Surullisin joululaulu ?

VARPUNEN JOULUAAMUNA ..SEN LAULOI KANTTORI 3V LAPSEMME HAUTAJAISISSA 18. 12.1987.

Itse asiassahan laulu on positiivinen, koska pikkuveli tulee linnun muodossa kertomaan olevansa taivaassa. Tietenkin surullinen pikkuveljen kuolema sitä on edeltänyt.

Kovin samoja teemoja seurailee Konsta Jylhän joululaulu:
Joulun aatto nyt saa,
jo ilta tummuu ja hiljenee maa.
Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon,
kuka yksin näin kylmässä on?
Pieni lapsonen vain,
joka näin kiiruhtain
jälleen kynttilän haudalle tuo.
Paikka hiljainen on,
tumma, liikkumaton.
Äidin haudalle valon hän suo.

Liekin niin häilyvän
tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa.
Sitä katsovi silmin hän kaipaavin,
sitä katsoo ja taas odottaa:
koska joulun hän saa,
koska voi naurahtaa kera muiden
taas kuin ennenkin?
Mutta niin hiljainen koti yksinäisten,
on kuin puuttuisi siunaus sen.

Minusta surullisin on Sylvian joululaulu. :(

Samaa mieltä. Onneksi oma pikkuveli on hengissä.
Kuuntelin juuri Raskasta Joulua -levyn ja Marco Hietala laulaa ko biisin mun musiikkimakuun sopivalla tavalla ja kyllä on niin surullinen laulu kun olla voi. Tuossa levyssä teenkin niin että kuuntelen Nisse-polkan viimeisenä että jää parempi ja iloisempi mieli.

Kuka tappoi tontun? Sävelsin sen tänään.

Leevi And The Leavings: Onneksi jouluun on aikaa..
Tämä biisi panee vituttamaan oikein kunnolla.

Kreeta Haapasalon Joululaulu, en ihan heti keksi surullisempaa.

Joululauluissa on montakin liikuttavaa, puhuttelevaa kaunista laulua. Nuo edellä mainitut ja sitten se Kaksi kynttilää. Kyllä omat edesmenneet rakkaat tulee mieleen ja kyyneleet virtaa.

en tiedä mikä on surullisin mutta kaunein on juice leskisen sika koska se on tärkeä sanoitus koska kappale sika kertoo siitä mikä pitäisi olla joulun syvin olemus eli se on juicen mukaan rauha, kiltteys, läsnäolo eikä mikään kiire, ruoka &mässäily ja lahjat.

Meidän kissan lempikappale...