme samalla tavalla, nämä yleensä olivat yhteiseen elämään ja kodinhoitoon liittyviä asioita. Yhteisiä tekemisiä ei oikein ollut, minä vain aina odottelin että josko nyt tehtäisiin jotain yhdessä....jäi yleensä odotteluksi. En tiedä miksi asiat meni niin, miksi kompromissien tekeminen oli niin vaikeaa. Kai olemme liian erilaisia, toinen elää täysin omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa,niinkuin ei kumppania olisikaan. Ja toinen vaan tahtoisi pitää huolta. Kinastelua ja asioiden vääntelyä ei kukaan jaksa... Mies saa unelmistaan totta, minun ainoa vaatimaton unelma oli elää yhdessä ja olla onnellinen...sekin meni pieleen. Milloin voi tietää että oliko ratkaisu oikea vai ei...mitä jos siinä kuitenkin meni se minun mieheni...vai onko minulle edes sellaista oikeaa/sopivaa olemassakaan... Ja kuinka voi unohtaa, vai saako unohtaa... Ei ole helppoa olla ihminen.

Lue lisää

Se nyt on valitettavasti niin, että vasta kuolinvuoteellas tiedät, oliko se oikea ratkaisu... Tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmia on siis aivan turha tehdä. Elä tässä päivässä, älä eilisessä tai huomisessa...

mungo kirjoitti:

Se nyt on valitettavasti niin, että vasta kuolinvuoteellas tiedät, oliko se oikea ratkaisu... Tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmia on siis aivan turha tehdä. Elä tässä päivässä, älä eilisessä tai huomisessa...

Lue lisää

Harvinaisen oikeassa taidat olla...