Voiko ulkonäkö olla merkityksellinen? Entä jos tutustuu netissä?

Oman siippani kanssa juteltiin n vuosi netissä ennen kun nähtiin. Alkuun ihan s-postilla, sitten mesessä tunnista toiseen.. Oltiin tosi paljon tekemisissä netin kautta. Mies näki minun kuvani ennen kuin kirjoitti minulle. Hän näytti kuvansa minulle myöhemmin. Aluksi olin vähän "nääh, ihan ok, mut ei mikään ihmeellinen" mutta kun tunteita alkoi tulemaan, alkoi hänenkin ulkonäkönsä olemaan erittäin miellyttävä.

Sitten nähtiin, vihdoin ja viimein. Alkuun irl oli sama, ei oikein mun tyylinen, muttei mitään vikaakaan. Ja kas kummaa, jonkun ajan päästä hän oli maailman seksikkäin mies. Ja on edelleen. Muutimme äskettäin yhteen, hän tuli toisesta kaupungista luokseni.

Toki voi käydä niin, että luo toisesta mielikuvan ja ihastuu siihen ja sitten myöhemmin huomaa että eihän toi ole sellainen kun luulin. Vaikkei toisessa mitään vikaa olekaan, voi tulla pettymys ja suhde kärsii ja se voi päättyä siihen. Itse sain mitä halusinkin ja nyt olen erittäin onnellinen. Löysin itselleni sopivan ihmisen. Se on harvinaista se.

Jos kehittää toista kohtaan tunteita niin kyllähän se ikäänkuin tekee vähemmän nirsoksi.

Itselleen kävi, nyt jo tosin exän kanssa, niin että jutusteltiin netissä etäisyyden takia aktiivisesti noin kaksi kuukautta. Sitten kun nähtiin niin käytännössä heti oltiin parisuhteessa, seksiä 15 minuutin päästä kun päästiin kämppään sisään, muutettiin yhteen ilman mitään sen kummempia.

Ja se täytyy vielä sanoa että kyseessä oli sellainen nainen ettei esim. baarissa pokaamisessa olisi ollut mitään saumaa. Eli kyllä se nettailu auttoi.

ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan

No voi käydä hyvin tai huonosti.
Olen tutustunut moniin henkilöihin netin välityksellä. Puolentusinaa tapasinkin. Kyllä se ulkonäkö ja olemus vaan vaikuttaa. Jos ei tavatessa oikein napannut niin sitten jäi vaan se viime ponnistus siitä pois. Eli ei enää vitsinyt panostaa sen enempää. Ystävyys jatkuu ja yhteyttä kyllä pidetään. Kaikenkaikkiaan olisikin parempi ehkä tavata suht nopeasti ennenkuin alkaa elämään pää pilvissä.
Minulle se ehkä seitsemäs tapaaminen oli sitten se joka nappasi. Pidin toisen ulkonäöstä, hän oli "tyyppiäni", aikaa vietettiin aina lomilla ja joskus viikonloppuisin. Pari vuotta sitä kesti. Mentiin jossain välissä naimisiinkin. Se oli hyvä koska Suomessa ainakin Lahdessa on ikävä byrokratia maahanmuuttajien riesana. Poliisikuulustelut ja kaikki. Mutta onneksi oltiin oltu jo naimisissa jonkun aikaa ennen muuttoa ja EU:n sisällä. Mutta silti yllättävän kankeaa. Lopulta kaikki onnistui ihan hyvin vaikka välillä hermoja rassasi.