Toivotan Oikein Hyvää ja Kodikasta joulua kaikille teille, jotka nyt vietätte joulua yksin, tai ainakin ilman sitä rakasta puolisoa, elämänkumppania.
Itselleni tämä on jo neljäs joulu yksin. Tai ei nyt sentään aivan yksin, onhan minulla seuranani ihana karvakuono jonka kanssa tehtävät pakolliset päivälenkit osaltaan auttavat pitämään jouluherkuista kertyviä kiloja edes hiukan aisoissa.
Ensimmäinen yksinäinen joulu ilman rakasta puolisoa oli vaikein. Siitä en muista yhtään mitään, enkä oikeastaan seuraavastakaan. Viime joulu - siis kolmas yksin vietetty joulu - oli jo ihan siedettävä, minun näköiseni joulu.
Nykyiset jouluni ovat hyvin erilaiset kuin perhejoulut mieheni eläessä. Olin ennen kova höösäämään, piti olla kaikki mahdolliset perinteiset ja uudetkin jouluherkut, sen seitsemät makeat ja suolaiset - tietysti itse tehtyinä a:sta alkaen. Perheeseen kuului jouluna (ja kaikkina vuoden juhlapyhinä) itsestäänselvästi miehen vanhapoikaveli, jolla ei ollut omaa perhettä. Miehet koristelivat pihan upeilla, itsetehdyillä jäälyhdyillä, koristivat keskellä pihaa kasvavan kuusen jouluvaloilla ja varustivat joulusaunan kuusenoksilla.
Nyt muistelen entisiä perhejouluja hymyssä suin.
Pienen pikkuruisen kinkun paistan nytkin, tein parikymmentä joulutorttua, graavasin lohifileen ja savustin juuri lohen. Tein sitruunaisia sinappisilakoita ja ihanan sienisalaatin itsekerätyistä suolasienistä.
Eilen leivoimme ystävättäreni kanssa hänen perheelleen karjalanpiirakat, joista jätin parikymmentä piirakkaa itselleni. Naapuri toi joulutervehdyksenä vähän ihanaa joulupullaa, vähän pipareita ja maustekakkua. Jouluni on pelastettu.
Vaikka olen yksin, minulla on ihan hyvä joulu. Luminen maalaismaisema ympärillä, ihana rauha. Mieheni on varmasti mukana joulusaunassa. Tunnen hänen läsnäolonsa, vaikka en häntä näekään. Kuuntelen perinteisiä, ihania joululauluja ja jossain välissä varmaan itkeä tirautankin.
Vaan enää ei ahdista.
Tämä joulu on ihan hyvä joulu, itseni näköinen ja oloinen.
Ajelen myöhään jouluaattoiltana lähimmälle hautausmaalle 16 km päähän. Siellä sytytän muistopaadelle kynttilän miehelleni ja muille pois menneille rakkailleni, jotka lepäävät satojen kilometrien päässä. En uskalla talvikelissä ja jouluruuhkassa lähteä ajamaan niin kauas.
Minulla on myös luottamustehtävä. Samalla vien kahdenkin naapurilesken kynttilän heidän puolisonsa haudalle. Lesket matkaavat lastensa luokse viettämään joulua.
En halua tällä kirjoituksella loukata ketään. Toivon, että kirjoitukseni antaa tulevaisuuden uskoa ja toivoa niille, joitten suru on ihan tuore.
Oikein hyvää, rauhallista ja valoisaa joulua teille, jotka vietätte joulua yksin.
Itselleni tämä on jo neljäs joulu yksin. Tai ei nyt sentään aivan yksin, onhan minulla seuranani ihana karvakuono jonka kanssa tehtävät pakolliset päivälenkit osaltaan auttavat pitämään jouluherkuista kertyviä kiloja edes hiukan aisoissa.
Ensimmäinen yksinäinen joulu ilman rakasta puolisoa oli vaikein. Siitä en muista yhtään mitään, enkä oikeastaan seuraavastakaan. Viime joulu - siis kolmas yksin vietetty joulu - oli jo ihan siedettävä, minun näköiseni joulu.
Nykyiset jouluni ovat hyvin erilaiset kuin perhejoulut mieheni eläessä. Olin ennen kova höösäämään, piti olla kaikki mahdolliset perinteiset ja uudetkin jouluherkut, sen seitsemät makeat ja suolaiset - tietysti itse tehtyinä a:sta alkaen. Perheeseen kuului jouluna (ja kaikkina vuoden juhlapyhinä) itsestäänselvästi miehen vanhapoikaveli, jolla ei ollut omaa perhettä. Miehet koristelivat pihan upeilla, itsetehdyillä jäälyhdyillä, koristivat keskellä pihaa kasvavan kuusen jouluvaloilla ja varustivat joulusaunan kuusenoksilla.
Nyt muistelen entisiä perhejouluja hymyssä suin.
Pienen pikkuruisen kinkun paistan nytkin, tein parikymmentä joulutorttua, graavasin lohifileen ja savustin juuri lohen. Tein sitruunaisia sinappisilakoita ja ihanan sienisalaatin itsekerätyistä suolasienistä.
Eilen leivoimme ystävättäreni kanssa hänen perheelleen karjalanpiirakat, joista jätin parikymmentä piirakkaa itselleni. Naapuri toi joulutervehdyksenä vähän ihanaa joulupullaa, vähän pipareita ja maustekakkua. Jouluni on pelastettu.
Vaikka olen yksin, minulla on ihan hyvä joulu. Luminen maalaismaisema ympärillä, ihana rauha. Mieheni on varmasti mukana joulusaunassa. Tunnen hänen läsnäolonsa, vaikka en häntä näekään. Kuuntelen perinteisiä, ihania joululauluja ja jossain välissä varmaan itkeä tirautankin.
Vaan enää ei ahdista.
Tämä joulu on ihan hyvä joulu, itseni näköinen ja oloinen.
Ajelen myöhään jouluaattoiltana lähimmälle hautausmaalle 16 km päähän. Siellä sytytän muistopaadelle kynttilän miehelleni ja muille pois menneille rakkailleni, jotka lepäävät satojen kilometrien päässä. En uskalla talvikelissä ja jouluruuhkassa lähteä ajamaan niin kauas.
Minulla on myös luottamustehtävä. Samalla vien kahdenkin naapurilesken kynttilän heidän puolisonsa haudalle. Lesket matkaavat lastensa luokse viettämään joulua.
En halua tällä kirjoituksella loukata ketään. Toivon, että kirjoitukseni antaa tulevaisuuden uskoa ja toivoa niille, joitten suru on ihan tuore.
Oikein hyvää, rauhallista ja valoisaa joulua teille, jotka vietätte joulua yksin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
niiinkö