Käyn usein kahvilla huoltoasemilla, periaatteessa ihan vaan tuulettumassa..
Siellä on sitten muutamaan otteeseen tullut nähtyä mielestäni todella hyvän näköisiä naisia, mutta en kehtaa mennä juttelemaan heille, joskus jopa katsekontaktin teko
aiheuttaa vaivaa, koska ajattelen, että koska he ovat porukassa, jos joku heistä huomaa että katselen heidän suuntaansa, he alkaisivat kikatella asiasta keskenään ja pitäisivät minua säälittävänä.
enkä todellakaan kehtaisi mennä heidän luokseen heittämään smalltalkia.
olen todennut, että kannattaa jättää naiset rauhaan, jos heillä on seuraa.
mutta vaikka näkisin hyvännäköisen naisen yksin istumassa, tuskin kehtaisin mennä edes silloin juttelemaan.
ensinäkään en edes tietäisi mistä alkaisin puhumaan..
jokapäiväiset sää-/uutisaiheet paistavat suoraan läpi.
..ehkä hän odottelee poikakaveriaan?
enkä todellakaan ole mikään sosiaalisen ihmisen perikuva.
nuorempana olin todella sosiaalinen hölösuu.
mutta ala-aste aikaiset kiusaamiset/syrjimiset kasvattivat minussa
jonkinnäköistä vihaa ja kylmyyttä muita ihmisiä kohtaan.
joka johti yksinäisyyteen joka johti masennukseen.
masennus johti siihen, että syrjiminen jatkui myös yläasteella sekä ammattikoulussa.. sosiaalisia kontaktit ihmisiin menivät suurelta osin,
joten en ole myöskään ollut naisten kanssa paljoakaan tekemisissä.
eikä asiaa auta se, että koulujen loputtua kaverini lakkasivat ottamatta yhteyttä lainkaan. (tästä on joku 4 vuotta)
nyt olen työ-elämässä, mutta edelleen epäsosiaalisuuteni
tuottaa hieman ongelmia, edes pomoni ei tule kertomaan työohjeita minulle vaan kävelee ohitseni ja kertoo ne työkaverilleni, joka ei kerro ohjeita minulle, vaan minun pitäisi ne kysyä tältä.
yksittäisten työkavereiden kesken olen sosiaalinen, mutta ryhmässä olen hiljainen.
johtunee siitä, että en jaksa alkaa ihmisille puhumaan, jos he ovat kuin minua ei olisikaan, vaan juttelevat vain keskenään.
mutta sitten pääsemmekin aiheeseen, miksi minua syrjitään?
tiedän, että omaan vahvat mielipiteet asioissa.. olen jonkin verran perfectionisti,
taiteellinen ihminen, joka on poljettu maanrakoon, joten myös epävarma.
en tunne olevani ulkoisesti ruma. en ole lihavakaan, olen hoikka.
minulla on tummanuskeat hiukset ja siniset silmät.
pukeudun aina siististi ja pidän huolta hygieniasta muutenkin
ihoni on hyvässä kunnossa. joten tuskin se ulkoisista piirteistä johtuu?
olen huomannut monien ikäisteni kassahenkilöiden katselevat suoraan silmiin kiinnostuneen oloisena. en vaan saa suutani auki, muutakuin, " jeps kiitti, moi" tyylistä, perus shaibaa, mutta toisaalta mitä siinä tilanteessa edes voisi tehdä..
tietysti katson takaisin ja hymyilen, mutta se ei johda mihinkään.
myöskin nämä kahvilassa istuvat naikkoset joskus vilkuilevat, mutta
vaikea siitä on mitään sen enempiä johtopäätöksiä vedellä..
vilkuilu kun ei ole aloite ja se voi tarkoittaa mitä hyvänsä.
Olisin otettu, jos nainen tekisi joskus aloitteen, mutta tässä yhteiskunnassa kun se on sysätty miehen harteille...
olen siis 21v... neitsytmies.. olisin toki päässyt siitäkin eroon, jos olisin halunnut.
mutta mielummin säästän itseäni naiselle josta välitän, kuin
yhden illan seuraa hakevalle playerille :P
toivottavasti tästä sai nyt jotain tolkkua :D
ja toivottavasti saa jotkut ihmiset myös ymmärtämään, että juuri
heidän käytöksensä nuoruudessaa on voinut johtaa jonkun toisen ihmisen
eristäytymiseen... vaikka olisit vain nauranut taustalla, kun toista on kiusattu vuodesta toiseen. eli älä tuomitse erilaisia ihmisiä, heillä on luultavasti syynsä.
kukaan ei ole syntynyt maailmaan epäsosiaalisena tai hiljaisena,
ihminen muokkautuu ympäristöönsä ja omaksuu tapoja pienestä pitäen.
tiedä nyt menikö tämä edes oikeaan ketjuun, kun on vähän sekava..
niin paljon asiaa, etten kaikkea saa järkevästi sisällettyä tähän ja
taisi muutenkin mennä hieman aiheen vierestä osa tekstistä, mutta pitipähän päästä avautumaan edes vähän.. kommentteja, vinkkejä, kokemuksia otetaan vastaan :)
Siellä on sitten muutamaan otteeseen tullut nähtyä mielestäni todella hyvän näköisiä naisia, mutta en kehtaa mennä juttelemaan heille, joskus jopa katsekontaktin teko
aiheuttaa vaivaa, koska ajattelen, että koska he ovat porukassa, jos joku heistä huomaa että katselen heidän suuntaansa, he alkaisivat kikatella asiasta keskenään ja pitäisivät minua säälittävänä.
enkä todellakaan kehtaisi mennä heidän luokseen heittämään smalltalkia.
olen todennut, että kannattaa jättää naiset rauhaan, jos heillä on seuraa.
mutta vaikka näkisin hyvännäköisen naisen yksin istumassa, tuskin kehtaisin mennä edes silloin juttelemaan.
ensinäkään en edes tietäisi mistä alkaisin puhumaan..
jokapäiväiset sää-/uutisaiheet paistavat suoraan läpi.
..ehkä hän odottelee poikakaveriaan?
enkä todellakaan ole mikään sosiaalisen ihmisen perikuva.
nuorempana olin todella sosiaalinen hölösuu.
mutta ala-aste aikaiset kiusaamiset/syrjimiset kasvattivat minussa
jonkinnäköistä vihaa ja kylmyyttä muita ihmisiä kohtaan.
joka johti yksinäisyyteen joka johti masennukseen.
masennus johti siihen, että syrjiminen jatkui myös yläasteella sekä ammattikoulussa.. sosiaalisia kontaktit ihmisiin menivät suurelta osin,
joten en ole myöskään ollut naisten kanssa paljoakaan tekemisissä.
eikä asiaa auta se, että koulujen loputtua kaverini lakkasivat ottamatta yhteyttä lainkaan. (tästä on joku 4 vuotta)
nyt olen työ-elämässä, mutta edelleen epäsosiaalisuuteni
tuottaa hieman ongelmia, edes pomoni ei tule kertomaan työohjeita minulle vaan kävelee ohitseni ja kertoo ne työkaverilleni, joka ei kerro ohjeita minulle, vaan minun pitäisi ne kysyä tältä.
yksittäisten työkavereiden kesken olen sosiaalinen, mutta ryhmässä olen hiljainen.
johtunee siitä, että en jaksa alkaa ihmisille puhumaan, jos he ovat kuin minua ei olisikaan, vaan juttelevat vain keskenään.
mutta sitten pääsemmekin aiheeseen, miksi minua syrjitään?
tiedän, että omaan vahvat mielipiteet asioissa.. olen jonkin verran perfectionisti,
taiteellinen ihminen, joka on poljettu maanrakoon, joten myös epävarma.
en tunne olevani ulkoisesti ruma. en ole lihavakaan, olen hoikka.
minulla on tummanuskeat hiukset ja siniset silmät.
pukeudun aina siististi ja pidän huolta hygieniasta muutenkin
ihoni on hyvässä kunnossa. joten tuskin se ulkoisista piirteistä johtuu?
olen huomannut monien ikäisteni kassahenkilöiden katselevat suoraan silmiin kiinnostuneen oloisena. en vaan saa suutani auki, muutakuin, " jeps kiitti, moi" tyylistä, perus shaibaa, mutta toisaalta mitä siinä tilanteessa edes voisi tehdä..
tietysti katson takaisin ja hymyilen, mutta se ei johda mihinkään.
myöskin nämä kahvilassa istuvat naikkoset joskus vilkuilevat, mutta
vaikea siitä on mitään sen enempiä johtopäätöksiä vedellä..
vilkuilu kun ei ole aloite ja se voi tarkoittaa mitä hyvänsä.
Olisin otettu, jos nainen tekisi joskus aloitteen, mutta tässä yhteiskunnassa kun se on sysätty miehen harteille...
olen siis 21v... neitsytmies.. olisin toki päässyt siitäkin eroon, jos olisin halunnut.
mutta mielummin säästän itseäni naiselle josta välitän, kuin
yhden illan seuraa hakevalle playerille :P
toivottavasti tästä sai nyt jotain tolkkua :D
ja toivottavasti saa jotkut ihmiset myös ymmärtämään, että juuri
heidän käytöksensä nuoruudessaa on voinut johtaa jonkun toisen ihmisen
eristäytymiseen... vaikka olisit vain nauranut taustalla, kun toista on kiusattu vuodesta toiseen. eli älä tuomitse erilaisia ihmisiä, heillä on luultavasti syynsä.
kukaan ei ole syntynyt maailmaan epäsosiaalisena tai hiljaisena,
ihminen muokkautuu ympäristöönsä ja omaksuu tapoja pienestä pitäen.
tiedä nyt menikö tämä edes oikeaan ketjuun, kun on vähän sekava..
niin paljon asiaa, etten kaikkea saa järkevästi sisällettyä tähän ja
taisi muutenkin mennä hieman aiheen vierestä osa tekstistä, mutta pitipähän päästä avautumaan edes vähän.. kommentteja, vinkkejä, kokemuksia otetaan vastaan :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.