Miksi kaveripohjalta suhteen aloittaminen miehille on niin kovin hankalaa?
Kysymys "ollaanko alkuun kavereita?" on kumma pelotin monelle miehelle.
Sen kun sanoo, voi olla aivan varma ettei miehestä enää kuulu edes silloin kun yrittää vakuttaa olevansa miehestä kiinnostunut.
Mistä tämä tällainen johtuu?
Olenko tavannut vääriä miehiä joilla tavoitteena on vain naisen kellistäminen petipuuhiin? Ja kun he tajuavat ettei se tule onnistumaan helposti lähtevät he paremmille apajille...
Miksi joillekin miehille ei mene kaaliin, että paras suhde syntyy joskus ystävyyden pohjalta eikä sen sängyn kautta?
Eivät kaikki naiset ole samanlaisia. Jos joku nainen on joskus tarjonnut kaveruutta miehelle seurustelun sijaan, koska ei ole ollut miehestä kiiinnostunut, ei se tarkoita sitä että kaikki naiset tekisivät niin. Kuunnelkaa mitä se nainen sanoo älkääkä menkö asioiden edelle.
Kuinka monta kertaa olette edes aloittaneet suhdetta pelkältä kaveripohjalta? Mikä kiire pitää olla sitoa tuntematon ihminen omaksensa melkein kättelyssä? Eihän siitä voi seurata pidemmän päälle hyvää kun ei toista edes tunne.
Kysymys "ollaanko alkuun kavereita?" on kumma pelotin monelle miehelle.
Sen kun sanoo, voi olla aivan varma ettei miehestä enää kuulu edes silloin kun yrittää vakuttaa olevansa miehestä kiinnostunut.
Mistä tämä tällainen johtuu?
Olenko tavannut vääriä miehiä joilla tavoitteena on vain naisen kellistäminen petipuuhiin? Ja kun he tajuavat ettei se tule onnistumaan helposti lähtevät he paremmille apajille...
Miksi joillekin miehille ei mene kaaliin, että paras suhde syntyy joskus ystävyyden pohjalta eikä sen sängyn kautta?
Eivät kaikki naiset ole samanlaisia. Jos joku nainen on joskus tarjonnut kaveruutta miehelle seurustelun sijaan, koska ei ole ollut miehestä kiiinnostunut, ei se tarkoita sitä että kaikki naiset tekisivät niin. Kuunnelkaa mitä se nainen sanoo älkääkä menkö asioiden edelle.
Kuinka monta kertaa olette edes aloittaneet suhdetta pelkältä kaveripohjalta? Mikä kiire pitää olla sitoa tuntematon ihminen omaksensa melkein kättelyssä? Eihän siitä voi seurata pidemmän päälle hyvää kun ei toista edes tunne.
Vastaukset 54
Vanhimmat
eihän sille mitään voi että se naisen jalkoväli on kuitenkin koko ajan mielessä jos on tunteita naista kohtaan ja sen tietää että jos ollaan vain kavereita niin silloin sinne pääsystä ei ole toivoa. Lisäksi jos tuo on kaveripohjalta niin mies pelkää että nainen voi helposti löytää toisen miehen. Sekin auttaisi että sovitaan että ollaan pari mutta lykätään sitä seksiä jos tämä on se syy miksi nainen ei vielä haluaisi olla pari. Tuo suhteessa oleminen iöman seksiäkin rauhoittaa miestä kun tietää että naisen ei silloin pitäisi päästää toisia mulkkuja reiälle. Tietty kun aloitetaan ilman seksiä niin nainen voi sen verran joustaa että vetää mieheltä vaikka käteen aina välillä jotta saa purkaa paineita
"neuvojan" tapaisia miehiä en ymmärrä.
Mielestäni on kovin alkukantaista puhua miten naisen jalkoväli on koko ajan mielessä ja pitää suojella reikää muilta miehiltä aloittamalla suhde...
Nainen on paljon muutakin kuin vain se mitä sieltä jalkovälitstä löytyy. Ja eiköhän nainen ihan itse osaa suojella reikäänsä reikähaukoilta.
Neuvoja vaikuttaa mieheltä, joka lähtee naisen kanssa suhteeseen pelkän reiän takia. Tekoreikiä saa kaupastakin.
eläinmaailmassakin urokset suojelevat naarasta ja hätistelevät toisia uroksia pois jotta nämä eivät pääsisi siittämään naarasta. Ihmisen kohdalla tämä on samoin, se on osa biologiaa jo tuhansien vuosien takaa, ennen vanhaan naisille pistettiin siveysvyöt kun mies oli poissa kotoa jotta kukaan toinen mies ei pääsisi käyttämään naisen reikää. Nykyään tuo perustuu luottamukseen jonka takeena suhteen pitäisi olla
Tiedoksi sinulle että kaikki miehet alkavat suhteeseen pelkän reiän takia paitsi aseksuaalit, joiden tila on sairaus/häiriö.
Kultapieni, siveysvyötä ei ole käytetty koskaan muualla kuin miesten haaveissa. Lue enemmän, vaikutat sitten isona vähemmän tyhmältä.
Voi kun suloista, kun femakko yrittää olla intellektuelli joulunakin :)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Siveysvyö
Nuo terävät hammasmaiset reunat tuossa ulostusaukon kohdalla ovat koko vyön helmi :) Samasta aukosta ei ihan niin vaan pannakaan toiseen suuntaan..
http://en.wikipedia.org/wiki/Chastity_belt
Enkku-wikistä löytyi vielä helmi: eräs nainen oli haudattu siveysvyön kanssa. Uskollisuus varmistettu siis tuonpuoleiseen asti.
"In 1889, a leather-and-iron belt was found by Anton Pachinger—a German collector of antiquities—in Linz, Austria in a grave on a skeleton of a young woman."
Ei kannata luottaa siihen mitä amatöörit toisten amatöörien englanniksi kirjoittamasta "artikkelista" johonkin wikipediaan suomentavat.
Tuossa itse laittamassa linkissäkin lisäksi sanotaan, että "Tosiasiassa vöiden käyttö oli keskiajalla harvinaista, eikä niistä ole olemassa todistusaineistoa ennen 1400-lukua. Joidenkin aiemmin museoissa esillä olleiden siveysvöiden autenttisuus on kyseenalaistettu."
Mm. Tukholmassa Nordiska Museetin kokoelmissa on tuollainen "siveysvyö", jota joskus pidettiin Ihan Oikeana Keskiaikaisena Siveysvyönä(tm). Myöhemmin analyyttisissä tutkimuksissa paljastui, että ensinnäkin esine on valmistettu joskus 1800-luvun lopulla (esine on mm. valurautaa) ja että sitä ei ole koskaan käytetty (ei näytteitä ihmisihosta tai muusta orgaanisesta aineesta).
Mistään autenttisesta keskiaikaisesta tai renessanssiaikaisesta lähdemateriaalista ei ole löydetty viittauksia siveysvöihin. Ei tarinoistakaan - luulisi että esim. Chaucher olisi riemusta kiljuen kirjoittanut ainakin yhden tarinan aiheeseen liittyen... Toistaiseksi yleinen konsensus on historiantutkijoiden parissa se, että siveysvyöt ovat olleet viktoriaanisen ajan fantasiaa.
Että jos vaikka jättäisit sen intellektuellin leikkimisen ihan suosiolla (tai ainakin etsisit jotain parempaa lähdemateriaalia kuin wikipedian :p )...
Kertoisitko sitten mikä on parempaa lähdemateriaalia, perusteiden kera?
Ai että joku on 1800-luvulla ihan vitsillä kyhäillyt noita?
Jos lukisit sen enkkuwikin, niin siveysvöitä on tavattu ihan oikeassa käytössä viime vuosinakin.
Kuuntelen tietysti mitä nainen sanoo. "Ollaan kavereita" = en kiinnosta suhdemielessä, joten turha jäädä roikkumaan. Sitä vähemmän jos itse olen ihastunut. Tietysti jos ei ole mitään tunteita eikä haluja naista kohtaan, niin voihan sitä kaveruutta yrittää jos mahtuu uusia kavereita kalenteriin.
Niin ja tuota tutustumista varten on tapailuvaihe, jolloin käydään silloin tällöin treffeillä, mutta ei välttämättä ole vielä sovittu varsinaisesta seurustelusta. Mutta ei kyllä missään nimessä myöskään kaveruudesta.
Seurustelun alkuun jää paljon tutustumista joka tapauksessa ja suhteenpoikasen voi viheltää poikki jos ei sitten synkkaakaan. Miksikään aisurikaveriksi ei mies halua katsomaan vierestä, kun nainen löytääkin uuden jännäpojan, vaikka itsellä olisi ollut suuria toiveita suhteesta.
Oma kokemukseni on, että ei kyllä kauhean kauaa maltettaisi vaan tapaillakaan. Mieluiten reiälle esim. toisella tapaamisella ellei jo ensimmäisellä. Phtyi.
Itselle on kehittynyt aika aggressiivisen vastenmielisyyden tunteet sellaisia miehiä kohtaan, joista oikein huokuu se, minkä perässä sitä oikein ollaan. Etenkin jos lähentely alkaa jo, vaikkei nainen ole yhtään lämmenny eikä vielä edes yhtään kiinnostunut miehestä. Tekisi mieli ottaa silloin käsilaukusta machete ja huitoa vähän. Tai sitten pysyn vain helkutin kaukana miehistä.
No ei tilanne tuollaisen miehen ja naisen välillä paremmaksi muutu, vaikka miten yrittäisit kaveruuden kautta pyöritellä.
Sen sijaan niillä kaveruus-höpinöilläsi karkotat suuren osan meistäkin, jotka maltamme tavata kolmannenkin kerran ennen hunajareiälle menoa.
Tosin meistäkin suurin osa saattaa yrittää hunajapurnukalle noin 2h ensisilmäyksen jälkeen, mutta se ei tarkoita, etteikö tarvittaessa myös malttia löytyisi.
Miksi sanot, että "ollaan kavereita", jos olet kiinnostunut muustakin kuin kaveruudesta? Naiset, jotka ei ole kiinnostuneet miehestä sanoo aina, että "ollaan vain kavereita" ja vain masokisti jää roikkumaan tuollaiseen kaveruuteen jos itsellä on muitakin kuin kaveritunteita.
tai sitten joku tosi epätoivoinen mies
Haluaisin myös tutustua naiseen ensin kaverina. Monet miehet ovat tottuneet siihen että kun nainen sanoo ollaan vaan kavereita niin se tarkoittaa sitä että mitään muuta kuin kaveruutta ei naiselta ikinä tule olemaan saatavilla.
Hyvä pointti aloittajalta. Mun seurustelusuhteet alkoi kaveripohjalta. Kun ihmisen tutustuu kaverina, huomaa ajan myötä olisiko ko. tyyppi myös sitä poikaystävämateriaalia. Jos ei nimittäin synkkaa kaverinakaan niin eipä siitä seurustelustakaan taitaisi mitään tulla.
Mut totta kyllä että ihmisiä on erilaisia. Jotkut kaipaa sitä "ihastumista ensisilmäyksellä", sitä kipinää ja jalkojen alta vientiä.
Jotkut (kuten itse) taas mieluummin lähentyy ajan myötä. Toki voin ihailla jonkun miehen ulkonäköä tai puheenlahjoja, mutta en voisi kiinnostua miehestä vain moisella pintaraapaisulla. Ihastuminen ja rakastuminen tulee mun kohdalla sit kun tunnen miestä riittävästi kaverina (siis jos sitä molemminpuolista vetovoimaa löytyy).
Seksiä en kykene harrastamaan ennen kuin olen varma, että mies välittää musta yhtä paljon kuin mä hänestä. Vaikka kuinka olisi himoittavan oloinen mies, mutta ei. Se tunneside täytyy löytyä ennen kuin pystyn seksistä nauttimaan, ei siinä puuhassa ole järjen hiventäkään ellei molemmat nauti yhtä lailla.
Ehkäpä siksi sitten mun tarvitsee saada rauhassa ihastua mieheen, ja juuri siihen tuo kaveripohjalta suhteeseen lähtemisen harkitseminen on täydellinen tapa aloittaa. Ja tämän takia en ole seurustellut kuin 2 kertaa, olen 28. Harva mies jaksaa odottaa sen seksin kanssa, todella ikävää mun kannalta tietty, mut tavallaan ymmärrän ettei useimmat miehet sille luonnolleen mitään voi.
Olis varmasti helpompaa jos tarttis vaan sen ensisilmäyksellä havaittavan THE kipinän jotta tietäis että tuon miehen kanssa haluan seurustella! Mutta kun tarvitsen sen tuntemisen, välittämisen, luottamuksen mikä kavereiden välille parhaassa tapauksessa syntyy ennen kuin voin tietää kiinnostaako mies seurustelumielessä... Enkä haluaisi miehen kiinnostuvan musta vain seksi mielessään, se seurustelu on niin paljon muutakin kuin sitä peuhaamista vaan.
Tuosta seksiasiasta. Itse olen tällainen tunteileva taiteilijasielu. Joistakin naisista on ollut outoa, kun kieltäydyn seksitarjouksesta. Mielestäni seksi on asia, joka kuuluu kahden toisistaan aidosti välittävän yksilön välille. Yhdenillan jutut ovat ovat oikein antkliimaksi, ällöttävää eritteiden vaihtoa. Jos se antaa minulle, niin se antaa muillekkin. Yhtähyvin voisin osallistua monen miehen gangbangiin :P.
Ylläoleva teksti ei liity millään tavalla näiden sairaiden @mien teinineitsyt juttuihin...
Taidat olla munaton homo?
Hei niin muuten taidan ollakin. Nyt olen valaistunut. Kiitos! Sovitaanko treffit. Voitaisiin yhdessä ihastella omaa pyllyneitsyyttä ja haaveilla kuinka tummat miehet riistäisivät sen. Uuh.
Hyvin kirjoitit. Ihan samoin ajattelen miehenä.
noinkin sit
Itse en pysty ajattelemaan kavereita romanttisessa mielessä. Jos kiinnostusta on joskus ollutkin suhteen luomismielessä, niin se haihtuu nopeasti kun ollaan opittu tuntemaan vain kavereina. Toki itsekkin suosin "käydään ihan vaan kahvilla", eli tutustutaan aluksi rauhassa toisiimme, mentaliteettia. Eli aluksi tavataan, sitten tapaillaan ja viimeisenä seurustellaan. Jos nainen viestii haluavansa jäädä tavataan asteelle, niin olisi silkkaa itsensä kiduttamista jäädä haaveilemaan mistään romanttisesta suhteesta. Toki tämä ei tarkoita, että lopettaisin välttämättä yhteydenpidon, mutta tästä eteenpäin oltaisiin sitten ihan vaan kavereita. Tunteita kun tuntuu olevan vaikea uudelleen lämmittää.
Kaverit on kavereita.
Se että siitä tulisi ajan kanssa jotain muuta on ihan sattuman varaista.
Niinkuin joku jo mainitsikin, jos jompi kumpi löytääkin kumppanin kaveruuden aikana niin mitäs sitten? Jokainen tietää että kaveeraaminen loppuu tai ainakin vähenee huomattavasti kun alkaa seurustella.
Tuon ajatusmaailmasi ymmärtää ainoastaan jos on kaksi tyyppiä kavereina joilla ei juurikaan ole kummallakaan vientiä.
''Miksi kaveripohjalta suhteen aloittaminen miehille on niin kovin hankalaa?
Kysymys "ollaanko alkuun kavereita?" on kumma pelotin monelle miehelle.
Sen kun sanoo, voi olla aivan varma ettei miehestä enää kuulu edes silloin kun yrittää vakuttaa olevansa miehestä kiinnostunut.
Mistä tämä tällainen johtuu?''
Jos nainen, josta olisin kiinnostunut, sanoisi mulle, että ''ollaanko alkuun kavereita?'', niin itse ainakin kokisin itseni silloin kakkosvaihtoehdoksi naiselle, ja tämä nainen luultavasti yrittäisi löytää vielä sen ykkösvaihtoehdon, ja jos ei löytäisi niin vasta sitten saattaisi valita mut tai toinen vaihtoehto, että nainen haluaa musta mahdollisesti vain fuckbudyn, joita hänellä saattaa olla jo ennastaan. Itselleni tulisi siis pääpiirteittäin mieleen nainen, jolla on useampi mies kiikarissa samaan aikaan.
Ja ei, moraalitunnon takia en haluaisi mennä samantien sänkyyn, mutta jos tapailu on alusta asti kaveripohjaista ilman ihastumistunteita, niin en ainakaan itse voisi kuvitella sen ihastuvani kyseiseen naiseen enää myöhemminkään, kun kerran on jo ehtinyt jäädyttää alun ihastumistunteet.
Kaverina olo ei tarkoitta fuckbudeilua. Kaverina olo on kaverina oloa, eli siihen suhteeseen ei kuulu mitään intiimiä koskettelua.
Mielestäni mies joka ei suostu olemaan kaveri alkuun on liian omistushaluinen. Mistä sitä tietää jonkun esimerkiksi täältä deitistä tavatessaan, onko se vaikka tuo "Periaatteen.mies" tai joku muu sairas kirjoittelija. Jotta heidän tyyppiset voisi parhaalla tavalla seuloontua joukosta pois, olisi hyvä tapailla kaverihengessä alkuun useampiakin.
Tietysti, jos ei ole alkuunkaan kiinnostunut toisesta nainen saanoo sen heti sen sille toiselle. Ja jos kiinnostusta löytyy tutustua enemmän, voi nainen sanoa sille miehelle, että tavataanko ihan kaverihengessä jonkin aikaa ja tapaillaan muitakin tässä samalla ja katsotaan mihin tie vie.
Jokaiselle kuuluu mielestäni se paras mahdollinen kumppani. Ei kukaan halua olla toiselle se kakkosvaihtoehto, joten siksikin pitäisi harkita tarkkaan ennen suhteeseen ryntäämistä. Ja kun tapailee kaverimielessä useampaa ei tule tuhlatuksi kenenkään aikaa. Sitten lopulta kun se sopivin löytyy, kumpikin voi olla tyytyväinen kärsivällisyyteensä.
Rakkaussuhteessa tulisi olla henkinen yhteys. Jos ei sitä ole, ei kannata mennä pidemmällekään.
Eli haluat että mies teeskentelee ettei halua panna sinua. Miksi? Miksi tällainen teeskentelyvaihe ennen kuin voi tunnustaa halunsa?
Eiköhän se ole sanomattakin selvää, että jos sovitaan että ollaan kiinnostuneita ihmisestä, mutta halutaan edetä rauhassa kaveripohjalta, että silloin toinen miellyttää fyysisestikin.
Naisena vaan en halua seksiä miehen kanssa johon ei ole henkistä yhteyttä, joten kaveripohjalta tutustuminen on järkevämpää.
Miehet haluavat näköjään sängyn kautta suhteeseen. Itse haluan suhteeseen miesystävän kanssa, koka kunnioitta minun muitakin ominaisuuksiani kuin vain sitä seksuaalista puolta.
Onhan se halu tunnustettu jo silloin kun sanotaan, että halua löytyy tapailla sen verran että tapailusta voisi syntyäkin jotakin. Mutta miehen täytyisi ymmärtää ettei fyysistä läheisyyttä olisi saatavilla ennen kuin hän olisi se ainut jota tapailee.
Eli ei mitään teeskentelyvaiheita vaan vaihe joka osoittaa onko suhteella mitään tulevasisuutta jo heti alkuun.
Liian monelta naiselta ja mieheltä on kuultu tarina kuinka suhde olisikin lopulta vain seksiä.... ja pelkkä seksi ei todellakaan riitä ylläpitämään suhdetta.
Kunnollisessa suhteessa synkkaa psyykkisellä ja fyysisellä tasolla.
On niitä muunkinlaisia miehiä kuin vain niitä jotka tahtoo heti sänkyyn.
Jos ottaa jonkun joka harrastaa esimerkiksi huoria ja on kovasti seksin perään niin siinähän saa vain sukupuolitauteja.
Et näköjään ymmärrä mitä on kaveruus.
Tuo mistä sinä puhut on tapailua tai seurustelun alkuvaihetta.
Enkä ymmärrä mitä hoet seksistä? Onko muka pakko heti levittää haarat jos ei ole sovittu kaveruudesta?
Itse en ymmärrä miesten kiirettä sänkyyn menemisen kanssa. Jos heitä kerran niin häiritsee, että nainen voi tapailla monia yhtäaikaa, miksi he haluavat olla sängyssä melkein ensi treffeillä? Jos menisin jokaisen miehen kanssa heti sänkyyn, olisin maannut ties kuinka monen kymmenen miehen kanssa ja näitä sängyn lämmittäjiä olisi ollut melkein joka sormelle. Kai sitten joskus voisi perustaa jonkun haaremin.
oletko lukenut ketjua kunnolla? Esim itse en vaadi heti sänkyyn menoa vaan nimenomaan arvostan naisia jotka eivät hyppää heti sänkyyn. Sen sijaan haluan naiselta lupauksen että ollaan ns suhteessa jossa ei heti välttämättä tarvitse olla seksiä mutta senkin aika tulee. Tuo suhde on lupaus että nainen ei katsele muita miehiä eikä päästä heitä reiällensä. Tietty tässä alkuvaiheessa pitää olla jotain läheisyyttä kuten sukuelimien hyväilyä käsillä. Mutta tärkeintä on se että nainen lupautuu minun omakseni, jaksan kyllä odottaa naisen aarteen sisään pääsemistä vaikka häihin asti jos nainen on uskollinen
Puhuin yleisesti miehistä, mukavaa jos teitäkin on, jotka ette kärky ja painosta.
"Eiköhän se ole sanomattakin selvää..."
Ei todellakaan ole. Naiset olettavat liian usein asioiden olevan "sanomattakin selviä" kun ne eivät sitä ole. Juuri tuo "kaveruus" on niin kaksitulkintainen käsite, että se on syytä avata kun sitä käyttää.
Ja useinhan se naisen mieli voi muuttua vaikka olisi halunnutkin aluksi jotain syvempää. Ja silloin naisen on se selvin sanoin kertottava.
Kyllä se menee monellakin kaaliin, että paras suhde voi syntyä ystävyyden kautta, mutta sen verran moni nainen kuitenkin tarkoittaa sanomalla "ollaan kavereita" että "ollaan vain kavereita eikä mitään muuta ja jos kehtaatkin ihastua minuun niin olet paska sika".
Teet siis sen virheen, että sanot taikasanan "kaveri". Kaverustu toki miesten kanssa ja katso, syntyykö mitään, mutta älä sano miehelle että "ollaan kavereita". Ihan sama mitä sinä sillä tarkoitat, mutta käytännössä monet miehet ovat kuulleet ne sanat niin monta kertaa, että tietävät mitä siitä EI seuraa. Monet meistä vielä kaupan päälle lukeneet nettipalstoilta naisten valituksia, kuinka taas joku mies olikin naisen pettymykseksi ollut ihastunut eikä tajunnut olla vain kaveri.
Ja kerrankos (tai useamminkin) oli ketju, jossa väännettiin paljon kättä siitä voivatko mies ja nainen olla vain kavereita ja monista naisten antamista vastauksista on tullut ilmi kuinka mies onkin halunnut enemmän kuin kaveruutta eikä nainen ole kuvitellutkaan olevansa mitään muuta kuin kaveri.
Että kyllä siinä mies 99% varmuudella kokee jäävänsä kaveriksi jos se "ollaan vain kavereita" todetaan ääneen. Miehelle ei on ei ja kyllä on kyllä.
Ainakin itse koen miehenä, että joutuisin teeskentelemään, että minulla ei ole seksuaalisia haluja tuollaisessa tilanteessa.
Miksi naiselle on niin vaikeaa hyväksyä se että miehellä näitä haluja on? Se ei tarkoita sitä pitäisi suostua tai tehdä jotain seksuaalista, jos ei ole siihen valmis.
Minulle ainakin riittäisi alkuun se, että nainen periaatteessa hyväksyy ja tunnustaa sen, että minulla on seksuaalisia haluja ja tunteita häntä kohtaan, vaikka käytännön tasolla suhde olisi kaverimainen.
Minun korvaani "ollaan ensin pelkkiä kavereita" kuulostaa siltä, etten kiinnosta naista tarpeeksi seksuaalisesti tai parisiuhdemielessä. Tai että edessä on joka tapauksessa pitkä seksitön kausi, jonka aikana nainen tuskin hyväksyy, että panen muita. Eli saisin parisuhteen haitat ilman etuja. Miksi minä sellaiseen suostuisin?
Tosin onhan minulle noin käynytkin. Olinhan minä Rouva Ratikankin kanssa monta kuukautta opiskelukaveri, ennen kuin aloimme tehdä "kotitöitä" keittiön sijaan makuuhuoneen puolella. Mutta silloin en koko aikana edes ajatellut, että meistä joskus tulisi jotain. RR tosin oli ilmeisesti asiasta eri mieltä. Mutta jutun juoni on todellakin siinä, etten tiennyt olevani jollain seurustelun koeajalla ja minulla oli muitakin naisia, vaikken niistä tietenkään huudellutkaan.
Joo, noin homma voi edetä eli ihan aidosta kaveruudesta ilman taka-ajatuksia voi vahingossa päätyä suhteeseen. Mutta romanttinen aloite-vain kaveruus-parisuhde - kuvio on kyllä jo pari mutkaa liikaa.
mä ainakin aina oon ollu jo kaveri naisen kanssa ennen mitää seksiä yms. seurustwöunki alottasin mieluummin kaverina. en muutenkaa tajua näitä että vastakkaisen sukupuolen kanssa ei vois olla kaveri. tietenkin tunnustan että kaikkia hyvännäkösiä naidkavereita mietin seksuaalisesti ollessani niiden seurassa mutta en tajua miten muuten ei voisi olla kaveri.
Olis just hienoa jos suhde vois alkaa kaveripohjalta, siten ett tuntis tai oppis tuntemaan jollakin tapaa toista, ilman mitään sitomista. Valitettavasti itel ei ole koskaan päässyt niin käymään, vaan kiinnostus ollut silloin aina yksipuolista :( Uskon tosin siihenkin, ett sängyn kautta voi kehittyä myös hyvä suhde ja oppimaan tuntea toista, sillä joillekin ihmiselle luottamus syntyy fyysisen läheisyyden kautta. Toisaalta ymmärrän myös niitä, jotka eivät halua ottaa riksiä ja jäädä selvittämään kehittyykö "kaveri" tasosta jotain suhdetta tai sänky juttua, tai mitä sit onkaan hakemassa.
Kaveripohjalta tutustuminen tuntuu omimmalta tavalta tutustua. Pienestä jutuntyngästä alkanut jutustelu joka ajan kanssa näyttää johtaako seurusteluun.
Ei liikaa sitoutumista tosin vapaaksi on myös päästävä tarvittaessa jos tunne siitä ettei toista halua.
Moni kaverimies saattaa olla kuitenkin mustis vaikka ei seurustelua olisikaan. Onko oikein?
Kyllä minä mieluiten tutustun naiseen kaveripohjalta aluksi. Jos alusta asti on sellainen meininki, että nyt heti tutkaillaan ruvetaanko ehkä seurustelemaan ja siitä sitten vielä vakavaan pysyvään suhteeseen saa kyllä minut jotenkin lukkoon. En pysty olemaan täysin rennosti sen ihmisen kanssa, liikaa paineita. Sama, jos heti pian seksiä pitää olla. Seksissäkin olen parempi ja vapautuneempi kun olen tutustunut ensin kunnolla. No, ehkä tämän takia tässä sinkkuna ollaankin.
Mulla oli kamunainen, jonka kanssa paljon oltiin yhdessä ja kaikkea harrastettiin. Molemmat sinkkuja. Sitten kävi niin, että tunteet mun kohdalla muuttui ihastumiseksi. Kerroin sen hänelle ja hän sanoi, että ei ole kiinnostunut seurustelusta vaan haluaa olla kaveri. No, ajan kanssa nollasin ihastumiseni ja kaveripohjalla jatkettiin ja katselin siitten muita naisia. Vastaan tulikin kiva nainen, jonka kanssa syntyi suhde, joka yhä voimassa. Kun kerroin tästä suhteesta silloin alussa kamunaiselle hän muuttui hyvin kylmäksi ja etäiseksi sen jälkeen. Itse vaistosin mustasukkaisuutta tästä seurustelusuhteestani. Jos hän ei halunnut seurustella kanssani niin miksi oli mustasukkainen kun löysin kumppanin.
Näin ujona alle parikymppisenä miehenä olen nyt viimeisen vuoden aikana oikeastaan ensimmäisen kerran puhunut ja tutustunut naissukupuoleen kaverina. Ja toivon, wttä ensimmäinen ja kenties siitä seuraavat suhteet alkaisi kaveri pohjalta.
Minä ainakin olisin ihan onneni kukkuloilla jos joku nainen vastaisi aloitteeseeni että aletaan kaveripohjalta eikä mennä suoraan sänkyyn. Useimmitenhan naisilta saa käskyn painua vittuun heti kun vähänkään osoittaa kiinnostusta, tai edes huomiota, heitä kohtaan.
Minä kyllä pitäisin siitä että joku nainen kiinnostuisi minusta niinkin paljon että haluaisi tutustua minuun ja mahdollisesti aloittaa jonkin suhteen minun kanssani myöhemmin. Suoraan sänkyyn hyppääminen heti samana iltana pelottaisi minuakin, mutta kyllähän minäkin sitä seksiäkin haluaisin ennemmin tai myöhemmin.
Tulkitsen sanana "kaveri" naisen suusta tulleena ja seurusteluun /seksiin /yhdessäoloon liittyen näin: "En halua seksiä enkä seurustelua sulta nyt vaan haluan vaan jutella jne. Tuskin jatkossakaan haluan seurustelua tai seksiä, mutta jos nyt ei ketään muutakaan satu löytymään niin ehkä sulla sitten voi olla pienesti jotain saumaa."
Kavereitteni ts. toisten miesten kanssa jutellun pohjalta ja myös tämän viestiketjun pohjalta todella iso osa miehistä ajattelee just samalla lailla. Ja todella moni mies kokee olevansa säälittävä luuseri jos jatkaa tapailua naisen kanssa tuon "kaveri" -sanan kuulemisen jälkeen.
Eli naiset, älkää käyttäkö sanaa "kaveri" ellette tosiaan meinaa vaan jutella plus jos haluatte olla varmoja siitä että mies ei häivy koska tuntee em. tavalla. On paljon muitakin sanoja joilla ilmaista ettei ole ihan varma vielä miten suhde tulee menemään eikä halua lyödä mitään lukkoon vielä, mut on kiva nähdä ja kattoa lähtiskö jotain tapahtumaan.
Omalla kohdallani suhteen aloittaminen (tai sen harkitseminen ylipäänsä) riippuu aika pitkälti siitäkin, millä tavoin ja missä yhteydessä tähän potentiaaliseen kumppaniin ylipäänsä on tutustunut. Jos on tutustunut vaikka opiskeluyhteisössä, niin luultavasti ensin jonkinlainen kaverivaihe on ollutkin.
En ole ikinä ymmärtänyt tätä tuntemattomien kanssa treffeille lähtemistä! En minä halua, että minut pyydetään treffeille vain siksi koska ulkonäköni on miellyttävä ja olen seksuaalisesti haluttava, vaan siksi että kyseinen mies olisi muutenkin minusta kiinnostunut, huumorintaju ja arvot osuisivat yksiin - eli tuntisi minut jo.
Kieltämättä tämä on hidas tapa tutustua potentiaaliseen kumppaniin, sillä sattuman varaan luottaminen on, no, sattumanvaraista, harvoin sitä kohtaa sinkkumiehiä joiden kanssa kiinnostus olisi molemminpuolista jos ei aktiivisesti etsi. Toki nämä sattumanvaraiset kohtaamiset ovat olleet oikein hienoja tarinoita myöhemmin, mutta eivät nekään ole mihinkään sen hienompaan lopulta johtaneet. Parisuhteessa en ole ollut, vaikka ainakin periaatteessa haluaisin. Olenkin ajatellut, että nettideittailu voisi olla itselleni sopiva tapa tutustua miehiin - ensin voisi kirjoitella ja tutustua sitä kautta, selvitellä vähän millainen tyyppi on kyseessä. Ystäviäkin olen netin kautta löytänyt (en siis deiteistä, niitä en ole kokeillut!), en pidä sitä mitenkään muusta elämästä irrallisena ympäristönä, netin käyttö on nykypäivää ollut jo pitkään.
Pitkähkö sepostus, mutta pointtini on jotakuinkin se, että kyllä, henkinen yhteys pitää ensin kokea ennen kuin voi edes tapailla jotakuta. Tämä edellyttää "ennakkotutustumista" eli sattumanvaraista kiinnostavan ihmisen tapaamista ja yhteistä ajanviettoa ennen treffailua tai sitten vaikka tuota nettiympäristöä jossa kumppania aktiivisesti etsitään mutta ensin tutustutaan kiinnostaviin ihmisiin rauhassa kirjoitellen.
Mielestäni tuo "ollaan ensin kavereita" -kommentti on turha.
Olen kyllä monilta osin kanssasi samaa mieltä vaikka omat kokemukset ovatkin huonoja.
Kyllä omasta mielestänikin on ehdottomasti helpompi alkaa tapailemaan jotain ennalta jotenkin tuttua henkilöä kuin täysin tuntematonta.
On kuitenkin aivan eri asia pyöriä muuten vaan samassa kaveriporukassa/harrastuksessa/tms ennen kiinnostuksen ilmaisemista tai ilmaista kiinnostus, mutta olla silti "vain kaveri" tapailuvaiheen ajan.
Komppaan kyllä monta muuta miestä tässä.
Oman kokemuksen pohjalta pari kertaa tätä myös kokeillut itse. Lopputulos oli molemmissa tapauksissa se, että muutaman kuukauden jälkeen naisen kiinnostus lopahti ja alkoi seurustelemaan toisen miehen kanssa, mutta kaveriksi kelpasin silti vielä sen jälkenkin.
Ei mulla sinänsä mitään naispuolisia kavereita vastaan ole. Monilta osin jopa parempia kavereita kuin miespuoliset kaverit. Miehistä saa lähinnä harrastus/ryyppyseuraa, (joistain) naisista taas mukavaa juttuseuraa tai ajanvietettä muiden aktiviteettien ulkopuolellakin.
Mutta en silti oikein jaksa enää uskoa, että kaveripohjalta liikkeelle lähteminen olisi joku avain onneen parisuhdemielessä. En tosin pane pahakseni, jos joku joskus todistaa minun olevan väärässä tämän asian suhteen.
Olen nainen ja mulle on kans jonkinlainen "esitututustumis/kaverivaihe" tärkeä ennen kiinnostumista. Yleensä kumppanit löytyy samasta kaveripiiristä tai sen liepeiltä ja ollaan jonkin aikaa tunnettu ennen kuin mitään fyysistä/romanttista alkaa.
Kyllä kavereidenkin kanssa voi flirttailla ja flirtttaillaankin, mutta vain sellaisten kanssa joita pidetään edes vähän hottiksina.
Kaveri-ihastumisissa on se hyvä/huono puoli, että kaveriin kun ihastuu tietää ne hyvät ja huonot puolet jo ennalta. Ihastuminen on turvallisempaa, koska tietää mihin asti juttua kannattaa viedä (flirtti, seksi, vakava seurustelu, kevyempi hengaus), mutta samalla voi jäädä asioita kokematta. Esim. ei halua aloittaa seurustelua, koska kaveripohjalta tietää että ollaan liian erilaisia. Jos olis aloittanut suhteen seksin kautta ja sitä kautta nopeasti kiintynyt, olis suhde voinut toimia omalla tavallaan erilaisuudesta huolimatta. Koskaan ei voi tietää kuin sen vaihtoehdon jonka elää.
Komppaan omalla tulkinnallani/kokemuksellani/mielipiteelläni mieskirjoittajien kaveri-tulkintaa: itselleni kaverimies on rinnastettavissa veljeen. Kaverin kanssa voi olla kivaa yhdessä, mutta häneen ei liity mitään romanttista eikä seksuaalista. En voisi kuvitella ehdottavani kiinnostavalle miehelle, että "ollaanko alkuun kavereita" - tai siis kiinnostavalta _vaikuttavalle_, se kiinnostavuushan selviää vasta sitten kun aletaan tapailla ja tutustutaan paremmin.
Mulla taas kaverisuhteissa voi olla paljon tykkäämistä, välittämistä, flirttiä ja romantiikkaakin ihan sen mukaan minkä kumpikin kokee mukavaksi ja mihin lähtee mukaan ja silti ne ovat "vain" kaverisuhteita. Kavereiden kanssa tietää helpommin rajat, mutta ne vedetään jokaisen kaverisuhteen sisällä erikseen.
Näin siis kaveripiirissä, jossa on noin yhtä paljon miehiä ja naisia.