Olemme olleet poikaystäväni kanssa n. Puolitoista vuotta yhdessä. Olemme nyt lyhyen ajan sisällä kokeneet monet vastoin käymiset ( keskenmeno, läheisen kuolemat..) ja poikaystäväni otti asiat todella raskaasti ja joutuu nyt syömään masennuslääkkeitä. Itse yritin pitää suhteen kasassa ja tukea poikaystävääni raskaimpina hetkinä, mutta nyt kun asiat ovat parempaan päin, minua ei enään kiinnosta. Ei kiinnosta suhde, sen ylläpitäminen, kodin kunto.. Tunteeni poikaystävää kohtaan ovat hiipuneet/laimentuneet viimeisen parin kuukauden aikana, että "rakastan sinua" tuntuu valheelta. Poikaystäväni puhuu kovasti kihloista ja naimisiin menosta kanssani mutta minua adia ahdistaa enkä näe tulevaisuutta hänen kanssaan yhtä kirkkaana kuin ennen. Tuntuu että nämä vastoinkäymiset tappoivat suhteemme, vaikka sanotaan että mikä ei tapa se vahvistaa.
Olemme puhuneet asiasta mutta hän vain nyökkää asian poispäin ja yrittää pari seuraavaa päivää helliä enemmän.
Suuttuessanikin Puhun hänelle todella rumasti ja sanon asiat liiankin suoraan ja kun näen että hän loukkaantuu, en välitä.
Onko asiani todellakin vain hetkinen varhaluulo vai pitäisikö todellakin kuunnella "järkeä". Ystävieni mielestä olemme kuin toisillemme luodut ja ennen tosiaan tunsin että hän olisise oikea, en ollut kokenut samanlaisesti kenenkään muun kanssa. Perheeni rakastaa poikaystävääni todella, enkä tahtoisi tuottaa heille pettymystä..
Olemme puhuneet asiasta mutta hän vain nyökkää asian poispäin ja yrittää pari seuraavaa päivää helliä enemmän.
Suuttuessanikin Puhun hänelle todella rumasti ja sanon asiat liiankin suoraan ja kun näen että hän loukkaantuu, en välitä.
Onko asiani todellakin vain hetkinen varhaluulo vai pitäisikö todellakin kuunnella "järkeä". Ystävieni mielestä olemme kuin toisillemme luodut ja ennen tosiaan tunsin että hän olisise oikea, en ollut kokenut samanlaisesti kenenkään muun kanssa. Perheeni rakastaa poikaystävääni todella, enkä tahtoisi tuottaa heille pettymystä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet hemmoteltu prinsessa joka luulee, että elämä on yhtä juhlaa tunteiden räiskyessä.
Kaiva pää pois per-seestä ja näe asiat todellisessa valossa.
Ystävät ei voi tietää kenenkään suhteen todellisuutta: se on fakta.
Etkä sinä valitse poikaystävää perheellesi vaan itse olet se joka siinä suhteessa elää.
Vaikka aina koko piiriin vaikuttaakin kuka siinä on, on jokaisen intiimielämä kuitenkin heidän omaansa, rakkaus oma tunne ja parisuhde oma asia.
Me muut sopeudumme siihen ja se siitä.
Joskus vaikeudet hitsaa yhteen ja joskus ne erottaa. Teidät ne nyt näyttävät erottavan, aina vaikeudet ei tosiaan vahvista. Sinä et enää rakasta etkä kohtele rakkaudella. Sinä olet jo ainakin tuon mukaan päästänyt irti, sinä et ole enää mukana kuin säälistä, ja muiden mielipiteitten takia. Poikaystäväsi rakastaa ja tämähän se aina surullista onkin, lähes aina se toinen rakastaa edelleen tai ei haluakaan erota. Erot on tuskallisia ja vaikeita.
Molemmille, mutta etenkin sille joka rakastaa: sitä kun ei voi jättää loukkaamatta. Jättäminen sattuu mutta jätetyksi tuleminenkin sattuu. Sinut hylkää ihminen, jota sinä rakastat. Se on kamalaa. Mutta haluaisitko itse että toinen olisi kanssasi vain säälistä? Vain kavereitten mielipiteen takia? Minä en, itse ottaisin kivun sitten ennemmin. Ja ennemmin kertamäsikäisyn kun hiljaisen kiduttamisen, rumia sanoja, näykkimistä ja tyytymättömyyttä. Se sääli ja henkinen väkivalta loukkaisi vielä enemmän, parempi on sitten erota. Kun hyviä vaihtoehtoja ei kerran ole.
Voittehan te tietenkin kokeilla myös taukoa, olla vuoden ajan vapaalla, ystäviä, katsoa löytyykö mitään ja sitten miettiä uudelleen? Joskus välimatka auttaa tajuamaan mitä on lähellä. Voihan sekin olla että vaikeuksien ja kaiken tukemisen jälkeen, sinä tarvitset vain tilaa ja aikaa, ja pientä erillisyyttä?
Joskus on hyvä tuommoisen intensiivisen ajan jälkeen ollakin hieman erillään, vain ystäviä, hakea omaa jalansijaa.
Mutta et sä kyllä voi pakottaa itseäsi rakastamaan ja suhteeseen, ei se vaan tule onnistumaan. Pakko teidän on jotain muuta tehdä, kun kiistää asia, myös poikaystäväsi.
Velvollisuutesi on vastustaa painostusta ja tehdä tunteittesi mukaan nyt, kun se on vielä mahdollista. Sinun ei tarvitse perustella sitä kenellekään. Jos vain täytät kaikkien muiden odotukset, teet heille karhunpalveluksen, koska myöhemmin ero on kaikille rankempi.