Tästä joulusta on tulossa elämäni pahin joulu... Mieheni jätti minut ja on uudeksi vuodeksi muuttamassa pois yhteisestä kodistamme, minun ja lapsemme luota. En vieläkään saata uskoa tapahtunutta todeksi... En tiedä miten selviän joulusta edes jotenkuten kunnialla, vaikka tiedän että lapsen vuoksi on pakko yrittää.
Tilanne on todella vaikea minulle kaikin puolin, miehellä on uusi nainen, hän on muuttamassa kauas pois ja koko elämäni muuttuu täysin, tuntuu kuin kaikki romahtaisi. Olen itkenyt nyt kuukauden putkeen joka ikinen päivä, en tiedä miten kauan ihmiseen voi sattua näin paljon, miten pitkään kyyneleitä riittää...
Siitä huolimatta, että minulla on paljon ystäviä, työkavereita ja ihanaa sukua, tunnen itseni tällä hetkellä todella yksinäiseksi. Ajatus siitä, että joku päivä kaikki on vielä hyvin, on niin kaukainen etten saa siitä tarpeeksi voimaa selättääkseni tätä kipua.
Joulu tuntuu vain pahentavan kaikkea... Pienen lapseni vuoksi olen yrittänyt edes jotenkuten saada järjestettyä jonkinlaista joulua, mutta kaikki muistuttaa vain siitä, että tämä tulee olemaan viimeinen yhteinen joulu meidän perheelle... Ei edes ole enää meidän perhettä, tulevaisuudessa on vain minä ja lapseni ja joudun osaksi luopumaan myös lapsestani mikä sekin tuntuu niin tuskaiselta ajatukselta, etten kestä edes ajatella sitä...
En tiedä, mitä tekisin seuraavaksi... Tuntuu ettei ole voimia hoitaa edes käytännön järjestelyä vaikka tiedän, että ne on vain pakko hoitaa. Haluaisin vain piiloutua peiton alle ja pysyä siellä ikuisuuden... Ainoa valoni on pieni poikani, joka on ainoa asia minkä takia jaksan tällä hetkellä edes nousta aamuisin sängystä.
Kunpa en tuntisi näin paljon tuskaa...
Tilanne on todella vaikea minulle kaikin puolin, miehellä on uusi nainen, hän on muuttamassa kauas pois ja koko elämäni muuttuu täysin, tuntuu kuin kaikki romahtaisi. Olen itkenyt nyt kuukauden putkeen joka ikinen päivä, en tiedä miten kauan ihmiseen voi sattua näin paljon, miten pitkään kyyneleitä riittää...
Siitä huolimatta, että minulla on paljon ystäviä, työkavereita ja ihanaa sukua, tunnen itseni tällä hetkellä todella yksinäiseksi. Ajatus siitä, että joku päivä kaikki on vielä hyvin, on niin kaukainen etten saa siitä tarpeeksi voimaa selättääkseni tätä kipua.
Joulu tuntuu vain pahentavan kaikkea... Pienen lapseni vuoksi olen yrittänyt edes jotenkuten saada järjestettyä jonkinlaista joulua, mutta kaikki muistuttaa vain siitä, että tämä tulee olemaan viimeinen yhteinen joulu meidän perheelle... Ei edes ole enää meidän perhettä, tulevaisuudessa on vain minä ja lapseni ja joudun osaksi luopumaan myös lapsestani mikä sekin tuntuu niin tuskaiselta ajatukselta, etten kestä edes ajatella sitä...
En tiedä, mitä tekisin seuraavaksi... Tuntuu ettei ole voimia hoitaa edes käytännön järjestelyä vaikka tiedän, että ne on vain pakko hoitaa. Haluaisin vain piiloutua peiton alle ja pysyä siellä ikuisuuden... Ainoa valoni on pieni poikani, joka on ainoa asia minkä takia jaksan tällä hetkellä edes nousta aamuisin sängystä.
Kunpa en tuntisi näin paljon tuskaa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi sua. Tiedän mitä on kun sydän itkee verta. Olen pahoillani tilanteestasi.
Suosittelen sulle avun hakemista. Terveyskeskukseen vaan ja selität vaikean tilanteen. Nykyään voi saada keskusteluapua ja hoitoapua lapselle,
Toivotan voimia vaIkka tiedän että aikaa tuo vie. Viha miestäsi kohtaan saisi ehkä sinuun virtaa. Mies on aikamoinen sika jos jättää pienen lapsensa.