iltaa
Vuodatan tässä ongelmani yksinäisyydestäni kun tuntuu pahalta ja tämäkin pitää saada sanottua jotenkin pois pääkopasta..
vuosia sitten tapasin tytön, ainoa asia joka tuntui merkittävältä ja elämisen arvoiselta ja tämän tytön kanssa meni sukset ristiin.
itse tämän eron pistin aluille omalla käytökselläni ja paljon myöhemmin tulin
järkiini ja näin millainen idiootti olin..
vikoja oli meissä molemmissa mutta tästä otan täyden vastuun omasta puolestani..
kun tajusin ettei meissä mitään vikaa ole tai fundamentaalisesti "ei ole ongelmaa mitä emme voisi ratkoa" halusin kertoa hänelle millainen idiootti olin
ja tulla selväksi asiasta.
tästä ei ikinä tullut mitään...en päässyt edes kertomaan päin naamaa koska hänelle olin jo kuollut...
en halunnut väkisin järjestää kohtaamisia joten se siitä sitten...
olin ollut yksinäinen ennenkö tapasin hänet ja nyt olen yksinäisempi kuin koskaan..
herään joka päivä tähän painajaismaiseen todellisuuteen jossa minulle ei ole enään mitään. game over..
tämä on todellakin surrealistinen tunne josta en pääse eroon...
usein muut sanovat ; "meri on täynnä kalaa", tai "nauti pienistä asioista"
ihan kuin heittämällä ihmisen roskikseen ja etsimällä toisen tilalle toivoen ettemme jaa samaa ongelmaa mikä oli edellisen kanssa muuttaa mitään, he ovat todella väärässä..
juuri tuo seikka "luovuttaminen" sai minut ymmärtämään millaisen erheen tein..
ja nyt maksan siitä loppuelämästäni olemalla yksinäinen...
ja jos ihmeen kaupalla tapaan toisen mitä hänelle sanoisin?
"ainoa syy että olen sinun kanssasi kun en voi olla sen toisen"...
-tunteepa sitten itsensä siitä tosi erikoiseksi..ja en taida pystyä semmoiseen...
elämän jatkamisella ei ole enään väliä..pahin on nyt tullut vastaan kun en enään tunne mitään..
mikään ei tunnu miltään ja elämänilo ja kaikki muukin on kaikonnut..
en saa mitään aikaiseksi ja olen vain masentunut...
en tiedä kauan jaksaa elää näin. parhaat hetket ihmisten elämissä ei tapahtunut kun he ovat yksin...
ehkä vika on ajattelussani tai sitten tämä on tosiaan raakaa todellisuutta minulle...
en tiedä olenko ainoa kyseisen dilemman kanssa ..tuskin..sainpahan purettua tämän kuitenkin ajatuksistani..
Vuodatan tässä ongelmani yksinäisyydestäni kun tuntuu pahalta ja tämäkin pitää saada sanottua jotenkin pois pääkopasta..
vuosia sitten tapasin tytön, ainoa asia joka tuntui merkittävältä ja elämisen arvoiselta ja tämän tytön kanssa meni sukset ristiin.
itse tämän eron pistin aluille omalla käytökselläni ja paljon myöhemmin tulin
järkiini ja näin millainen idiootti olin..
vikoja oli meissä molemmissa mutta tästä otan täyden vastuun omasta puolestani..
kun tajusin ettei meissä mitään vikaa ole tai fundamentaalisesti "ei ole ongelmaa mitä emme voisi ratkoa" halusin kertoa hänelle millainen idiootti olin
ja tulla selväksi asiasta.
tästä ei ikinä tullut mitään...en päässyt edes kertomaan päin naamaa koska hänelle olin jo kuollut...
en halunnut väkisin järjestää kohtaamisia joten se siitä sitten...
olin ollut yksinäinen ennenkö tapasin hänet ja nyt olen yksinäisempi kuin koskaan..
herään joka päivä tähän painajaismaiseen todellisuuteen jossa minulle ei ole enään mitään. game over..
tämä on todellakin surrealistinen tunne josta en pääse eroon...
usein muut sanovat ; "meri on täynnä kalaa", tai "nauti pienistä asioista"
ihan kuin heittämällä ihmisen roskikseen ja etsimällä toisen tilalle toivoen ettemme jaa samaa ongelmaa mikä oli edellisen kanssa muuttaa mitään, he ovat todella väärässä..
juuri tuo seikka "luovuttaminen" sai minut ymmärtämään millaisen erheen tein..
ja nyt maksan siitä loppuelämästäni olemalla yksinäinen...
ja jos ihmeen kaupalla tapaan toisen mitä hänelle sanoisin?
"ainoa syy että olen sinun kanssasi kun en voi olla sen toisen"...
-tunteepa sitten itsensä siitä tosi erikoiseksi..ja en taida pystyä semmoiseen...
elämän jatkamisella ei ole enään väliä..pahin on nyt tullut vastaan kun en enään tunne mitään..
mikään ei tunnu miltään ja elämänilo ja kaikki muukin on kaikonnut..
en saa mitään aikaiseksi ja olen vain masentunut...
en tiedä kauan jaksaa elää näin. parhaat hetket ihmisten elämissä ei tapahtunut kun he ovat yksin...
ehkä vika on ajattelussani tai sitten tämä on tosiaan raakaa todellisuutta minulle...
en tiedä olenko ainoa kyseisen dilemman kanssa ..tuskin..sainpahan purettua tämän kuitenkin ajatuksistani..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et ole yksin.
Oli läheltä käyvää tekstiä, minulla tuntuu olevan ihan sama tilanne. Itseäni saan kiittää liki kaikista parisuhteen virheistä ja itsehän minä sen eronkin alulle laitoin. Saan nyt maksaa tästä itsesyytöksillä, pohjattomalla ikävällä ja loputtomalla valvomisella.
Sellaisen neuvon antaisin, että etsi joku jolle voi puhua. Ystävä voi olla parempikin kuin ammattiauttaja, koska tähän riittää jo se, että joku kuuntelee. Ystävyyssuhde myös lujittuu silloin ja sinä opit avoimuutta. Varsinaista ratkaisua tähän vaivaan ei ole. Itkeminen ja nauraminen vuorotellen laittaa kuona-aineet liikkeelle ja pikkuhiljaa taas helpottaa.
Minun iskuni on itse aiheutettu ja siksi siitä puhuminen ei tunnu oikeutetulta. Omaan ympäristöön valittaminen aiheuttaa lähinnä pilkkaa, siksi on helpompaa kirjoitella tänne palstalle.
Miten kauan tuosta sinun erosta on? Itselläni oli joskus liki kymmenen vuoden kankkunen kaatuneesta suhteesta, seuraavista katastrofeista on selvitty helpommalla. Tein sellaisen päätöksen, että laajennan ystäväpiiriä jos se mitenkään on mahdollista ja pidän käpäläni irti naisista seuraavat ajat, kerta kaikkiaan.
Naisia ei kannata ottaa niin todesta niin ei tule elämän ylittävää krapulaa. Elämä opettaa kyllä, kun lopulta huomaa ettei naisella ole loogista syytä riitelyyn, jonka vuoksi riidan syiden selvittely on mahdotonta. Kannattaa ihan perinpohjin miettiä niitä riitojen syntyhistorioita eikä ottaa sitä maljan ylivalumista omille niskoille heti, kun ikävä yllättää.
Mikään maailman mahti ei estä yrittämästä.
Kun tytön tunteet ovat olleet vahvat, aito tunne ei katoa yössä.
Kylmä kohtelu on varovaisuutta. Lähinnä siitä, että jos vielä näytän mitä tunnen, saa jälleen päällensä kaiken.
Kun yrität uudelleen ihan juttelun merkeissä, ja tyttö ei saa sinulta kylmää kohtelua saat itse nähdä miten tytön ilme vaihtuu kasvoilla tylystä aidoksi hämmästykseksi.
Hämmästyneen kanssa onkin sitten helpompi lähteä juttua purkamaan. Jos tytöllä on yhtää järkeä, hänkin tietää omat virheensä ja saattaa ne jopa sanoa.
Usko pois, ei kannata nyt luovuttaa.