Alkaa olla ja on ollut pidemmän aikaa kova rasite suhteessamme. Ei hoida kertakaikkiaan mitään laskuja ajallaan ja alan saada lopullisesti tarpeekeseni ikuisesta rahapulasta sekä saamattomasta ja puhumattomasta miehen puolikkaasta jolle ei työkään kelpaa. Ehkä uusivuosi tuo tullessaan paremman ennen kuin ikää kertyy vielä lisää.. Myös syön tähän suruni ja jopa juon.. ei tässä näin pitänyt käydä. Mies minusta luovutti ajat sitten ja on pelkurikin luonteeltaan-
Miehen saamattomuus ja rahattomuus
toivotonta on..
2242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko teillä lapsia ja sujuuko arki? Jos ei, miksi tuhlaat elämäsi ja aikaasi murehtimiseen ja mahdollisesti jopa ryyppäämiseen (joka tosin on oma valintasi, ei miehesi syy)???
Kerää kimpsusi ja kampsusi ja rupea rakentamaan oman näköistä elämääsi äläk roiku miehessä, joka ei saa mitään sellaista aikaiseksi, jota arvostat.
Kärsivällisyyttä! Kyllä asia ajastaan kohenee.
Avioituessamme olin rahaton, vaatteeton, vailla kulkuneuvoa.
Minulla ei ollut edes polkupyörää.
Siitä huolimatta nykyinen vaimoni uskalsi sitoutua kanssani viralliseen parisuhteeseen.
Kyllä miehen vastuuntunto jossakin vaiheessa herää!