Sivullinen

Pitkä suhde takana ja muutto Helsinkiin.

Työnteko pitää ajatukset viikolla kurissa mutta viikonloppuisin iskee yksinäisyyden ja tyhjyyden tunne. Kadut ovat etenkin lauantaisin täynnä naisia mutta tuntuu että kaikilla on seuraa tai sitten kova kiire. Istun kahvilassa ja lueskelen kirjaa tai selaan lehtiä. Kukaan ei huomaa, lähesty tai edes hymyile. Kuinka paljon antaisin muutamasta vilpittömästi vaihdetusta arkipäiväisyydestä, kunnon keskustelusta puhumattakaan. Olo on kuin Camus´in sivullisella.

Mietin että onko tämä nyt kohdallani merkki jostakin johon pitäisi sopeutua. Ehkä tuntemani ihmisten kohtaamisen maailma ja miten siellä toimitaan on huomaamattani muuttunut tai peräti lakannut olemasta. Ehkäpä se olenkin minä jonka pitäisi muuttua?

Viikonlopun tungoksesta ja viihde- ja ravintolatarjonnasta huolimatta 40-kymppisen miehen yllättää havainto siitä miten vaikeaa Helsingissä on löytää naista jonka kanssa solmia edes alkeellinen keskusteluyhteys, samanhenkisyydestä ja tunteista puhumattakaan.

Ehkä olen vain tylsä tyyppi.
2784
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Se on ihan tuttu juttu, että Helsingissä saapi tottua ensin siihen, että et tunne ketään, mutta kyllä se siitä. Täällä kun avaa suunsa, niin varmasti pääsee juttelemaan.

Mikäli naisseuraa kaipailet, niin parhaiten pääsee juttuun jossain pubissa, suosittelen vaikkapa keskustan irkkubaareja, ja kallion kuppiloita.

Äänestä

Nopeimmiten saat hyvää keskusteluseuraa netin kautta, vaikkapa Citylehden deitti-netistä. Ja kun
olet jutun alkuun päässyt, voit sopia vaikka
tapaamisen kahvilassa ja katsoa synkkaako myös
luonnossa. Toimii! Ainakin paremmin kun bailupaikat, joista löytää ennemminkin dokaus- ja seksiseuraa kuin keskusteluseuraa. Onnea matkaan!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Herra M kirjoitti:

Pitkä suhde takana ja muutto Helsinkiin.

Työnteko pitää ajatukset viikolla kurissa mutta viikonloppuisin iskee yksinäisyyden ja tyhjyyden tunne. Kadut ovat etenkin lauantaisin täynnä naisia mutta tuntuu että kaikilla on seuraa tai sitten kova kiire. Istun kahvilassa ja lueskelen kirjaa tai selaan lehtiä. Kukaan ei huomaa, lähesty tai edes hymyile. Kuinka paljon antaisin muutamasta vilpittömästi vaihdetusta arkipäiväisyydestä, kunnon keskustelusta puhumattakaan. Olo on kuin Camus´in sivullisella.

Mietin että onko tämä nyt kohdallani merkki jostakin johon pitäisi sopeutua. Ehkä tuntemani ihmisten kohtaamisen maailma ja miten siellä toimitaan on huomaamattani muuttunut tai peräti lakannut olemasta. Ehkäpä se olenkin minä jonka pitäisi muuttua?

Viikonlopun tungoksesta ja viihde- ja ravintolatarjonnasta huolimatta 40-kymppisen miehen yllättää havainto siitä miten vaikeaa Helsingissä on löytää naista jonka kanssa solmia edes alkeellinen keskusteluyhteys, samanhenkisyydestä ja tunteista puhumattakaan.

Ehkä olen vain tylsä tyyppi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu