En tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta pakko on kirjoittaa jotain jonnekkin...
Hassua miten jotkut etsivät koko ikänsä, mutta eivät ikinä löydä sitä oikeaa. Minulle ei ole käynyt näin. Minä olen löytänyt elämäni naisen.
Valitettavaa vain on se, että en enää ikinä pysty olemaan hänen kanssaan yhdessä...
Puolitoista vuotta ihanaa yhteiseloa. Luulin, että kaikki oli hyvin. Olin valmis viettämään koko loppuelämäni tämän naisen kanssa. Ilmeisesti hän ei ollut asiasta enää samaa mieltä kanssani. Tämän käsityksen sain noin reilu kuukausi sitten, kun hän ilmoitti haluavansa lopettaa suhteen...
No mitäpä siinä voit sitten tehdä. Minä kysyin vielä häneltä onko hän ihan varma. Näyttää siltä että hän oli...
Minä rakastan häntä edelleen yhtä paljon kuin ennenkin eikä mikään voi muuttaa sitä, ikinä.
Minä rakastan häntä niin paljon, että jos hänen on parempi olla ilman minua, niin minä annan hänen mennä... Se on ainut oikea ratkaisu ja se sattuu niin helvetisti...
Hassua miten jotkut etsivät koko ikänsä, mutta eivät ikinä löydä sitä oikeaa. Minulle ei ole käynyt näin. Minä olen löytänyt elämäni naisen.
Valitettavaa vain on se, että en enää ikinä pysty olemaan hänen kanssaan yhdessä...
Puolitoista vuotta ihanaa yhteiseloa. Luulin, että kaikki oli hyvin. Olin valmis viettämään koko loppuelämäni tämän naisen kanssa. Ilmeisesti hän ei ollut asiasta enää samaa mieltä kanssani. Tämän käsityksen sain noin reilu kuukausi sitten, kun hän ilmoitti haluavansa lopettaa suhteen...
No mitäpä siinä voit sitten tehdä. Minä kysyin vielä häneltä onko hän ihan varma. Näyttää siltä että hän oli...
Minä rakastan häntä edelleen yhtä paljon kuin ennenkin eikä mikään voi muuttaa sitä, ikinä.
Minä rakastan häntä niin paljon, että jos hänen on parempi olla ilman minua, niin minä annan hänen mennä... Se on ainut oikea ratkaisu ja se sattuu niin helvetisti...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täällä ollaan ihan samassa jamassa... yli kolmen vuoden yhteiselon jälkeen kuin salama kirkkaalta taivaalta tyttö ilmoitti haluavansa pitää taukoa / lopettaa seurustelun.
Tulevaisuuttakin oli aika pitkälti suunniteltu ja kaikkea, mutta se saattoi olla tietty osasyynä toisen ahdistumiseen...
Pitänee varmaan vain uskoa, mitä kaikki ystävät jaksavat toitottaa, että aika parantaa...
Voimia!
Mulla loppui aika äskettäin 3,5 vuoden seurustelu. Yhteisestä päätöksestä erilleen, mutta varsinaista syytä en osaa sanoa. Kumpikaan ei kuitenkaan ole ehdottomasti sitä mieltä etteikö olisi halunnut jatkaa toisen kanssa. Mutta meillä oli liikaa erimielisyyksiä, tai siis on vähän asioita mistä ajattelimme samalla tavalla, nämä yleensä olivat yhteiseen elämään ja kodinhoitoon liittyviä asioita. Yhteisiä tekemisiä ei oikein ollut, minä vain aina odottelin että josko nyt tehtäisiin jotain yhdessä....jäi yleensä odotteluksi. En tiedä miksi asiat meni niin, miksi kompromissien tekeminen oli niin vaikeaa. Kai olemme liian erilaisia, toinen elää täysin omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa,niinkuin ei kumppania olisikaan. Ja toinen vaan tahtoisi pitää huolta. Kinastelua ja asioiden vääntelyä ei kukaan jaksa... Mies saa unelmistaan totta, minun ainoa vaatimaton unelma oli elää yhdessä ja olla onnellinen...sekin meni pieleen. Milloin voi tietää että oliko ratkaisu oikea vai ei...mitä jos siinä kuitenkin meni se minun mieheni...vai onko minulle edes sellaista oikeaa/sopivaa olemassakaan... Ja kuinka voi unohtaa, vai saako unohtaa... Ei ole helppoa olla ihminen.
Se nyt on valitettavasti niin, että vasta kuolinvuoteellas tiedät, oliko se oikea ratkaisu... Tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmia on siis aivan turha tehdä. Elä tässä päivässä, älä eilisessä tai huomisessa...
Harvinaisen oikeassa taidat olla...