Iso perhe, avioliittoa takana 20 vuotta..nyt tullu tunne etten jaksa enää elää mieheni kanssa , mutta ero ja avioliitto tuntuvat molemmat lähes mahdottomilta vaihtoehdoilta. Mieheni on niin hirveän hallitseva. Hän haluaa vaikuttaa siihen kenen kanssa olen tekemisissä, miespuoliset kaverit ei tule kuuloonkaan. Pelkästään lenkille lähtö yksin aiheuttaa aina jonkun negatiivisen kommenti. Hän kiristää jatkuvasti... esim. olimme lähdössä matkoille ja ennen sitä minulla oli työpaikan pikkujoulut, hän sanoi että jos menen sinne, hän ei lähde kanssani minnekkään. No, kuitenkin lähti ja osoitti mieltään koko matkan ajan. Minulla on yksi hyvä miespuolinen kaveri, jota hän ei voi sietää lainkaan. Uhkaa mennä hänen oven taakse, jos viestittelee tai soittaa minulle. Teksitiviestit(liittyvät yleensä työasioihin) tältä mieheltä saa hänet raivoamaan ja potkimaan tavaroita. Kun olen netissä, minulla on aina mukamas jotakin salaista ja hän hermostuu.
Koin nyt syksyllä raskaan menetyksen, isäni kuoli. En saanut häneltä juuri minkäänlaista tukea, kuin vain hetken, tuntuu että hänestä on tullut tämän jälkeen vielä pahempi. Huutaa lapsille ja piikittelee minua jatkuvasti. En tiedä vaikuttiko saamani perintö asiaan, kunhän ei pysty rahalla enää hallitsemaan minua.
Jopa vanhin lapseni on ehdottanut monesti meille parisuhdeterapiaa, ja olisin siihen valmis mutta hän ei. Olen niin voimaton, pelottaa elää yksin tai yhdessä. Äitinikin on vielä vakavasti sairas, tuntuu että en osaa/ jaksa kohta välittää enää mistään..mieheni vie minulta kaikki voimat. Toisinsanoen miheni on "mukava" vain silloin kun haluaa tyydyttääomat tarpeensa.
Mieheni uhkailee erolla kokoajan, muttei kuitenkaan ole oikeasti lähdössä. Ja nämä uhkailut, joita lapsemmekin kuuntelee, saa vanhimmat lapset pois tolaltaan. Hekin uhkaavat sitten lähteä omille teille ym. Huomaan että olen alkanut ajatella muita miehiä ja sitä miltä tuntuisi olla jonkun toisen miehen kanssa. Mutta onko tästä ulospääsyä?? Ja miten ihmeessä pärjää eronnut taloudellisesti..kun on iso velkakin .??.Ja mieheni on sen verran tasapainoton, pelkään hänen sekoavan jos eroaisimme. Välitän hänestä kuitenkin senverran paljon etten haluaisi hänen pilaavan omaa elämäänsä. En pysty oikein kenellekään näitä puhua ja koen olevani erittäin yksinäinen, kun minut tavallaan eristetään muusta maailmasta.Sekavaa on teksti, niin on olonikin..Mutta mitä tehdä??
Koin nyt syksyllä raskaan menetyksen, isäni kuoli. En saanut häneltä juuri minkäänlaista tukea, kuin vain hetken, tuntuu että hänestä on tullut tämän jälkeen vielä pahempi. Huutaa lapsille ja piikittelee minua jatkuvasti. En tiedä vaikuttiko saamani perintö asiaan, kunhän ei pysty rahalla enää hallitsemaan minua.
Jopa vanhin lapseni on ehdottanut monesti meille parisuhdeterapiaa, ja olisin siihen valmis mutta hän ei. Olen niin voimaton, pelottaa elää yksin tai yhdessä. Äitinikin on vielä vakavasti sairas, tuntuu että en osaa/ jaksa kohta välittää enää mistään..mieheni vie minulta kaikki voimat. Toisinsanoen miheni on "mukava" vain silloin kun haluaa tyydyttääomat tarpeensa.
Mieheni uhkailee erolla kokoajan, muttei kuitenkaan ole oikeasti lähdössä. Ja nämä uhkailut, joita lapsemmekin kuuntelee, saa vanhimmat lapset pois tolaltaan. Hekin uhkaavat sitten lähteä omille teille ym. Huomaan että olen alkanut ajatella muita miehiä ja sitä miltä tuntuisi olla jonkun toisen miehen kanssa. Mutta onko tästä ulospääsyä?? Ja miten ihmeessä pärjää eronnut taloudellisesti..kun on iso velkakin .??.Ja mieheni on sen verran tasapainoton, pelkään hänen sekoavan jos eroaisimme. Välitän hänestä kuitenkin senverran paljon etten haluaisi hänen pilaavan omaa elämäänsä. En pysty oikein kenellekään näitä puhua ja koen olevani erittäin yksinäinen, kun minut tavallaan eristetään muusta maailmasta.Sekavaa on teksti, niin on olonikin..Mutta mitä tehdä??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos nyt luet tekstisi uudestaan ja yrität ajatella sitä vaikka ystäväsi kirjoittamana. Mitä vastaisit hänelle?
Mielestäni kerrot itse, että avioliiton jatkaminen olisi kaikille väärin. Lapset selvästi oireilevat. Nyt mahdollistat miehellesi manipuloivan käytösmallin, jossa hän vahingoittavalla tavalla hallitsee teitä kaikkia. Rikot myös itseäsi, kun annat kohdella itseäsi noin.
Et voi olla vastuussa miehesi tulevaisuudesta. Hän on aikuinen mies ja hän vastaa omista valinnoistaan. Sinä vastaat omistasi.
Kysy itseltäsi, mihin tarvitset tuollaista miestä? Mitä tarvetta sinussa hän täyttää? Jotainhan se on, kun vielä kestät ja haluat tuollaisen liiton...
Voimia tuleviin pohdiskeluihin. Matka on raskas, mutta perillä odottaa palkinto:)
Seuraavan kerran kun mies erolla uhkailee, niin pakkaa ukon tavarat ja heitä pihalle.
Etkös sinä ole jo oman osas kärsiny, joten katse vaan valoisaan tulevaisuuteen.
Jos ukkos haluaa oman elämänsä pilata, niin siittä vaan!!! Itekkin tiedät sen että joko se pilaa sun elämän, tai sitten eron jälkeen mahdollisesti omansa. Eli kyllä se vaan on aika päästää irti!!!
Mutta jos tosiaan jatkat tossa suhteessa, niin lakkaa valittavasta, koska silloin se on ihan sinun oma päätöksesi!!!
Mene aivan ensiksi velan antajan puheille ja kysy aivan suoraan rehellistä vastausta. Velan antaja saattaa vaatia heti omaansa takaisin tai hän saattaa suunnitella takaisinmaksua vuosien varrella, aina kuukausittain pikkusen kerrallaan.
Kysy heiltä.
Oman ja lastesi terveyden takia sinun todellakin on hankkiuduttava eroon tuosta miehestä. Elämänne ei kuulosta lainkaa terveeltä, millätahaansa mittatikulla sitä mittaisi.
Jos sinä täysin luhistut, kuka sitten vastaa ja hoita lapsianne? Kuulostaa kuin he olisivat teini-iässä, aika jolloin tarvitsevat vanhempaa kaikista eniten. Sinua voimakkaana ja huolehtivaisena. EI rauniona.
Miksi et hakisi aivan vaatimatonta ja halpaa asuntoa lastesi kanssa. He eivät tarvitse roinaa eikä kamaa ympärilleen. Vain turvallisen, rauhallisen ja rakastavan kodin.
Turhaan pelkäät miehesi puolesta. Hän varmasti rauhoittuu kun saa olla yksin eikä kukaan ole sotkemassa ajatuksen juoksua eikä piinaamassa arkisten asioiden kanssa.
Unohda vieraat miehet. Se on viimeinen asia jota sinä ja lapsesi kaipaatte elämäänne. Miksi edes haaveilla vieraista ihmistä takkuiseen tilanteeseenne?! Lapsesi tarvitsevat nyt vain normaalin terveen vanhemman ohjaamaan ja tukemaan heitä.
Jos lapset on jo isoja, harkitse että etsit halvan vuokra- asunnon ja muutat itse pois. NK ulkoripkinta, jäähy, jonka aikana voitte molemmat miettiä suhteen tilaa ja tulevaisuutta. Älä missään nimessä ryhdy etsimään vieraita miehiä ennen kuin olet varmasti eronnut mustasukkaisesta miehestä. Et edes ymmärrä, kuinka ilkeäksi vihansa voi muuttua jos petät, voit saada loppuelämäksi painajaisen ja kostonhimoisen häirikön perääsi. Muutenkin, eron hakeminen pettämisen kautta on heikon ja yksinkertaisen ihmisen valinta.
Ulkoruokinta on hyvä väliaikaisratkaisu, joka voi herättää miehen, ja vuokra- asunnosta pääsee kotiin takaisin nopeasti. Monet pitkäaikaiset parit ovat sillä ratkaisseet ongelmiaan. Jos ei auta, yksi vaihe kohti eroa on jo tehty.
Eroon heti hullusta!
2202 on mielestäni aivan oikeassa. Jokaisella aikuisella ihmisellä on vastuu omasta elämästään. Tiedän toki, miten riippuvaiseksi sitä tulee henkisen väkivallan kestäessä pitkään: itsetunto nujertuu, alkaa uskoa että yksin ei pärjääkkään.
Exäni kertoi rauhallisesti, kun vielä olimme naimisissa, että oli miettinyt tappaa minut. Olin aivan ällistynyt! Hän ei ollut koskaan käyttänyt fyysistä väkivaltaa! Tajusin yhtäkkiä että tämähän olikin minun suojani! Uskalsin lähteä.
Kerroin kaikille, sukulaisille ystäville, kavereille että mieheni on miettinyt tappaa minut. Sanoin silloiselle miehelleni, että tämä on minun henkivakuutukseni: kaikki tietävät mitä hän on sanonnut, jos minulle tapahtuu jotain, häntä epäillään ensimmäisenä!
Kumpikaan meistä ei voinnut liitossa hyvin. Samoin on teidänkin avioliitossanne, ei miehesi voi hyvin suhteessa jossa hän on jatkuvasti epäluuloinen, kateellinen (perintösi) sekä vihainen.
Olen itse kasvannut liitossa jossa isä käytti rankkaa henkistä väkivaltaa. Ymärrän nyt että valitsin isäni kaltaisen miehen.
Tällä hetkellä olen parisuhteessa suvaitsevaisen, hellän ja huomaavaisen miehen kanssa. Avioerostani on reilu kaksi vuotta.
Tarvitset aikaa eron käsittelyyn. Anna itsellesi riittävästi aikaa siihen!
Kiitos asiallisista kommenteista. Ero on ollut nyt mielessäni kokoajan. Kun saisin vain sitä uskallusta erota. Tuntuu niin pahalta lapsieni puolesta, menettiväthän he juuri vaarinsakin. Vaikean asiasta tekee myös se, että onhan miehessäni paljon hyvääkin. Hän osallistuu kotitöihin, käy tunnollisesti töissä ja viettää aikaa lastensakin kanssa. Isääni hän oli aina valmis auttamaan, kuten myös muitakin ihmisiä..Mutta on kuitenkin suurimman osan ajan huonolla tuulella, piikittelee minua ja ärhentelee lapsille. Ja olen kohta yksin, kun ei hän oikein kestä sitä että minulla on ystäviä, En tiedä, mutta olen miettinyt sitäkin että onko hän hieman narsisti. Hänen kanssa ei juurikaan voi keskustella näistä ongelmista, kun ei näe oikeastaan vikaa ollenkaan itsessään, vaan minä olen se joka ei osaa käyttäytyä. Sanaa anteeksi, hän harvemmin käyttää, vaikka olisi sanonut tai käyttäytynyt miten. No, enhän itsekään varmasti ole hirveän helppo ihminen. Tuntuu jopa siltä että minusta on tullut sellainen hänen seurassaan, etten siedä oikeen itseänikään enää.
En ole kyllä ajatellutkaan, että haluaisin heti uuden miehen( enkä varmasti heti saisikaan). En varmasti edes jaksaisi heti elää miehen kanssa, enkä haluasi sotkea enemmän lasteni elämää uudella miehellä. Mutta huomaan vaan miettiväni jatkuvasti, että millainen mies voisi olla ja olen jopa kateellinen nille, joiden suhteessa on molemminpuolinen kunnioitus.
Jokainen pohtii aikansa. Itse tiedät, kuinka kauana omasi on jatkunut, ja sen miten paljon olet itse yrittänyt korjata, oletko tehnyt kaikessa parhaasi.
Joskus pitää päättääm ei ehkä juuri nyt, mutta joskus. Päätös kohdallasi on hyvin yksinkertainen.
1) Päätät jäädä epätäydelliseen liittoon ja lopetat omassakin mielessäsi tuon ruikuttamisen, kuinka huonoa elämäsi on.Etsit onnen siitä mitä mahdollista on avioliitossasi. Menet vaikka terapiaan yksin, tai miehen kanssa, jos hänet saa mukaan.
2) Päätät erota, kenties ulkoruokinnan kautta ensin.
Jos et päätä itse, elämä kyllä päättää puolestasi, mutta onnea ehkä et sillä saavuta, vaan olet koko ajan onneton, niin kuin olet nyt.
on se vaan elämä mukavaa, kun ei tarvii pelätä enää väkivaltaista ja alistavaa, kaiken päälle pettävää puolisoa...huh, huh, oli se aikaa...