voitteko puhua minulle järkeä?

Vaikeaa tuohon on mitään sanoa, aika tietenkin auttaa. Itse olen kanssa kokenut samn tyyppisen tilanteen.

Yritä nyt jaksaa.

Sitähän se rakkaus tuottaa! Ei rakastuminen ole järjen asia, vaan primitiivinen tunne, mitä vastaan on vaikea taistella. Ei sitä aina rakastu siihen kunnollisimpaan mieheen tai naiseen.

Mutta jossain vaiheessa pitää kyllä ottaa ero, jos on joutunut kärsimään liikaa. Aloittajalle sanoisin, että pysyttele erossa exästäsi. Jossakin vaiheessa tulee nimittäin vastaan se raja, minkä kohdalla itselle aiheutuva kärsimys on vaan liikaa.

Ei ole helppoa päästä eroon, mutta ajan myötä kaikki helpottaa. Siihen voi mennä aikaa, mutta todennäköisesti elämäsi on parempaa kuin mitä se olisi täysin uskottoman ja huonosti sinua kohtelevan ihmisen kanssa. Pysy vahvana! Älä käänny takaisin.

neuvoja Aloittajalle:

Olet selkeästi retkahtanut ja jäänyt tunnekoukkuun narsistisen luonnehäiriön omaavaan mieheen. Yritä selvittää itsellesi, mitkä seikat miehessä aiheuttavat sinulle tuon kyseisen tunnekoukun. Saatat kuvitella juuri nyt, että olet edelleen rakastunut siihen mieheen, mutta sun on hyvä tiedostaa itsellesi, että kyseessä ei voi olla todellinen rakkaus, kun mies on todennäköisesti pitänyt sinua vain naurunalaisena hyväuskoisena hölmönä (en halua loukata sua tällä kommentilla).

Ns. rakkauden tunteeksi kutsumasi tunnetila exääsi kohtaan on todennäköisesti valhe, jota et itse ymmärrä vielä. Sun täytyy miettiä, onko siinä mitään järkeä, mitä tunnet exääsi kohtaan, miksi haluaisit edelleen suhteeseen narsistisen miehen kanssa, joka luultavasti pilkkaisi sua hänen lukemattomien hoitojensa kanssa sekä kaveriporukassa, kohtelisi sua väkivaltaisesti, uhkaavasti, alistavasti, määräilevästi ja aiheuttaisi sulle vielä tunteen, että kaikki on aina sun syytä.

Sinun kannattaa kehittää mielessäsi parempi tulevaisuuden suunnitelma. Voit ottaa opikses hyväuskoisuudestasi ja virheistäsi sekä istuttaa ajatusmaailmaasi ajatuksen, että ansaitset paremman ja onnellisemman loppuelämän kuin narsistin säälittävänä luuseri-uhrina. Tällä hetkellä sun täytyy oppia hallitsemaan itsesi, ettet jää väärien tunteiden kahleisiin etkä jää elämään menneessä. Älä heti hanki uuttakaan miestä (todennäköisesti vain uusi narsisti nappaisi sut), mutta sun täytyy oppia ajattelemaan järjelläkin ja hyväksymään menneet, antamaan itsellesi anteeksi ja unohtamaan täydellisesti se pettävä exäsi. Et ole sen arvoinen, täytä kalenterisi jollain muilla mielekkäillä asioilla kuin pelkillä parisuhteen ja miesten ajattelulla.

Koeta unohtaa koko sika. Ja varo samanlaisia. Tiedän, että nuo ovat tavallaan alussa houkuttelevia, ja minäkin olin vähällä hairahtaa toiseen samanlaiseen. Onneksi varoilmaisin toimi. Pitäisi kai sanoa kuten netin kauppahommissa: jos tarjous tuntuu selvästi liian hyvältä, niin kyseessä on huijaus. Nuo psykopaatit eivät välitä muusta lipevän alun jälkeen kuin itsestään ja sairaasta dominoinnista huijaamisesta.

Ymmärrän sinua täysin ja toivon sinulle voimia pysyä kaukana hänestä.
Itse hoivasin 1.5v. narsistista alkoholistia ja vaikka hän valehteli koko aika minulle ja teki vaikka mitä niin aina annoin anteeksi.
Minun pelastukseni oli toinen mies joka tuli juuri oikealla hektellä elämääni eikä enää antanut minun palata entiseen vaan halusi minulle osoittaa mitä on oikea rakkaus ja toisen kunnioitus.
Edelleen tämä narsisti minua häiriköi viesteillä ja öillisillä soitoilla joihin en mihinkään ole vastannut.
Minä olen hänestä parantunut ja toivon että sinäkin saat jostain elämääsi ihmisen joka auttaa sinua.
Tiedän että yksin on todella vaikea tuollaisesta suhteesta yli päästä.
Mutta sinä pääset kun niin päätät.
Jokaiselle on olemassa myös kunnon rakkautta!

Paljon pitää loukata että tunteet kuolee. Itse seurustelin monta vuotta (ja jos olisi minun valinta seurustelisin yhä) miehen kanssa jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö (diagnosoitu) ja tuuri juopottelu.
Mies on hurmaava, ihana, karismaattinen, fiksu, viisas = tietää musiikista laidasta laitaan, uskonnoista, historiasta, elokuvista, yleissivistys valtavan laaja.
Meidän suhde on alusta alkaen ollut kiemurainen. Alkuhuumassa etsittiin yhteistä kotia, pävittäin rakasteltiin, tunteet olivat intohimoisia.

Vähitelen alkoi näkyä sairas puoli hänessä. Saattoi kadota minulta päiviksi, siis murjotti kotonaan, kävi baarissa, ei vastannut minun yhtedenottoihin. Sitten palasi (aloin kutsua näitä hetkiä mökötyspäiviksi) minulle. Puhuttiin paljon ja aloin ymmärtää näitä hänen olojaan ja yritin sopeutua niihin. Vaikeaa oli ja vaadittiin pitkää pinnaa, mutta mielestäni onnistuin niissä.

Välillä oli hyvin puhumaton ja hiljainen, sanoi vaan että, vanne päässä kiristää tai että palikat on ihan sekaisin. Ymmärsin, tuin ja rakastin paljon. Rakastan häntä yhä. Emme ole asuneet samassa kodissa koskaan, mutta hyvin lähellä toisiamme, samassa rivitalossa. Ja asumme yhä samassa rivarissa.

Välillä meni tosin hyvin, käytiin yhteisissä menoissa, leffassa, konserteissa, vauokra mökillä, tai oltiin vain jomman kumman kodissa. En ole mustasukkainen ja hän kävi jonkun verran baareissa, välillä olin mukana, useimmiten en. Raha oli monesti este meidän haaveille siitä mitä olisi kiva tehdä.

Nyt kuitenkin oli ollut minun mielestäni hyvä jakso pidemmän aikaa ja kuun alussa mies kuitenkin laittoi poikki. En voi ymmärtää miksi, vaikka selittää sitä minulle, niin en tajua. En voi hyväksyä tätä.
Välittää minusta ja hänenkin mielestä meillä on ollut hyvä parisuhde, tasainen ja vakiintunut. Mutta hän kaipaa elämäänsä jotain paloa, lankaa mikä pitäisi löytää. Minussa ei ole vikaa, vaan hänen omassa ajatusmaailmassaan. Ei osannut itsekkään sanoa mitä se on mitä hakee. Se ei ole uusi suhde, tai uusi nainen vaan, jotain ihan häntä itseään varten. Sanoo olevansa tässä asiassa itsekäs.

Selitti jotain jatkuvasta syyllisyydentunteesta, siitä ettei halua aina kokea huonoa omaatuntoa asioista. Minä en ole häntä kahlinnut, enkä ole ollut pallo jalassa, mutta haluaa silti päättää tämän suhteen.

Itse olen yrittänyt saada häntä muuttamaan päätöstään ja olisin valmis jatkamaan heti hänen kanssaan. En tiedä miksi tuntuu etten pärjää ilman häntä, tulevaisuus tuntuu karulta ilman häntä.

Joten aika paljon se rakkaus kestää. Meilläkin hänen vakavan sairastumisen, hänen lasten ongelmat, hänen raha ongelmat, minun suruni läheisen kuoleman johdosta, lukemattomia asioita ollaan yhdessä käyty läpi ja nyt minä joudan pois hänen elämästään. Kuusi vuotta oltiin yhdessä.
Loukkauksia sietään niin kauan kuin on tunteita.
Minua ei ole petetty, eikä hakattu, ehkä kylmyyttä, välipitämättömyyttä sun muuta olen saanut osakseni.